Te kenellä useampi lapsi!

["Muumimamma"]

Meillä on yksi lapsi ja odotan toista, niin voisko joku valaista mitä mulla on edessä? Eli kuinka se elämä eroaa sitten kun lapsia on useampi kuin yksi? Onko paljon rankempaa noin yleisesti?

 

["vieras"]

Olette hitaampi, isompi ja kovaäänisempi seurue. Muuten homma on samaa lappamista aamusta iltaan.

 

[Anatolia]

Pitää kyetä sovittamaan yhteen kahden eri ikäisen lapsen tarpeet. Se on mun mielestä se olennaisin ero.

Mulle se oli helppoa, ts. en kokenut sitä rankkana. Esikoiseni oli tasan 2 v kun toinen lapsi syntyi (ja nyt 2 isompaa on 8½ v ja 6½ v ja kolmas lapsi on vastasyntynyt vauva). Jollekin toiselle taas voi olla hyvinkin rankkaa. Riippuu niin lapsista, äidistä, olosuhteista, asenteesta, kaikista mahdollisista henkimaailman jutuista...

 

[jassåå]

emmä tie, ei tää oo ollu läheskään niin vaikeeta kun kuvittelin kuvittelin että molemmat itkee ja huutaa monta tuntia päivässä, mut onneksi se on vaan toi 3-v kun kiukuttelee, vauva on tosi tyytyväinen tapaus :heart:

 

[..]

Noh, yhden kanssa katsot yhden perään ja useamman kanssa kaikkien perään Ruokaa laitat enemmän, peset pyykkiä, huollat ja puunaat <3 +menetät hermosi enemmän kuin kerran päivässä

Meillä muksut 9v, 6v ja 2v

 

[Tallu -]

Mä en enää muista, lapset kohta 17v, 13v ja 11v Paitsi yksi juttu muistuu mieleen, kun esikoinen oli 3v ja risat sekä kakkonen ihan vauva. Imetin vauvaa, ja samaan aikaan esikoinen huutaa vessasta, että tuu äiti auttaan. Mä huutelen takaisin, etten nyt pääse, kun imetän vauvaa. Toinen huutaa, että kun en pääse pois pytyltä. Mä vastaan, että sen kun hyppäät vaan alas siitä. Esikoinen vastaa, ettei pääse, kun kakka on eessä. Sittenhän sitä piti lähteä katsomaan, mikä tilanne vessassa oli, ja jostain kumman syystä esikoinen oli sotkenut kakalla pytyn reunat, ja kakka todellakin oli eessä No, siinä piti sitten alkaa siivoamaan kakkoja, että toisen ei tarvitse viettää loppuiltaa pytyllä ja vauva sai huutaa tissiä vieressä lattialla.

Eli ehkäpä sanoisin, että priorisointia tarvitsee opetella

 

["niina"]

Mutta saat rakkautta kaksinverroin enemmän!

 

["Loru"]

[QUOTE="vieras";26638676]Olette hitaampi, isompi ja kovaäänisempi seurue. Muuten homma on samaa lappamista aamusta iltaan.[/QUOTE]

Tää kiteyttää asian aika hyvin. Mutta se tapahtuu vaivihkaa. Kun joskus tulevaisuudessa saatte vaikka toisen lapsista hoitoon jonnekin ja jäätte yksin sen toisen kanssa, ihmettelette vaan, miten ihmeen hiljaista ja helppoa elo on. Puhumattakaan siitä, että saa molemmat lapset hoitoon yhtaikaa

 

[HeiDiL]

Suunnittelua ja hyvää muistia vaatii arki enemmän. Ja silti melkein aina jotain unohtuu ja suunnitelmat muuttuu

Meillä helppo vauva ja kohta 3v uhmis joka kyllä osaa koetella oikein olan takaa mutta arki tuo mukanaan onnen hetkiä kaksinverroin enemmän ja niistä sitä voimaa saa <3

 

["vieras"]

Mä luulin että vauvat nukkuu kun ne laittaa vaunuihin ja esikoinen olisi tosi mustasukkainen.. No vauva ei nukukkaan yhtään päivisin muuta kun manducassa ja syö tai itkee kaiken hereillä olo aikansa, hetkeksikään ei häntä saa pois käsistä. Esikoinen on ottanut vauvan ihanasti vastaan ja paijailee mielellään. Välillä kiukuttelee, mutta ei mitenkään tavallista enemmän. Vaunut on lähes käyttämättömät(vauva 2kk) ja pihalle päästään esikoisen kanssa vauva manducassa joka rajoittaa minun touhuamista esikoisen kanssa..

Toisaalta, vaikka rankkaa on pelkän vauvankin kanssa, niin tuntuu hyvältä että on 2 lasta ja vauva on tuntunut alusta asti paljon rakkaammalta kun taas esikoiseen aikanaan kesti jonkun aikaa rakkauden syntyminen..

 

["Loru"]

Mä en enää muista, lapset kohta 17v, 13v ja 11v Paitsi yksi juttu muistuu mieleen, kun esikoinen oli 3v ja risat sekä kakkonen ihan vauva. Imetin vauvaa, ja samaan aikaan esikoinen huutaa vessasta, että tuu äiti auttaan. Mä huutelen takaisin, etten nyt pääse, kun imetän vauvaa. Toinen huutaa, että kun en pääse pois pytyltä. Mä vastaan, että sen kun hyppäät vaan alas siitä. Esikoinen vastaa, ettei pääse, kun kakka on eessä. Sittenhän sitä piti lähteä katsomaan, mikä tilanne vessassa oli, ja jostain kumman syystä esikoinen oli sotkenut kakalla pytyn reunat, ja kakka todellakin oli eessä No, siinä piti sitten alkaa siivoamaan kakkoja, että toisen ei tarvitse viettää loppuiltaa pytyllä ja vauva sai huutaa tissiä vieressä lattialla.

Eli ehkäpä sanoisin, että priorisointia tarvitsee opetella

Tutulta kuulostaa. Kakkakeissiä ei sentään vielä ole meillä ollut. Sitä odotellessa.

 

["vieras"]

[QUOTE="Loru";26638826]Tää kiteyttää asian aika hyvin. Mutta se tapahtuu vaivihkaa. Kun joskus tulevaisuudessa saatte vaikka toisen lapsista hoitoon jonnekin ja jäätte yksin sen toisen kanssa, ihmettelette vaan, miten ihmeen hiljaista ja helppoa elo on. Puhumattakaan siitä, että saa molemmat lapset hoitoon yhtaikaa [/QUOTE]

Näin. Ja kun pääsette vain kahden lapsen kanssa ruokakauppaan, tuntuu, että on tämä naurettavan helppoa ja äänetöntä.

 

["Loru"]

[QUOTE="vieras";26638873]Näin. Ja kun pääsette vain kahden lapsen kanssa ruokakauppaan, tuntuu, että on tämä naurettavan helppoa ja äänetöntä. [/QUOTE]

 

["vieras"]

mulla on kolme lasta 8v, 5v ja 2v. Nyt on jollain tavalla helpompaa kun yhden kanssa, osaa olla rennommin, ei tarvi leikkiä lapsen kanssa, lapset leikkivät keskenään, muistan kun yksi lapsi oli sen kans jotui leikkimään ja viihdyttämään. Nyt ei enää stressaa niin monesta asiasta kun yhden kanssa ja on enemmän kokemusta lastenhoidosta. Paljon vaikuttaa myös se minkä verran ikäeroa lapsilla keskenään on.

 

["huh"]

Riippuu millaisella ikäerolla lapset ovat syntyneet! meillä kun ikäeroa on 1,5v muistan sen että kun imetin vauvaa,isompi tyhjensi astiakaappia/naputteli tietokonetta/ kiipesi pöydille/ repi kukkia/ uitti käsiä vessanpytyssä ym ym. Minä sitten vauva tissillä juoksin hakemaan isompaa pois kiusanteosta. Kaupassa kun käytiin niin kaikki kyttäsi jos vauva tai isompi pikkuisenkin inahti. Nenänvartta pitkin vahdattiin ja luotiin sääliviä katseita. Olipa säälittävää kerrassaan Lähteminen hidastuu kun lapsia on useampi,mutta ajan kanssa kun tekee lähdöt ne onnistuu! Kaikki pitää organisoida ja suunnitella tarkkaan..hyvät päivärytmit helpottavat paljon.

 

["mona"]

Kaikkein rankinta mulla oli esikoisen vauva-aika. Ei ne seuraavat lapset niin paljon arkea muuta, meillä siis nyt kolme lasta.

 

["mona"]

[QUOTE="mona";26639005]Kaikkein rankinta mulla oli esikoisen vauva-aika. Ei ne seuraavat lapset niin paljon arkea muuta, meillä siis nyt kolme lasta.[/QUOTE]

Niin ja nyt jos oon kuopuksen kanssa vaan kahelleen, niin oon iana ihmeissäni et miten vauvan kanssa on muka rankkaaa. Mutta siis esikoisen vauva-aikana olin ihan rikki..

 

[Kumipuu]

emmä tie, ei tää oo ollu läheskään niin vaikeeta kun kuvittelin kuvittelin että molemmat itkee ja huutaa monta tuntia päivässä, mut onneksi se on vaan toi 3-v kun kiukuttelee, vauva on tosi tyytyväinen tapaus :heart:

Mä odotin kanssa kauhulla mitä tapahtuu kun kolmevuotiaasta tytöstä tulee isosisko, miten jaksan juosta sen perässä kun valvon ensin yöt vauvan kanssa. Sitten kaikki olikin tosi helppoa, vauva nukkuu yöt hyvin ja esikoinen ottaa vauvan huomioon. Oon suorastaan ällistynyt miten helppoa mun elämä onkaan

 

[kielletty]

Loppuu se hemmetin pingottaminen

 

[2n äiti, kolmas tekeillä.]

Meillä noilla lapsilla on ikäeroa 2 vuotta. Molemmat oli helppoja vauvoja ja terveitä. Toka oli aikamoinen tissitakiainen jonka takia esikoinen vähän oireili mustasukkaisuuttaan mutta se oli ohi kuukaudessa. Toka ei edes synyt yöllä ensimmäisen 2 viikon jälkeenjoten unetkin oli taattu kaikille

Esikoinen sairastui nuhaan eka kerran 2 vuotiaana, meillä ei ole pahemmin sairastettu koskaan.

Kahden kanssa on ollut helppoa. Kuopus on oppinut kaiken nopeasti esikoista seuraamalla. Nyt lapsilla ikää 2,5 ja 4,5 vuotta ja ovat mitä parhaat ystävät. Tykkäsin siitäkin kun kuopus oli vauva miten paljon isoveli pystyikin auttamaan ja viihdyttämään vaikka olikin niin pieni.

Nyt sitten kolmas pulla on uunissa toki toivon että sieltä tulisi yhtä helppo tapaus kuin edellisestkin mutta saas nyt nähdä. Olen ehkä päässyt liian helpolla näiden kahden kanssa että eiköhän sieltä tule nyt sellainen tapaus joka näyttääkin mitä muuta se vauva aika voi olla...

 

[Kitiara Uth Matar]

Kun kakkonen oli vauva, oli esikoinen 3v. Yks aamu imetin vauvaa ja katselin keittiön ikkunasta miten joku on päästänyt pikkutytön yksin ulos ja ilman kunnon vaatteita! Kauhistelin hetken sukkahousuissa ja T-paidassa yksin leikkivää lasta, kunnes tajusin et se on omani! Aivojumeista huolimatta se oli ihan kivaa aikaa. Nyt kun ovat 7v ja 4v menee päivittäin hermo niiden tappeluun!! :kieh: Mut jospa tääkin menis aikoinaan ohi..

 

[Tönt]

ei tarvii enää keksiä niille hirveesti tekemistä kun leikkivät useimmiten keskenään.

 

[hellsbells]

Meillä on nyt 2 lasta. Pienempi on 2kk, ja näin alkuun elämä on kyl tuntunu ajoittain pelkältä vaipanvaihdolta, siivoomiselta, nukuttamiselta, ruuanlaitolta, syöttämiseltä Hitaamminhan kaikki nyt sujuu, mutta pikkuhiljaa tässä on alkanu oppimaan että miten asiat kannattaa tehrä.
Mä odotin kauhulla että mitä tästä tulee, elämästä kahden lapsen kanssa,
mutta yllättävän helppoohan tämä on. (Sen takia kauhulla, että esikoinen oli itkunen ja huonosti nukkuva vauva - tämä toka on ihan vastakohta. Nukkuu, syö ja hymyilee