te ketkä uskaltautuneet erota suhteesta,jossa mies juo paljon ja osaa alistaa henkisesti! miten teitte sen?

samanlainen mies mullakin oli,mutta hän rakastuikin yllättäen toiseen naiseen ja nyt ovat olleet yhdessä yli vuoden ja kaikki on edelleen minun syytä,se,että meidän suhde oli niin huono,yritän koota itseäni kaiken tuon hullunmyllyn jälkeen

 

Täällä vähän samanlainen tilanne mutta sillä erolla että mies ei juo.. Hän vain on nykyisin kova alistamaan henkisesti sekä sekoittanut raha-asiansa niin pahasti, että uskon meidän lasten kanssa joutuvan siitä pian kärsimään. Hänellä on hyvin välinpitämätö asenne nykyään ihan kaikkeen ja saa minulle hyvin "nurkkaanajetun" olon. Lasten takia tässä on tullut kärsittyä mutta joko uskaltais lähteä? Fyysistä väkivaltaa ei ole koskaan ollut. Mullakin sama kuin ap:lla, että säälin kuitenkin tavallaan miestäni..

 

Meillä ei miehellä niinkään alkoholi ongelma ollut, mutta kaikki muu kylläkin.. Pahoinpiteli henkisesti ja fyysisesti, alisti ja hyppäs vieraissa. Yhtenä päivänä sain vaan tarpeeksi, omat voimat loppui ja lapset alkoivat kärsiä. Niinpä soitin lastensuojeluun ja sitä kautta päästiin turvakodille 3viikon jaksolle. Siinä ajassa mies pakkasi laukut ja lähti. Raskasta aikaa oli, koska oli paljon hyvääkin suhteessa ja ajattelin aina että laspen takia pitää yhdessä olla.. Mutta näinhän ei ole.. Nyt aikaa siitä 3-v ja vihdoin ja viimein voin sanoa olevani ehjä. Aikaa se vei ja vie. Mutta ystävät ja muu tukiverkosto on tärkeitä. Voimia.:hug:

 

tottakai välitän miehestä..mutta tämä rupee ahdistamaan liikaa..ja ahdistus lisää mun kiukkusuutta ja kärttysyyttä miestä kohtaan ( ei varmaan miehestä kivaa kun muija kiukkunen)
mutta hänen mielestään ei ongelmaa ole koska ei riehu kaljoissaan eikä ole väkivaltanen fyysisesti

 

Kysyin ensin haluaako mies jotain muutosta elämään ja kerroin erosuunnittelmista etukäteen. Ei ilm. uskonut kun ei sitten mitään tapahtunut muutosta. Hankin sitten asunnon ja lähdin pois nopeasti. Helvetillistä oli se pienikin aika kun piti siinä yhdessä elää, ennen kuin pääsin muuttamaan pois.

 

Jos puolison alkoholin käyttö on hallitsematonta, turvakoti on monelle ensisuoja. Sieltä ryhdytään asioita selvittämään.
Halusin mainita tämän niitä varten, joilla ei ole tiedossa uutta asuntoa.

 

Kun lähdet, niin tilaa siksi päiväksi asunnontarkistus vuokranantajalta ja otat nimesi pois sopimuksesta. Muuten voi käydä niin, että joudut korvaamaan miehen myöhemmin aiheuttamia vahinkoja. Voi pistää kämpän päreiksi, kun huomaa sinun lähteneen. Aloitat pakkaamisen nyt "kevätsiivouksella" eli heität pois turhia juttuja ja viet omaisuuttasi turvaan jonnekin ja sitten laitat kaiken sellaiseen kuntoon, että on helppo lähteä. Mitään et saa unohtaa asuntoon.

 

[QUOTE="vieras";25891391]Kun lähdet, niin tilaa siksi päiväksi asunnontarkistus vuokranantajalta ja otat nimesi pois sopimuksesta. Muuten voi käydä niin, että joudut korvaamaan miehen myöhemmin aiheuttamia vahinkoja. Voi pistää kämpän päreiksi, kun huomaa sinun lähteneen. Aloitat pakkaamisen nyt "kevätsiivouksella" eli heität pois turhia juttuja ja viet omaisuuttasi turvaan jonnekin ja sitten laitat kaiken sellaiseen kuntoon, että on helppo lähteä. Mitään et saa unohtaa asuntoon.[/QUOTE]
Vie ne huonekalut mukanasi myös mitkä kuuluvat sinulle.

 

Viimeinen pisara oli kun ex meinasi ampua mut. Soitin poliisit ex meni putkaan ja ilmoitin poliiseille että pitää sitä niin kauan että saan muuton tehtyä. Tätä ennen olin jo katsonut asunnon valmiiksi. Muutin päivässä lasteni ja omat tavarani.
Ex yritti vielä tämän jälkeen monen monta kertaa saada palaamaan. Alkoi sit häiriköimään minua ja lapsia. Hankin lähestymiskiellon ja nyt on olult elo rauhaisaa.

 

No, yks päivä tapahtu eräs uhkaava episodi, jouduin lähtemään aika liukkaasti lapsen kanssa evakkoon ja sillon meni kuppi nurin, enkä enää sen jälkeen palannut, kuin tekemään muuttoa. Mä siis kyllä ilmoitin, että se loppu nyt ja kävin pakkailemassa muutamia kertoja, kun mies oli töissä ja lopullinen muuttokin tehtiin sitten kertaryminällä isolla porukalla miehen ollessa töissä. Mutta jos ei ole paljon pakattavaa, niin ehdotan kanssa, että joskus miehen ollessa töissä teette homman isolla porukalla pois kerralla. Mutta tuli mieleen, että kumman nimissä se nykyinen asunto on? Jos on sun nimissä, niin täytyy sun tietysti sille ilmotttaa, että olet sen kämpän irtisanonut, että sen on kanssa lähdettävä tiettyyn päivään menneessä... Tai kuten tuolla oli sekin, että poistat oman nimesi vaan soppareista, jos yhteinen.

 

Sun pitää vaan lähteä. Itse elin kotihelvettiä viimeiset vuodet, uskoin vakuutteluja RAITISTUMISESTA Ja toisinaan jopa pyydettiin anteeksi..ei vaan ollut voimia lopultakaan lähteä. Altistin myös lapseni , joutuivat katselemaan/kuuntelemaan äitinsä nöyryytystä ja riitoja, myös ihan fyysisesti sain turpaan, mies riehui tavaroita rikki,jne. joka päivä mieheni joi vähintään senkuusi bisseä töiden jälkeen, viikonloput sitten alkoivatkin mäyriksellä ja viinat päälle. Oli hänessä hyviäkin puolia joskus selvinpäin, mutta lopulta olin niin loppu, että pelkäsin tulevani hulluksi. viikonloput juoppukuskina olivat pahinta ikinä. lopulta sitten tyttäreni sanat saivat minut heittämään ulos tämän mieheni,hän asui omistamassani talossa eikä siis ole lasteni isä. voimaa se tarvii, mutta lapsesi ovat sen ansainneet, siis rauhallisen ja turvallisen kodin. Itse en nykyään edes usein ajattele exääni, lähestymiskielto on turvannut kotirauhan ja puhelinnumerokin on salainen. hanki oma asunto, tai lähde vaikka jonkun sukulaisen/ystävän luo aluksi.

 

kiitos kannustavista kommenteista! toivon että saan sen asunnon ( ehkä tulevalla viikolla selviää)
mä nyt niin nautin kun miehellä alko eilen viikon päivystys,ei juo ja on paljon poissa.
mä nautin olla vain lasteni kanssa kotosalla

 

Mulla oli itselläni terveysongelmia, joihin olisin tarvinnut tukea. Joten valintani oli oman terveyden tai juopottelevan ja valehtelevan "miehen" välillä. Ei ollut kovin vaikea valita.
Lähdin sillä aikaa, kun mies oli töissä.

 

tuo lähtö miehen ollessa töissä oiskin ok..mutta asunto mun nimissä