ja selityksenä on se, että on PAKKO. Pakko maksaa asuntoa, autoa, venettä... mitä vain. Olen pitkään jo ihmetellyt sitä, että miksi pitää saada kaikki HETI? Miten oli omien vanhempiesi aikaan: oliko teillä jo iso hieno talo ja pari autoa pihassa ollessanne vuoden ikäisiä? Ei minun vanhemmillani ainakaan ollut. Pienestä ollaan aloitettu. Isä kävi töissä ja äiti hoiti meitä kotona. Meillä oli onnellinen lapsuus.
Ja nyt joku sanoo, että onhan se lapselle kivaa, että on iso talo eikä tarvii asua ahtaasti. Onhan se varmasti, mutta ei se pieni lapsi kärsi siitä, että asutaan ahtaasti. Teini-ikäinen ehkä jo ärsyyntyisi. Ja mitä sillä kaikella hienolla omaisuudella tekee, jos sitä ei ehdi käyttämään? Lapsihan on yleensä sen väh. 8 tuntia päivästä hoidossa.
Tällaista asiaa tässä vain pohdin ja kun olen jutellut vanhempien ihmisten kanssa niin tämä samainen ajatus on vanhemman kansan suusta myös kuultu. Oma aika on arvokkainta mitä pienelle lapselle voitte antaa. Sitä aikaa ei enää jälkikäteen saa lunastettua.
No se on vaan pakko jotta leipä pysyy pöydässä, ja saa voitakin sen leivän päälle.
Ei KH tuella paljon juhlita.
Me ei makseta autoa, ei venettä, ei mökkiä eikä edes asuntolainaa tällä hetkellä,
mutta jos tulevaisuudessa meinataan maksaa, niin olis vähän niinkun pakko tehdä töitä, tienata rahaa, kerryttää säästöjä jne.
Itse oli muksuna PPH:lla (niinkun omakin laps on ollut, nyt äippälomaillaan) enkä traumatisoitunut taikka katkeroitunut. Enkä koe menettäneeni mitään, päinvastoin.
Ne vuodet oli ihan parasta aikaa ja muistan vieläkin mukavan PPH tädin jolta tuli pitkälle teini ikään asti joulukortti postissa. Ja kaverit, tekeminen, leikit, askartelut, retket jne.. Rehellisesti sanottuna mulla oli hoidossa paljon kivempaa kun kökkiä kotona kaikki päivät äidin kanssa, johtunee ehkä siitäkin kun äiti ei ollut mikään leikittäjä/askartelija tyyppi.
Oma tyttö on nyt 2kk ollut perhepäivähoitajalta lomalla, ja vieläkin kyselee viikottain koska mennään käymään ja koska mennään kavereita katsoon.
Ollaan kaksi kertaa käytykin samassa puistossa leikkimässä hoitokavereiden kanssa
Jokasella perheellä on varmasti omat syynsä, omanlaisensa elämäntilanne, omat näkemykset asiasta jne.
Jokainen lastaan rakastava kyllä tekee ne ratkaisut mitkä perheelleen parhaaksi näkee.