Te jotka selviydytte työelämän paineista ja ristiriidoista helposti. Mitkä ovat ajatusmallinne?

Olen tunnollinen ja kiltti puurtaja (keski-ikäinen jo), jolle esimiehen sana on lähes Jumalan sanaa. Työskentelen asiantuntijatehtävässä, jossa roolini on hyvin epäselvä. Esimiehen antama palaute on ristiriitaista ja hänen johtamistyylinsä on käskyttävä ja määräävä. En koe asiallisen keskustelun olevan lääke tähän asiaan, vaan omien ajatusmallien muuttaminen rennommiksi. Nukun yöni huonosti -unilääkkeiden avulla. Te, jotka ette stressaannu helposti: millainen ajattelu teillä on suhteessa työpaikan ongelmiin?

 

Mä olen vähän kuin sä, nukahtamislääkkeitä myöten joten en ole paras ihminen auttamaan.

Jos pomo on kamala, niin muuttuuko se tilanne kauhean ruusuiseksi vaikka kuinka psyykkaisit ja muuttaisit itseäsi?
Mutta jos ajattelee sua itseäsi, niin yritä hahmottaa mikä on kunkin vastuu, ja kussakin tilanteessa mikä on kunkin syy ja moka. Älä ota kontollesi muiden virheitä, muiden tökeröyttä. Työpaikalla on aikuisia ihmisiä ja jokaisen on kannettava oma vastuualueensa, oli kyse sitten työtehtävästä tai rakentavan ilmapiirin luomisesta.

Silloin tietty jos jossain asiassa sussa on puhtaasti syy niin silloin kannat vastuusi.

 

Työ on työtä ja teen sitä nykyisin vain rahan takia. Olen opetellut olemaan ajattelematta työasioita vapaa-ajalla. Työpaikan mahdolliset ongelmat pysyvät työpaikalal. En tee ylitöitä, ellei niistä ole erikseen sovittu ja niistä makseta ylityökorvauksia. Harrastan, tapaan ystäviäni, ulkoilen ja nautin elämästäni. Nukun hyvin.

 

Eihän se helppoa ole, mutta olen itse miettinyt mitkä prioriteettini elämässä ovat, vähän tyyliin "jos saisin tietää että huomenna kuolen, mitä mahdoliisesti katuisin." Ja palaan siihen listaan kun tuntuu että ylimääräiset asiat stressaa liikaa.

 

Jos/kun on työ ressiä niin jätän sen sinne työpaikalle. Ainut syy miksi siellä käyn on raha, työaika on sen kahdeksan tuntia päivässä ja se siitä. Elämässä on omaaki ressiä ihan tarpeeksi

 

Asenteeni on: ei se oo niin justiinsa. Työajasta mulle maksetaan, ei stressaamisesta. Sitten kuolinvuoteella tuskin ajattelen työasioita, joten prioriteetit kuntoon. Toki jos työpaikan ilmapiiri olisi aivan kamala, vaihtaisin parempaan työpaikkaan.

 

[QUOTE="vieras";29115744]Työ on työtä ja teen sitä nykyisin vain rahan takia. Olen opetellut olemaan ajattelematta työasioita vapaa-ajalla. Työpaikan mahdolliset ongelmat pysyvät työpaikalal. En tee ylitöitä, ellei niistä ole erikseen sovittu ja niistä makseta ylityökorvauksia. Harrastan, tapaan ystäviäni, ulkoilen ja nautin elämästäni. Nukun hyvin.[/QUOTE]

Näinhän se menee itselläkin.
Olen töissä sen 8 tuntia ja sitten vipu päässä menee vapaa-aika asentoon.
Nyt vielä kun kotona odottaa parin kuukauden ikäinen lapsi niin mielestäni on entistä tärkeämpää elää näin. En ole työpaikalle mitään velkaa joten en koe pahaamieltä että homma jäisikin kesken kun lähden kotiin.

 

Duunipaikan tulee olla vaivan arvoinen, jotta jaksais kiinnostaa.

 

[QUOTE="vieras";29115744]Työ on työtä ja teen sitä nykyisin vain rahan takia. Olen opetellut olemaan ajattelematta työasioita vapaa-ajalla. Työpaikan mahdolliset ongelmat pysyvät työpaikalal. En tee ylitöitä, ellei niistä ole erikseen sovittu ja niistä makseta ylityökorvauksia. Harrastan, tapaan ystäviäni, ulkoilen ja nautin elämästäni. Nukun hyvin.[/QUOTE]

Aivan täsmälleen samat sanat!

 

Soveltuvuus ja ongelmanratkaisun kyky ovat avainsanoja tässä asiassa. Niin ja tärkeysjärjestys. Vaikka olenkin vain ravintola-alalla töissä, täytyy osata elää hetken mukaan. Jos minulla on 3 tehtävää samanaikaisesti, kuten vaikkapa lattian pesu, varaston järjestely ja asiakas, mikä on järkevin tapa hoitaa hommat? Asikasta ei saa odotuttaa, joten tietenkin se, sillä vaikka lattia olisi likainen ja varastossa pari purkkia väärässä paikassa, ne voivat odottaa siihen asti kunnes saa asiakkaan palveltua.

Ja ongelmiin voi löytyä eri ratkaisumalleja

 

Näinä aikoina pitää painaa hommia ja olla kieli ruskeana. Moni saa lähteä, joka ei hypi ja jousta pomon pillin tahtiin.

 

[QUOTE="vieras";29115863]Näinä aikoina pitää painaa hommia ja olla kieli ruskeana. Moni saa lähteä, joka ei hypi ja jousta pomon pillin tahtiin.[/QUOTE]

Harhaluulo.

 

Edellisessä duunissa hyödynsin liikuntaa. Työpäivän jälkeen kunnon hikilenkki kooiran kanssa, ajatukset pyöri hetken päässä, selkeytyi tai sit mieltävaivaavat siirty taka-alallle. Yöuni parani ja rentouduin vapaa-ajalla. Toki mulla oli kyllä hyvä työpaikka ja hyvä esimieskin.

Nykyisessä duunipaikassa, kaikki sekasin, yöunet ja stressi poistui kun siirryin mollin sivuille

 

Harhaluulo.

Näinpä. Pomo tietää että olen suorasanainen ja ilmoitan lähes aina jos joku juttu ei mene niinkuin pitäisi tai jos pomo toimii väärin. Silti paikkani olen saanut pitää, vaikka en ole kaikesta hänen kanssaan samaa mieltä.

 

[QUOTE="minna";29115859]Soveltuvuus ja ongelmanratkaisun kyky ovat avainsanoja tässä asiassa. Niin ja tärkeysjärjestys. Vaikka olenkin vain ravintola-alalla töissä, täytyy osata elää hetken mukaan. Jos minulla on 3 tehtävää samanaikaisesti, kuten vaikkapa lattian pesu, varaston järjestely ja asiakas, mikä on järkevin tapa hoitaa hommat? Asikasta ei saa odotuttaa, joten tietenkin se, sillä vaikka lattia olisi likainen ja varastossa pari purkkia väärässä paikassa, ne voivat odottaa siihen asti kunnes saa asiakkaan palveltua.

Ja ongelmiin voi löytyä eri ratkaisumalleja[/QUOTE]

Käsittääkseni tässä ei ollutkaan kyse miten selviää työpäivästä, vaan miten selviää sen aiheuttamista paineista, jotka heijastuu kotiin.

Lisää nyt tuohon esimerkkiisi se, kun olet juuri lopettamassa asiakkaan palvelua, pomo tulee ripittämään sinut kun varasto ei jo ole järjestyksessä ja lattia pestynä. Sinulle ei anneta edes mahdollisuutta puolustautua, kun sinun näkemyksellä ei ole väliä, vaan pomo on aina oikeassa. Ja jos tarkkoja ollaan, niin tiskitkin olisi pitänyt jo olla pestynä ja seuraavan päivän aamupala esivalmisteltuna.

 

Mä luulen että raskaimmilla aloilla käyttävät aika paljon mustaa huumoria.
Ja vaikka seuraavaa, eli liiallista juoruilua ja panettelua en hyväksy, niin taitaa olla selän takana pahan puhuminen valitettavasti yks ykköskonsti...oma olo ja asema työyhteisössä kohenee huomattavasti kun saa toisen tungettua verbaalisesti lattian rakoon, oli kyse sit asiakkaasta tai työkaverista.

muoks. Eli ehkä jos noista pitäisi valita niin musta huumori on oikein hyvä keino lievittää työstressiä.

 

Voin niin hyvin samaistua fiiliksiisi. Opiskelujen ohella tehtävä työ ei ole mulle vain työtä, vaan kannan niitä ongelmia sieltä kotiin ja jopa yöuniin. :/ Se on mennyt liian pitkälle ja poikaystävä ja muut läheiset on suositelleet monesti että kävisin juttelemassa työpsykologille. Työ on tosi kokonaisvaltaista, stressaavaa ihmissuhdetyötä lastensuojelussa ja jotenkin en osaa jättää työasioita työpaikalle.

Viime kuukausina oon pakottanut itseni jättämään ne mielestä pois - ja työmatkalle tullessa kotiin oon tavallaan "piirtänyt" mielessä inhottavat asiat paperille ja jättänyt siihen. Se on auttanut hahmottamaan että se sotku jää siihen. Niitä ei saa alkaa kotona vatvoa... Muuten siitä ei tule loppua :/

 

Mutta siis "neuvoisin" sua käymään juttelemassa joko työterveydessä tai jonkun työkaverin luona kaikki nuo työasiat auki. Jos siis esimiehellä ei ole aikaa jne niitä käsitellä. Kyllä ne kannattaa jutella mutta erityisesti saada ajatusmalleja siihen, ettei ne jatkossa valtaa mieltä! Että ne jää sinne työpaikalle ja pystyt rentoutumaan kotona, eikä ne paina mieltä.

 

Asiantuntijatasolla pomon tehtävä on helpottaa työtäsi ja suunnata panoksesi yritystä hyödyntäväksi toiminnaksi. Hän ei taida olla tehtäviensä tasalla, äläkä pidä häntä liiaksi arvossa. Ehkä voisit hiljaisesti etsiä uutta työpaikkaa, jos et halua keskustella pomon tai hänen esimiehensä kanssa?

 

" Te, jotka ette stressaannu helposti: millainen ajattelu teillä on suhteessa työpaikan ongelmiin? "


Mun asenne on tämä: Tämä on vain työtä, mun ei tarvi selviytyä kerrallaan ku tästä päivästä ja kun painan oven kiinni, en mieti pätkääkään omalla vapaa-ajalla työasioita.
Ja työni on erittäin vastuullista, hektistä ja siitä saisi helpolla kehiteltyä itselle valtavan stressin aiheen.
Lisäks mun asenne on se, et en pidä ketään ihmistä sen kummempana tai ylempiarvoisena, kuin minäkään. Vaikka ois mikä ylijumalan esimies, niin ihminen seki vaan on. Osaan pitää oikeuksistani kiinni ja mua ei pompotella.

 

Asiantuntijatasolla pomon tehtävä on helpottaa työtäsi ja suunnata panoksesi yritystä hyödyntäväksi toiminnaksi. Hän ei taida olla tehtäviensä tasalla, äläkä pidä häntä liiaksi arvossa. Ehkä voisit hiljaisesti etsiä uutta työpaikkaa, jos et halua keskustella pomon tai hänen esimiehensä kanssa?

Kiitos paljon kaikista kommenteista. Data kiteytti tämän asiantuntijuus-homman. Asia on nimenomaan niin, että pomoni ei ole ymmärtänyt mitä kaikkea minusta voisi saada irti, koska hän ei ymmärrä koko ammattini käsitettä. Hän suuntaa kaiken tarmonsa siihen joukkoon, jota hän itse koulutuksensa puolesta edustaa. Ja yrittää minuakin hivuttaa pois omalta osaamisalueeltani.

 

[QUOTE="minni";29116216]" Te, jotka ette stressaannu helposti: millainen ajattelu teillä on suhteessa työpaikan ongelmiin? "


Mun asenne on tämä: Tämä on vain työtä, mun ei tarvi selviytyä kerrallaan ku tästä päivästä ja kun painan oven kiinni, en mieti pätkääkään omalla vapaa-ajalla työasioita.
Ja työni on erittäin vastuullista, hektistä ja siitä saisi helpolla kehiteltyä itselle valtavan stressin aiheen.
Lisäks mun asenne on se, et en pidä ketään ihmistä sen kummempana tai ylempiarvoisena, kuin minäkään. Vaikka ois mikä ylijumalan esimies, niin ihminen seki vaan on. Osaan pitää oikeuksistani kiinni ja mua ei pompotella.[/QUOTE]

Minä en osaa puolustautua. Haukkuja kuullessani hämmennyn ja menen hiljaiseksi. Vastaukset syntyvät tuonnempana. Miten opitaan pitämään kiinni oikeuksista? Eikö siinä menetä "joustavan työntekijän", "tiimiin sopivan" ja "yhteistyökykyisen" leiman?

 

Aloitusviestissä onkin tuo lause, että omia ajattelumalleja täytyy lähteä sorvaamaan.

Kommentti #22, liittyy ihan puhtaasti viestintään. Viestintätaidothan ovat meillä kaikilla se hiomaton timantti, eli niitähän voi jatkuvasti kehittää.

Ja melkein jokaisessa työssä täytyykin. Pelkästään tohon #22 kommenttiin liittyen, vanhaa tuttavaa assertiivisuutta kauppaisin ihan ensimmäiseksi.

Assertiivinen, aggressiivinen ja epäassertiivinen viestintä

Tässä on ihan karkeasti aiheesta jotain, pieni testikin löytyy. Jos se on ihan tuttua kamaa aapeelle, niin seuraava askel olisi vaikkapa kirjavinkkejä aiheesta. Hain niitä äsken puoliteholla, mutta sattuneesta syystä en nyt pääse tonne yhdelle sivustolle .

Googlella tietysti löytää, ja kannattaa etsiäkin. Hyviä kirjoja löytyy aiheesta.

Mikä mahtaa olla syynä tuohon aloitusviestissä mainittuun työroolin epäselvyyteen. Se on nimittäin sieltä kuormittavimmasta päästä olevia juttuja jo sinällään, ja vielä yhdistettynä ristiriitaiseen palautteeseen.

 

[QUOTE="vieras";29115863]Näinä aikoina pitää painaa hommia ja olla kieli ruskeana. Moni saa lähteä, joka ei hypi ja jousta pomon pillin tahtiin.[/QUOTE]

Moni sellainenkin saa lähteä joka on hyppinyt ja joustanut pomon pillin tahtiin. Työpaikan menettämisessä ei aina ole kyse siitä miten hyvin olet työsi tehnyt. Se on enemmän onnenkantamoinen että säilyykö työpaikka yt-kierroksessa vai ei. Meillä työpaikalla jo niin monet yt:t takana etten osaa edes laskea monissako olen ollut mukana. Työkavereita oikealta ja vasemmalta ja samasta tiimistäkin on saanut lähteä, eikä aina kyseessä ole todellakaan olleet ne laiskat ja saamattomat.

Eli mun mielestä ei kannata sitoutua työnantajaan yhtään enempää kuin työnantaja sitoutuu sinuun. Sen kun muistaa että työtä tehdään rahasta, ja rahaa tarvitaan jotta voidaan nauttia muista elämässä tärkeistä asioista. Jos rahan ansaitseminen verottaa liikaa voimia nauttia niistä muista asioista, ei siinä ole järkeä.

 

Työ on työtä. Tykkään työstäni mutta määrittelen itse jaksamiseni rajat. Tiedostan että esim. lisämatkoista kieltäytyminen voi johtaa pahimmillaan kohdallani YT-neuvotteluihin, mutta otan sen riskin. Nyt saan hyvää palkkaa ja hoidan tehtäväni hyvin ja saan positiivista palautetta asiakkailta, minua pyydetään erikseen yhteyshenkilöksi.
Pomot tietävät tämän. Tietävät myös sen että jos lopettaisin juuri tässä firmassa, saisin taatusti saman alan kilpailijoilta töitä koska minulla on näissä piireissä maine.
Kieltämättä käytän sitä jossain määrin hyväkseni, minulla on siis etulyöntiasema.

Joka tapauksessa olen päättänyt sen että perhe menee edelle, suostun kyllä joustamaan mutta minä ja mieheni määritellään siinä rajat. Olen valmis siirtymään myös huonompi palkkaiseen hommaan mikäli perheen onnellisuus sitä vaatii.
En avaa työkonetta tai puhelinta vapaa-ajalla ellei siitä erikseen sovita.
Olen myös oppinut sulattamaan sen että viikonloppuna tai öisin minä en töitä tee, enkä niitä mieti koska en silloin voi niihin vaikuttaa. Sitä varten on työaika.

Ennen perheen perustamista rakastin työtäni, nykyään se on vain tapa elättää perhettämme.