Te jotka selviydytte työelämän paineista ja ristiriidoista helposti. Mitkä ovat ajatusmallinne?

Teen työni. En juurikaan jousta, paitsi silloin, jos se hyödyttää minua loppupeleissä.
Neuvottelen työkuvioista esimieheni kanssa, vaikka hänellä ei juuri koskaan ole mitään sanomista tekemisiini eikä hän oikeastaan edes tiedä, mitä milloinkin teen. On kuitenkin tyytyväinen panokseeni.

Mikäli ap:n esimies on hankala ja epälooginen, kehotan häntä kyselemään kysymyksiä. Kysymään kaikkea, mikä on epäselvää, juuri sillä hetkellä, kuin se tulee ns. epäselvä asia tulee vastaan. Hänen saappaissaan kyselisin, että miten esimies sitten hoitaisi asiat tilanteessani, jos minun tapani ei miellytä.
Kaikkea voi ja saa kysyä. Kysymykset voi esittää kohteliaasti. Parhaimmassa tapauksessa ne saavat ap:n esimiehen ajattelemaan kaikkea vähän laajemmin. Ap:n ei tarvitse enää stressata oman riittämättömyytensä kanssa.

 

Onko teillä määritelty vastuu alueet, mikä on sun työnkuva ja mitä sulta odotetaan? Noi kuuluu varmaan johonkin ISOsertifikaattiin tms että työnkuvat pitää olla päivitettynä, ainakin jos olet yksityisellä sektorilla. Kannattaa ottaa kehtityskeskustelussa rohkeasti puheeksi että sulla on epäselvaa nuo vastuut/roolit. Ja onhan sun esimiehelläkin esimies? Voihan hänelle antaa asiallista palautetta johtamistyylistä, ehkä sun esimies kaipaa koulutusta? Mä en lähtis itteeni myrkyttämään jonkun toisen pöljyyden takia, unilääkkeillä tai muillakaan. Jokin harratstus tai muu voisi viedä sun ajatuksia pois edes vapaa-aikana noista työasioista. Liiikunta puhdistaa mieltä.. ?

 

Upista