minä jouduin aikoinani odottamaan lapseni yksin...eräänä kauniina päivänä mieheni vain tuumasi että kaipaa vielä omaa aikaa!!! Ja muutti pois! Siinä minä sitten maha pystyssä olin ja esikoinen 7 vuotias...
Olosuhteisiin nähden pärjäsin hienosti..mitä nyt raha teki tiukkaa aina! Mitä nyt pientä stressiä koko ajan ilmassa. Lapsi on tälläkin hetkellä samanlainen kiukkupussi kuin minä odotusaikana, kun ei ollut ketään kelle "pahaa oloa" purkasi..turha sitä olisi ollut 7-vuotiaan niskaan kaataa..ja se et mihin ystävät katosivat kun minä heitä eniten olisin tarvinnut!!!
Mutta se mikä minua eniten "ärsytti" oli se kun neuvolassa hoitaja aina kyseli isästä ja että onko ottanut yhteyttä..mitäs sitten kun lapsi syntyy?? Kyselivät vain aina miehestäni, aivan kuin minä ja tuleva vauva ei oltaisi ollenkaan tärkeitä!! Tsemppiä ja voimia sinulle!!! :hug: