te, ketkä muistatte viime lamasta jotain niin kertokaa mulle millaista elämä oli silloin!

["vieras"]

[QUOTE="Mie";25235339]Viime lamassa korot just nousi!! Eli 13% oli ihan normi! Kuinka monen talous kestää jos korot nousee 13% ??? Onneksi ollaan eu:ssa ja euroopankeskuspankki säätää ohjuskorkoja.. Muuten oltais kusessa!![/QUOTE]

Euroalueen ulkopuolella on matalammat korot kuin euroalueella. Kannattais ottaa selvää eikä uskoa federalistien propagandaa.

 

["Mie"]

Minä olin teini. Meidän perheellä meni ilmeisesti ihan hyvin, koska tehtiin tuohon aikaan kaksi etelänmatkaa - ekat reissut perheemme kanssa. Meiltä ei puuttunut mitään. Sekä isällä että äidillä oli töitä, ja muistan isän tehneen yhdessä vaiheessa päätyönsä ohella toistakin työtä (sinne haalittiin isompi porukka hänen työpaikaltaan). Ilmeisesti kannatti olla töissä kunnalla ja valtiolla.

Mun vanhemmat oli kans kunnalla töissä ja töitä oli. Saatiin asunto sikahalvalla. Silloin maksoi noin 350. 000mk eli 50.000€. Mun vanhempien naapuri myi asuntonsa yli 200.000€ olihan silloin asuntolainan korko 13% ja mä muistan kun pikkuhiljaa ne laski ja vanhempani olivat ihmeissään heidän lainaaika lyheni kokoajan. Alunperin piti maksaa vielä eläkkeellä, mutta asunto olikin maksettu 1/3siitä ajasta mitä alunperinsuunnitteöivat.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";25235360]Joo just tuota tarkotin Eli valtion työpaikat säilyi.

Mikä mahtoi olla esim. hoitoalan työllisyystilanne? Irtisanottiinko väkeä vai oliko vaan niin, ettei uusia otettu töihin, tietääkö joku?[/QUOTE]

Tällä kertaa virkakyöstit saavat kenkää koska Suomi ei kykene elättämään nykyistä virkamiesarmeijaa.

90-luvun lamassa myös hoitoalalla oli huonompi tilanne kuin normaalisti.

 

["Mie"]

[QUOTE="vieras";25235371]Euroalueen ulkopuolella on matalammat korot kuin euroalueella. Kannattais ottaa selvää eikä uskoa federalistien propagandaa.[/QUOTE]

Sulla ei tainnut olla asuntolainaa 90luvulla???? Pystyisitkö ite maksamaan asuntosi jos asuntojen hinnat laskisivat neljännekseen eli jäisit tappiolle ja paljon jos myisit ja samalla korot nousisivat 13% eli korkojen osuus olisi jo pelkästää mitä nyt yhteensä lyhennät lainaa eli korot+lyhennys...

 

[mupeli]

Mä olin ekaluokalla sillon kun vanhemmilta meni työt, omakotitalo lähti alta ja jouduttiin muuttamaan 2aikuista ja 2 lasta mummon omistamaan kaksioon. Isälleni jäi miljoona velat. Rahaa ei ollut mihinkään..

 

["vieras"]

Viime lamassa alkoi monella pätkätyöllisyys, eli kun talous oli epävarmaa niin ei palkattu ns vakituiseen työsuhteeseen vaan aina pieniksi pätkiksi tarpeeseen.

Mieheni perheellä oli paljon valuuttalainaa yrityksellä ja kirjaimellisesti yhdessä yössä se laina vähintäänkin tuplaantui = yritys konkkaan = yli 30 ihmistä työttömäksi = mieheni isä ylivelkaantui koska kyseessä ei ollut osakeyhtiö, maksaisi niitä vieläkin jos ei olisi päässyt velkasaneeraukseen

 

["vieras"]

[QUOTE="Mie";25235403]Sulla ei tainnut olla asuntolainaa 90luvulla???? Pystyisitkö ite maksamaan asuntosi jos asuntojen hinnat laskisivat neljännekseen eli jäisit tappiolle ja paljon jos myisit ja samalla korot nousisivat 13% eli korkojen osuus olisi jo pelkästää mitä nyt yhteensä lyhennät lainaa eli korot+lyhennys...[/QUOTE]

Oli mulla lainaa 90-luvulla, enää ei ole.

Mut etkö sä osaa lukea: mä sanoin euroalueen ulkopuolella olevan pienemmät korot kuin euroalueella, just nyt. Euro on kriisissä, ei kruunut, Sveitsin frangit, tai punnat ja siksi euroalueella on korkeat korot.

 

[hhhh]

Mä olin silloin peruskouluikäinen. Mun vanhemmat oli molemmat töissä koko laman ajan, eikä lama koskettanut meidän perhettä juurikaan. Koulussa sen sijaan leikattiin käsipapereita puoliksi säästösyistä. Sukulaisperheen vanhemmat oli varmaan 10 vuotta työttöminä ja niillä oli tosiaan välillä tiukkaa kolmen lapsen kanssa. Nuorisolla ei kellään ollut todellakaan mitään kallitta vaatteita, eikä silloin teineillä ollut kännyköitä tms. elintasohärpäkkeitä muutenkaan.

 

["poikia3"]

anteeksi en ymmärrä tätä kysymystäsi Jos tarkoitat, että mikä oli varmaa siihen aikaan, niin silloin vielä se, että oli vakityöpaikka valtiolla, oli melko hallelujaajuttu, sittemmin alkoi kyllä aikamoinen ulkoistaminen ja toimintojen purkaminen. Ja toinen missä siihen aikaan tienasi, oli nouseva tietotekniikka-ala.

Ja sitten toisenlainen totuus. Valtiolla ja kunnilla oleviin avoimiin työpaikkoihin haki yhtä paikkaa satoja ihmisiä, työpaikkoja ketjutettiin. Itse olin yhdessä työpaikassa reilun 2,5 vuotta, tuona aikana mulla oli 8 työsopimusta. Täysin laitonta jo silloin mutta kukaan ei uskaltanut tätä kyseenalaistaa. Valtiolla olevaan sihteerin paikkaan hakivat kauppatieteiden ja yhteiskuntatieteiden maisterit.

Tietotekniikka alalla oli paljon irtisanomisia! Pankkeja meni konkkaan ja niiden mukana työttömäksi jäi myös it-alan ihmisiä - osa ei työllistynyt alalle enää koskaan, vaikka olivat osaaviakin. Itse valmistui -92 it-alalle. Omalta luokaltani yhdellä oli valmistuessaan työpaikka, itse pääsin sihteerihommiin valtiolle, vuoden päästä kuntayhtymään. Molempia paikkoja haki satoja ihmisiä. Monet työkaverini jatkoivat opintojaan, kun töitä ei yksinkertaisesti ollut.

Niin ja silloisella miehelläni oli vakkarityöpaikka ja itsekin olin töissä. Meillä oli säästettynä asp-tilille rahaa 100.000 markkaa. Kun kysyimme asuntolainaa, asunnon maksimihinnaksi määriteltiin 400.000 markkaa -> siis 300.000 markan laina. Edes tuolloin tuolla rahalla ei saanut järkevää asuntoa pääkaupunkiseudulta. Kun meni muutama vuosi eteenpäin, eikä lamasta ollut enää tietoakaan, lainaa yllättäen myönnettiinkin miltei miljoona markkaa.

 

[Mummeliisa]

Auntolainen korot nousivat toviksi taivaisiin.
Monia pieniä ja keskisuuria firmoja kaatui valuuttalainoihin eli työttömien määrä nousi. Joillain kaatui sukuja ketjuissa kun oli taattu ristiin suuria lainoja.

Lopulta se arkinen arki ei ollut paljon erilaista kuin ennenkään...
lastenhoitoa, kodinhoitoa, harrasteita jne.
Meillä mies oli firmansa kaaduttua lasten kanssa kotona ja minä kodin ulkopuolella töissä. Iltaisin tehtiin käsitöitä yms myyntiin.

 

["Mie"]

[QUOTE="vieras";25235475]Oli mulla lainaa 90-luvulla, enää ei ole.

Mut etkö sä osaa lukea: mä sanoin euroalueen ulkopuolella olevan pienemmät korot kuin euroalueella, just nyt. Euro on kriisissä, ei kruunut, Sveitsin frangit, tai punnat ja siksi euroalueella on korkeat korot.[/QUOTE]

Siis täh..? 2006 kun otettiin tää asuntolaina.. Meidän kokonaiskorko oli5.8%josta marginaalin osuus 0.25% tällähetkellä meidän kokonaiskorko on n.2%... ei ne kauheasti oo noussu uskooko oikeesti joku, että 0.6% korko jatkuisi seuraavat 20vuotta..? Voi apua niitä jotka uskoivat ja ottivat monen sadantuhannen lainoja.... :O

Siis tarkoitan vain että musta korot on alhalla ja mä oikeesti välillä mietin, että miten käy suurimmanosan ihmisistä jos korot nousisivat yli 10%...

 

[Hilpuri Tilli]

Lääkiksessä valmistuvalla vuosikurssilla ei ollut juuri kenelläkään tiedossa työpaikkaa. Aloitteleville lääkäriopiskelijoille sanottiin tervetuliaispuheessa " Te ette tule koskaan saamaan töitä!" (Kun tämä kurssi valmistui, he saivat määrätä palkkansakin.)

 

["a p"]

kiitos näistä kokemuksisa, luen joka ikisen erityisellä mielenkiinnolla! Miten voikaan olla, että toisia lama ei koske ollenkaan ja toiset ajautuu niin ahtaalle, ettei jää mitään?

En kauheesti oo osannu pelätä lamaa aikasemmin mutta jostain syystä just nyt alko ahdistamaan kun ei ole mitään hajua millaista elämä laman keskellä on. Mun mies on ainaki semmosella alalla töissä (hitsaaja) että nillä jos jollain kai lähtee ensimmäisenä työpaikka alta? Itsellä on vakipaikka hoitoalalla tosin ole ollu hoitovapaalla monta vuotta. Asuntolainaa on n. 100 000 eur, vähän ehkä päälle. Käykö siinä yksinkertaisesti niin, että kaikki menot kasvaa niin paljo, ettei palkasta enää jää elämiseen mitään? Huoh Murheellista.

 

["Mie"]

[QUOTE="a p";25235585]kiitos näistä kokemuksisa, luen joka ikisen erityisellä mielenkiinnolla! Miten voikaan olla, että toisia lama ei koske ollenkaan ja toiset ajautuu niin ahtaalle, ettei jää mitään?

En kauheesti oo osannu pelätä lamaa aikasemmin mutta jostain syystä just nyt alko ahdistamaan kun ei ole mitään hajua millaista elämä laman keskellä on. Mun mies on ainaki semmosella alalla töissä (hitsaaja) että nillä jos jollain kai lähtee ensimmäisenä työpaikka alta? Itsellä on vakipaikka hoitoalalla tosin ole ollu hoitovapaalla monta vuotta. Asuntolainaa on n. 100 000 eur, vähän ehkä päälle. Käykö siinä yksinkertaisesti niin, että kaikki menot kasvaa niin paljo, ettei palkasta enää jää elämiseen mitään? Huoh Murheellista.[/QUOTE]

Älä pelkää. Ei sellasta tule enää. Mä uskon ja luotan ettei yksikään päättäjä halua sitä. 90lukua uusiksi! Eli nuku vain yöunesi rauhassa

 

[.......]

Olin silloin 14 - 15 v. ja muistan vain koulusta opettajien pakkolomat, joita kesti aina 2 vkoa / opettaja. Muutoin sitä nyt en silloin niin kauheasti noteerannut, ei se vaikuttanut onneksi meidän elämään kovin paljon. No meillä nyt ei muutenkaan mitään merkkivaatteita osteltu, eikä ollut kalliita harrastuksia.

 

["sasa"]

[QUOTE="Mie";25235607]Älä pelkää. Ei sellasta tule enää. Mä uskon ja luotan ettei yksikään päättäjä halua sitä. 90lukua uusiksi! Eli nuku vain yöunesi rauhassa [/QUOTE]

Ahaa. Kuitenkin poliitikot tuntuvat tekevän virhettä virheen perään ja koko Eurooppa huojuu kuilun reunalla. Mikäli naamalleen mätkähtää, on jälki todella rumaa. 90-luvun lama on kuin lasten leikkiä sen rinnalla, että pari-kolme eurooppalaista valtiota menee konkurssin myötä rahoituskriisiin. Dominoefekti on valmis ja ladattu.

Silloin kaatuu koko julkinen sektori, kun valtio/kunnat eivät saa lainaa palkkojen maksuun. Samoin tulonsiirrot loppuvat rahoituksen puutteeseen.

 

["Sinisilmä"]

Kesätöitä ei saanut mistään (olin opiskelijana). Pankeista jäi työttömäksi paljon ihmisiä, työmarkkinat oli muutenkin täynnä eläkeikää lähestyviä jotka ei kai lopulta työllistyneet mihinkään kun olisi pitänyt hankkia uudelleen ammatti. Korot oli kovat ja Iiro Viinanen Suomen vihatuin mies.

Kun ei se lama meitä taloudellisesti niin tiukille vetänyt, niin suurin "anti" siltä taisi olla sellainen yhteiskunnan lapsuuden loppu. Sitä ennen oli tehty elämän mittaisia työuria, säästetty pankkitilille rahaa ja maksettu asuntolainaa. Sen jälkeen on osannut olla luottamatta työn pysyvyyteen tai pankkeihin; mun mielestä "laman lapset" vieläkin miettii tosi tarkkaan paljonko lainaa ottaa. Silloin selvisi että maailmaa pyörittävät ylikansalliset rahoituselimet ja kvartaalitalous, eikä poliitikoilla taida olla muuta mahdollisuutta kuin vikistä lieassa. Nykykansalaisille tämä tuskin on shokki, silloin oli.

 

["a p"]

Lisää kokemuksia!

 

["satu"]

Itse olin teini-iässä tuolloin ja hirveesti en lamasta ymmärtänyt. Ensimmäiset muistikuvat olivat kun omat vanhemmat olivat surullisia ystäviensä puolesta, kun todella toisilla meni firmat ja asunnot Isältäni lähti työpaikka ensimmäisenä, vaikka oli edellisenä vuonna saanut parhaan työntekijän bonukset. Äidiltä ei työt loppunut ravintola-alalla. Vanhempani erosivat 90-luvun puolivälissä ja asuntomme meni ihan naurettavan halvalla. Jos en ihan kamalasti valehtele niin 200 000mk :O kerrostalo neliö

 

["a p"]

Vieläkö olisi kertomuksia/kokemuksia?

 

[Micosa]

90-luvun laman aikaan aloin painamaan hommia ja paljon. Töitä riitti vaikka toisille jakaa.
Se hiljainen kausi osui omalle kohdalle vasta reilusti myöhemmin.

 

[2012 :/]

[QUOTE="sasa";25235665]Ahaa. Kuitenkin poliitikot tuntuvat tekevän virhettä virheen perään ja koko Eurooppa huojuu kuilun reunalla. Mikäli naamalleen mätkähtää, on jälki todella rumaa. 90-luvun lama on kuin lasten leikkiä sen rinnalla, että pari-kolme eurooppalaista valtiota menee konkurssin myötä rahoituskriisiin. Dominoefekti on valmis ja ladattu.

Silloin kaatuu koko julkinen sektori, kun valtio/kunnat eivät saa lainaa palkkojen maksuun. Samoin tulonsiirrot loppuvat rahoituksen puutteeseen.[/QUOTE]

Tämän löydämme edestämme vuonna 2012...

 

[as if]

Olin teini/yläkoululainen. Ei näkynyt meidän perheessä/suvussa/lähipiirissä/kavereiden elämässä millään tavalla. Telkkaria katsellessa vaan.

En tunne ketään joka olisi sen laman vuoksi menettänyt työnsä tai asuntonsa.

 

["vieras"]

Jäin ekalle äitiyslomalle 1990 ja silloin meni hyvin. Puolitoista vuotta myöhemmin palasin töihin ja meno oli muuttunut. Muutamn viikon ehdin olla töissä, sitten alkoivat yt-neuvottelut. Meidän firmasta pistettiin puolet porukasta pihalle minä mukaanlukien.

Muutama vuosi aiemmin olimme ostaneet kaksion, lainaa oli ja tarkoitus oli ollut vaihtaa asunto isompaan minun töihinpaluun jälkeen. Asuntolainan korko oli pahimmillaan meillä 13%. Olin toimistoalalla töissä, joka paikkaan oli vähintään 100 hakemusta, kerran yhteen vuoden määräaikaiseen työhön oli ollut yli 250 hakemusta. Vuosia olin työttömyys-työvoimakoulutus-putkessa. Kesti monta vuotta ennen kuin sain määrä- ja osa-aikaisia töitä. Meni yli 10 vuotta ennen kuin sain toistaisieksi voimassaolevan työsuhteen. Sairaanhoitajiakin oli paljon työttöminä.

Onneksi miehellä oli töitä vaikkakin pienipalkkaista. Penniä sai venyttää. Sen laman seurauksena pelkään lainaa kuin ruttoa, joten asumme edelleen samassa kaksiossa. Samoin työttömyyttä pelkään, se jatkuva pettymyksen tunne, kun ei taaskaan kelvannut.

En ole yleensä kateellinen, mutta silloin kun samanikäinen ja samalla alalla oleva naapurini sai ensin palkkatukityön ja sen jatkoksi määräaikaisia työsopimuksia, oli minulle hirveää. Itkin, miksei minulle käy niin hyvä tuuri. Tuntui, kun seisoisin kiihdyttävän junan vierellä enkä ikinä pääsisi kyytiin. Työttömänä oli ainainen huoli toimeentulosta, jos sitä ei työllistykään. Jokaisen työttömyyspäivärahahakemuksen jällkeen masennuin päiviksi ja tunsin itseni epäonnistuneeksi.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";25241661]Jäin ekalle äitiyslomalle 1990 ja silloin meni hyvin. Puolitoista vuotta myöhemmin palasin töihin ja meno oli muuttunut. Muutamn viikon ehdin olla töissä, sitten alkoivat yt-neuvottelut. Meidän firmasta pistettiin puolet porukasta pihalle minä mukaanlukien.

Muutama vuosi aiemmin olimme ostaneet kaksion, lainaa oli ja tarkoitus oli ollut vaihtaa asunto isompaan minun töihinpaluun jälkeen. Asuntolainan korko oli pahimmillaan meillä 13%. Olin toimistoalalla töissä, joka paikkaan oli vähintään 100 hakemusta, kerran yhteen vuoden määräaikaiseen työhön oli ollut yli 250 hakemusta. Vuosia olin työttömyys-työvoimakoulutus-putkessa. Kesti monta vuotta ennen kuin sain määrä- ja osa-aikaisia töitä. Meni yli 10 vuotta ennen kuin sain toistaisieksi voimassaolevan työsuhteen. Sairaanhoitajiakin oli paljon työttöminä.

Onneksi miehellä oli töitä vaikkakin pienipalkkaista. Penniä sai venyttää. Sen laman seurauksena pelkään lainaa kuin ruttoa, joten asumme edelleen samassa kaksiossa. Samoin työttömyyttä pelkään, se jatkuva pettymyksen tunne, kun ei taaskaan kelvannut.

En ole yleensä kateellinen, mutta silloin kun samanikäinen ja samalla alalla oleva naapurini sai ensin palkkatukityön ja sen jatkoksi määräaikaisia työsopimuksia, oli minulle hirveää. Itkin, miksei minulle käy niin hyvä tuuri. Tuntui, kun seisoisin kiihdyttävän junan vierellä enkä ikinä pääsisi kyytiin. Työttömänä oli ainainen huoli toimeentulosta, jos sitä ei työllistykään. Jokaisen työttömyyspäivärahahakemuksen jällkeen masennuin päiviksi ja tunsin itseni epäonnistuneeksi.[/QUOTE]

:hug:

Tuttuja fiiliksiä 20 vuoden takaa ja sitä toivoo ettei taas joutuisi kokemaan samaa.