Uupumus kolkuttelee
Olen tunnollinen ja kiltti puurtaja (keski-ikäinen jo), jolle esimiehen sana on lähes Jumalan sanaa. Työskentelen asiantuntijatehtävässä, jossa roolini on hyvin epäselvä. Esimiehen antama palaute on ristiriitaista ja hänen johtamistyylinsä on käskyttävä ja määräävä. En koe asiallisen keskustelun olevan lääke tähän asiaan, vaan omien ajatusmallien muuttaminen rennommiksi. Nukun yöni huonosti -unilääkkeiden avulla. Te, jotka ette stressaannu helposti: millainen ajattelu teillä on suhteessa työpaikan ongelmiin?