te, ketkä muistatte viime lamasta jotain niin kertokaa mulle millaista elämä oli silloin!

[Keittiönoita]

Mä olin tuolloin kolmekymppinen kahden lapsen äiti. Julkisen sektorin säästöjä tehtiin vähän joka paikasta. Äitiysneuvolassa neuvolakäyntien määrää vähennettiin, lääkärikäyntejä äitiys- ja lastenneuvoloissa oli entistä vähemmän, neuvolat eivät enää kirjoittaneet lähetteitä sikiötutkimuksiin, ellei ollut todella syytä epäillä sikiöllä olevan jotain vaaraa. Mitään ylimääräistä raskauden seurannassa ei saanut.

Kouluissa opettajia lomautettiin ja yksi opettaja vahti sitten aina vuorollaan kahta luokkaa. Kouluterveydenhoitajien määrää vähennettiin ja yhdelle terveydenhoitajalle annettiin vastuulleen useampi koulu.

Kotihoidontuen määrää pienennettiin asteittain.

Sairaanhoitajia valmistui kortistoon. Määräaikaisia työsuhteita ei jatkettu. Moni kollegani lähti lamavuosina Ruotsiin, Norjaan ja Englantiin, kun Suomesta ei löytynyt sairaanhoitajille enää töitä.

 

["sipsi"]

Olin noin 25 vuotias Olin jo työelämässä sairaanhoitajana, koko lama-ajan sain olla töissä, iso luuta lakaisi väkeä työpaikoilta. Asuntojen hinnat romahti; ostettiin halvalla eka oma asunto, joka 6v myöhemmin myytiin mukavalla voitolla (tosin kaikkien asuntojen hinnat oli kallistuneet sitten). Konkursseja tuli yritysmaailmassa, kalliit valuuttalainat kaatoivat monet pienyritykset

 

[muistelija]

Aivan kauheaa oli. Lapset kävi vuoropäivisin koulussa, koska kaikille ei ollut vaatteita. Kynsiä pureksittiin ja perunankuorilla elettiin. Rikkaimmat lähettivät lapsensa Ruotsiin.

Toisaalta silloin elämässä oli vielä hyviä hetkiä, sai syödä Neekerisuuukkoja tai Neekerilakua, Africolan juomisesta puhumattakaan. Väyrynen oli hyvä mies silloinkin edustamaan kansaa.

 

["vieras"]

Olin ekaluokkalainen ja muistan vain että isä toi töistä aina kultakoruja, silmälaseja, elektroniikkaa, mitä milloinkin. Oli yrittäjä ja asiakkailla ei ollu varaa maksaa laskuja niin sai sitten tavarana (?). Koulussa oli käytetyt kirjat ja vaatteet sukulaisilta/ äidin ompelemia. Rakkautta oli kotona paljon.

Onhan edelleen työpaikkoihin 100-170 hakijaa aina paikkaa kohti, ainakain toimistoalalla.

 

[olin silloin 20jarisat]

Kaikilla oli tiukkaa.
Hanttihommiinkin Prisman kassalle oli jonossa 14 merkonomia/merkanttia.
Ihmiset lakkasivat tilaamasta ja lukemasta sanomalehtiä ja aikuisten sisälukutaito laski ja näköalattomuus valtasi alaa.
Kirpputoreja ja aktiivisten työttömien yhdistyksiä perustettiin ja omalla tavallaan vapaaehtoistyö eli voimakasta nousua kun ihmiset tekivät järjestötyöstä elämänsä sisällön.
Pienissäkin kunnissa kirjastojen lukusalit alkoivat pitää ovet auki lauantaisin.
Ihmiset opiskeli pitkään ja paljon, sillä töihin ei ollut kiire, sillä töitä ei ollut.
Yrittäjät olivat järjettömän tiukilla lainojensa kanssa ja moni möi perityt perämetsät kenelle tahansa hinnalla millä tahansa että sai elämän tolpilleen.
Koti-isyys ja -äitiys oli helppoa työkkärin tuella, sillä töihin osoituksista ei ollut pelkoa.
Kaikilla oli tiukkaa ja hankalaa. Leipäjonot, seurakuntien soppapäivät ja muu vastaava toiminta oli arkea hyvin monille ihmisille.
Ihmiset lähiöityivät eivätkä haluneet lähiöstään pois kuin korkeintaan kelassa käydessään.
Kela oli kuin rikas Kummitäti.
Mielenterveystoimistoilla oli töitä.

 

[Big Bang Theory]

olin n.10-vuotias kun lama iski. Meidän kotona se ei näkynyt mitenkään. Isä nyt oli aina työnarkomaani ja silloin oli vielä pahempi työnarkomaani kun perusti yksityisen klinikan ja teki vielä parissa terveyskeskuksessakin töitä.

 

["jjj"]

Muistan vaan omaan työpaikkaani liittyvät asiat. Eli hoitohenkilökunta vähennettiin ihan minimiin laman vuoksi. Kaikki joutui tosi tiukoille. Sen koommin ei tilanteesta ole palattu eli samalla laman vuoksi vähennetyllä henkilökunnalla mennään edelleen.

 

[ooooooo]

Ei näkynyt varhaisnuoren elämässä mitenkään. Kotona oli aina ollut rakkautta ja huumoria. Ei oltu totuttukaan mihinkään luxukseen ja kerskakulutukseen. Nuoret ovat mielikuvituksekkaita ja saavat loihdittua vaikka mitä kirppisvaatteista ja tavaroista. Isä perusti firman, joka on pystyssä vielä tänäpäivänäkin. Äiti oli aina kotona. Elämä oli yksinkertaista eikä kulutus keskiössä.

 

["vieras"]

Mä opiskelin silloin. Yh äidillani oli koko laman ajan työpaikka, mutta isä oli lomautettuna. Mä en saanut kesätöitä ja opiskelijana oli rahat todella lopussa. Lainaa ei kukaan uskaltanut ottaa. Söin 10markalla koko viikon. Tai siis en syönyt Valmistua ei uskallettu, koska kukaan ei halunnut valmistua työttömäksi. Lopulta valmistuin vuoden myöhässä ja juuri oikeaan aikaan. Tekijöitä tarvittiin ja kaikki työllistyivät nopeasti.

Meidän perhe selvisi melko vähillä vaurioilla, mutta ystävieni vanhemmista monet joutuivat työttömiksi. Rakennusala ja tekstiiliteollisuus ei vetänyt pitkään aikaan. Parin ystävän isät masentuivat, koska eivät ikänsä puolesta saaneet töitä laman jälkeenkään. Tekstiilipuolen ihmisiä koulutettiin laman lopussa ja laman jälkeen. Yrityksiä meni konkurssiin. Moni pieni yritys laittoi lapun luukulle jo laman alussa ja jättivät laskunsa maksamatta, jolloin niiden toimittajat päätyivät myös konkurssiin. Tämän koki muutamakin ystävä.

 

["vieras"]

Minä olin juuri valmistunut Parturi-Kampaaja ja lähdin isoon kaupunkiin töihin, sai valita työpaikkansa. 91 vuonna ei enää ollut töitä, lähdin sitten työn perässä Helsinkiin, eipä sielläkään ollut kuin pätkiä. Laitoin oman liikkeen että jostain sai vähän rahaa ja tein pätkätöitä sitten. Korko oli 17% kun tarvin yrityksen alkamiseen pienen lainan.

 

[Laman lapsi]

Minä olin laman lapsi. Lähdin kouluun -91. Äiti jäi työttömäksi joskus sillon ala-asteiässäni ja teki vain töitä siellä täällä mitä millonkin sattui olemaan. Välillä siis vuosia työttömänä putkeen. Isäni sattui sairastumaan, joten joutui jäämään sairaseläkkeelle. Uusi talo velkoineen myytiin -97, onneksi itse saivat myytyä eikä mennyt pakkohuutokauppaan. Sitä ennen maksoivat pelkkiä korkoja vuosia, kun ei muuta pystynyt tekemään. Ruokaa oli aina, äiti leipoi ja teki itse ruuat. Varaa ei kovin kummosiin ollut. Rivitalo-osakkeen saivat ostettua käteisellä talon myynnin jälkeen ja sen jälkeen suht ok pärjäsivät. Otin opintolainan, jotta pärjäsin.

 

["lei"]

Olin vähän yli parikymppinen. Töitä ei saanut vastavalmistuneena, kun pitkälläkin työkokemuksella olevat oli lomautettuna tai irtisanottu. Oli toivoton ilmapiiri. Ihmisiä, jotka oli koko ikänsä ollut töissä, hyvin toimeentulevia, hyvä koulutus, omakotitalo, ei mitään päihdeongelmia tms, jäi työttömäksi, meni talo, kun ei ollut rahaa maksaa lainaa takaisin, tuli avioero, lopulta asui yksinhuoltajana kunnan vuokratalossa. Täydellinen statuksen muutos.
Työkaveri jäi kahden asunnon loukkuun (osti uuden asunnon lkalliilla hinnalla ja lainarahalla ennen kuin sai vanhan myytyä, loppujen lopuksi asuntojen hinnat laski, joutui myymään halvalla ja jäi jäljelle vain iso velka, mutta ei yhtään asuntoa ) ja sai 90-luvun asuntolainat maksettua pari vuotta sitten. Asunto meni heti laman alussa.
Oltiin onnellisia, jos saatiin töitä viikoksi, tai pariksi päiväksi, joskus jopa muutamaksi tunniksi.
Monet opiskeli tai teki lapsia, kun töitä ei saanut. Itse valitsin ensimmäisen eli jatko-opintoja.
Kirpputorit eli valtakautta, joka paikkaan perustettiin kirpputoreja, joissa kävi paljon ihmisiä.
Toples-baareja oli runsaasti eli nuoret naiset oli töissä yläosattomissa tarjoilijoina olutkapakoissa.
Hoitoalalle ei palkattu ketään. Sossuun palkattiin määräaikaisia purkamaan rajusti noussutta asiakasmäärää.