Te jotka olette synnyttäneet ilman lääkk. kivunlievitystä!

Tarvitsisin nyt hieman tsemppiä. En haluaisi käyttää synnytyksessä (olen siis ensisynnyttäjä ) lääkkeellistä kivunlievitystä, varsinkaan puudutteita. Tuntuu, että kaikki suorastaan painostavat ottamaan epiduraalin tms. ja lähestulkoon pelottelevat sillä kivulla. Itse haluaisin käyttää synnytyksessä esim. aquarakkuloita ja/tai akupunktiota. Kaipaisin nyt (positiivisia) kokemuksia synnytyksestä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Kiitos jo etukäteen! :flower:
 
Selviäähän tuosta. Itse kyllä tarpeeksi kipeänä ollessani pyysin ihan mitä vain, mutta mitään ei ehditty antaa. Pelkään kuollakseni piikkejä (etenkin selkään) ja ajatuksissa on synnyttää tämä toinenkin ilman mitään. Kipeäähän se todellakin otti, mutta ei mitään kammoa jäänyt.

Kauheinta siinä oli se epätietoisuus. Miten pitäisi hengittää, mitä tapahtuu, kuinka kauan tätä kestää. Kun olisi jättänyt sen panikoimisen/pelon väliin ja keskittynyt vain siihen hommaan, olisi varmaan ollut siedettävämpää. Olisi pitänyt rauhassa ottaa supistukset vastaan, keskittyä siinä vain siihen hengittämiseen ja rentoutumiseen, eikä valittaa ja huutaa. No ensi kerralla oon vähän viisaampi, ehkä. Ensikertalaiselle se on vähän outo ja tuntematon tilanne, joten tekniikka ja rauhallisuus voi olla kaukana siinä tilanteessa.

Eipä tästä nyt kyllä taida apua olla, mutta...
 
Kaikki on niin paljon kiinni juuri siitä hetkestä ja fiiliksestä, mutta selviää siitä ilman lääketieteellistä kivunlievitystä. Minä synnytin esikoiseni ilman mitään kivunlievitystä. Avoin olin kaikelle ,koska minuakin oli niin kovasti peloteltu kivuilla. Epiduraalia jopa mietin ,mutta en olisi millään voinnut maata paikallaan sen laiton ajan ,niin se onneksi jäi.

Vaikka aina sanotaan ,että synnytykseen ei voi valmistautua ,niin hanki tietoa esim. "aktiivisen synnytyksen" sivuilta. Jos teilläpäin on aktiivisen synnytyksen kursseja mene sellaiselle. Täällä ei ollut ,mutta kuuntelin cd:tä Synnytä rentoutuneena. Neuvolan synnytysvalmennuksessa meillä puhuttiin paljon vain lääketietettisestä kivunlievityksetä, mutta kyllähän varmasti se oma neuvolatätikin voi auttaa. Itse kerkesin melko vähän harjoitella rentoutumista ,kun synnytykseni käynnistyi ennenaikaisesti. Niinkin perusjuttu kuin hengitys oli minulta unohtua kokonaan varsinkin ponnitusvaiheessa. Kätilökään ei siinä auttanut. Nyt jos joskus pääsen vielä uudelleen synnyttämään niin sanon kyllä miehelleni ,että hän saa olla se henkilö joka minua muistuttaa hengittämisestä.

Minun ensimmäinen synnytys oli nopea ,vähän yli 2 h, mutta kuitenkin pysyin kärryillä tapahtumista ,kun olin täysissä sielun ja ruumiin voimissa. :D Sitä cd levyä suosittelen lämpimästi. Mieti myös sitä palkintoa minkä saat kivut kestettyä, mutta ole myös avoin kivunlievityksille ,jos esim. synnytys ei etene yms.
 
Mä käytin synnytyksessä vaan ilokaasua ja kaurapusseja. Olisin ottanut epiduraalin, mutta siinä vaiheessa kun sitä pyysin oli jo myöhäistä, koska alkoi jo ponnistaminen.
Hyvin selvisin ja itekkin oon vähän ihmeissäni, että miten pystyin siihen ilman puudutteita. Toisaalta kaikki kävi niin nopeasti. Synnytys kesti 12h, mutta älyttömän kipeitä supistuksia ei ollut kuin kolme tuntia. Ja ton kolme tuntia vedin sitä ilokaasua.
Eipä tästä nyt varmaan kauheesti apua ollut sulle, mutta mä ajattelin siellä salissa, että niin kauan ku pystyn olemaan pelkällä ilokaasulla, niin olen.
Tsemppiä synnytykseen! :hug:
 
olen sitä mieltä, että älä kauheesti mieti kun se ei kuitenkaan mene niinku haluaisit.
Sitä kipua ei oikeesti voi tietää kuinka kovaa se on ennenkuin se tilanne on. Itse tein juuri näin ja olisin halunnut vaikka mitä kivunlievityksiä, mutta jouduimme synnyttämään huoneessa ja siellä ei mitään ilokaasua ollut.
Kyllä sen kivun kestää ilman mitään, mutta onhan se kipeetä touhua! ei siihen silti kuole ja äkkiä sen tosiaan unohtaa ja sitten on itsestä ylpeä kun on saanut sen ohi ja kuinka vahva sitä olikin synnyttämään ilman mitään! vaikka olisinki halunnut kaiken puudutuksen.. heh heh
Toivoa voi tietenkin olla ilman ja toivottavasti sinulle toive toteutuu..
Parempi vaan on ottaa vastaan synnytys niinku se tulee. Ja kyllä kätilöt antavat sinun olla ottamatta mitään jos näin haluat, vaikka kaikki tuputtavatkin lääkkeitä niin itsehän sinä päätät miten tahdot synnyttää ja vain sinä tiedät miten se menee.
Onnea synnytykseen!
 
Jos sulla lähtee mies mukaan synnytykseen niin kannattaa antaa hänelle tehtäväksi muistutella sinua ja kätilöitä niistä ei-lääkkeellisistä kivunlievitysmenetelmistä esim. just ne aquarakkulat, mitä mietit, tai lämmin kaurapussi, kuuma suihku, lantion heiluttelu, HENGITYS, liikkuminen, eri asennot, mahdollisesti amme, miehen suorittama hieronta yms. Siinä homman aikana kun ei itse niitä asioita välttämättä sitten muistakaan.

Enkä usko, että epiduraalia tuputetaan, voihan ne kätilöt siitä kysyä, että haluatko, mutta ei ne väkisin anestesialääkäriä paikalle raahaa. Väärä ihminen olen tietysti neuvomaan, kun itse en synnyttänyt ilman puudutuksia, mutta jos kerta haluat synnyttää ilman puudutteita, kannattaa esittää kätilöille myös toive, ettei synnytyksen kulkuun puututa lääkkeellisesti tai muilla toimenpiteillä (oksitosiini, kalvojen puhkaisu), jos ei ole pakko. Nimittäin esimerkiksi oksitosiinitippa supistusten vauhdittamiseksi sai mulla ainakin kivut muuttumaan aivan kamaliksi ja supistuksia tuli tauotta siis ilman mitään kivutonta väliä. Siinä ei ollut puhettakaan että olis voinut rentoutua välillä ja kerätä voimia, kun koko kroppa oli kivun vallassa koko ajan. Ja sehän sai aikaan sen, että elimistö meni ihan kramppiin eikä synnytyskään sitten edennyt. Ja oli pakko turvautua puudutukseen ja lihaksia rentouttaviin aineisiin. En halua pelotella, mutta tuon vain tämän näkökulman asiaan. Tsemppiä kovasti sinulle!
 
Hei!
Olen synnyttänyt kolme lasta ilman mitään lääkkeellistä kivunlievitystä. Esikoista synnytin 10 h ja siinä oli suureksi avuksi vesiallas. Tokassa käväisin kotona suihkussa ja kolmannessa en kerinnyt edes suihkuun. Oma kokemukseni on, että "kivuttomin" synnytys oli ensimmäinen, koska se oli paljon rauhallisempi kuin seuraavat (4h45min ja 2h15min). Asennoiduin ekaan niin, että kuvittelin että se sattuu niin paljon että luulen kuolevani. Sellaista kipua ei tullut. Toki synnytys edistyi hyvin eikä mitään yllättävää ole kohdalleni koskaan sattunut. valmistaudu henkisesti kohtaamaan kipu osana vauvan syntymää, ole rauhallinen, keskity oloosi ja muista hengittää. Tuskat ovat suuret mutta onneksi supistusten välillä saa levätä ja kerätä voimia. Onnea matkaan :hug:
 
Esikoistani odottaessa sanoin jo terveydenhoitajalle, että pelkään kaikkia piikkejä ja haluaisin synnyttää ilman mitään kivunlievitystä, mutta otan kivunlievityksen jos on sellanen tunne, että haluankin.

No siinä kävikin sitten niin, että kun päästiin sairaalaan kotoa niin olinkin jo auki 8cm ja en olisikaan saanut mitään kivunlievitystä.
Ilokaasulla sitten synnyttelin, olin 1,5 tuntia sairaalassa ja lapseni syntyi.
Synnytksen kesto oli 3,5 tuntia.

Toista odotellessa minut käynnistettiin yliaikaisuuden vuoksi puhaisemalla kalvot, kun oli auki tarpeeksi.
Päätin, että kun edellinen synnytys ei ollut niin kivulias niin en nytkään halua mitään kivunlievitystä, vain ilokaasua jos vain mahdollista.
Mutta tunti oli kulunut ja ilokaasua olin ottanut hieman niin siinä vaiheessa tuli vähän "pöhkö" olo ilokaasusta ja halusin jonkun sortin kivunlievityksen.
Mulle laitettiin spinaalipuudutus.
Jännitti aivan kauheesti sen laitto, mutta ei se miltään tuntunut ja niin olo helpottui ja toinen lapseni syntyi noin puolen tunnin kuluttua.
Toisen lapseni synnytys kesti 1,5 tuntia.

Ja vielä olen valmis synnyttämään. Ei jäänyt kummastakaan synnytyksestäni kammoa.
 
itelläei vielä ole kokemusta synnytyksestä, mutta sisko kiitti luojaa aqua- rakkuloista. ensimmäisessä synnytyksessä, jossa synnytti kaksoset oli laitettu rakkulat ja oli helpottaneet oloa hurjasti!
toisessa synnytyksessä ei sitten ollut antanut laittaa kuin yhden rakkulan kun oli kuulemma tehnyt niin kipeetä, se rakkuloiden laitto. oli sitten synnyttänyt ilman mitään.. :D
 
Mä kanssa vannon noiden aqua-rakkuloiden nimeen. Mulla oli supistusten takia reisien ja selän lihakset niin jumissa että sattu ihan vietävästi. aquat helpotti siinä todella paljon. Kätilökin sano mulle, että sulla on väri palannut takas kasvoihin ja itselläkin oli sellanen olo, että ehkä mä en tähän kuolekkaan =)

Ilokaasua yrtin hengitellä ponnistusvaiheen alussa, mutta siitä ei ollut mulle mitään apua. loppujen lopuks heitin koko maskin pois, kun en enää edes muistanut hengitellä sitä..
 
esikoisen kohdalla olisin ottanut vastaan ihan mitä lievitystä hyvänsä, koska olin niin todella kipeä. Mutta kuopuksen kanssa meni siis aivan mahtavasti ilman lievityksiä. Eihän se kivutonta ollut, mutta oikein hyvin kestettävää. Harvemmin ilman mitään apuja pärjäilee esikoisen kohdalla, mutta onhan se mahdollista ja ainakin ilman puudutteita. Esikon kohdalla kokeiltiin ensin aqua-rakkuloita ja niiden laitto sattui kamalasti eikä niistä ollut minulle mitään hyötyä.
 
Jos ei halua kivunlievitystä niin liikkuminen ja oikein hengittäminen ovat a ja o. Toisaalta ei sitä kivunlievitystä kannata pelätä koska 24 tunnin helvetin jälkeen on valmis ottamaan mitä vaan jotta kipu ja tuska loppuu. Olen itse synnyttänyt kaksi kolmesta ilman kivunlievitystä, . Ukko nooaata lauloin pitkään ja hartaasti :D
 
Mulla on molemmat lapset syntyneet niin, että olen saanut vain Tramal-kipupiikin. Esikoisen kohdalla se auttoi ihan hetkellisesti, muuten käytin vain lämmitettyjä kaurapusseja. Kuopuksen kohdalla en ehtinyt mitään muuta saamaan/käyttämään (enkä olisi edes halunnut) ja kipupiikinkin sain juuri hetki ennen ponnistusvaihetta kun kaikki eteni lopulta niin vauhdilla. Ei siis ehtinyt edes vaikuttamaan. Ammeeseen olisin mennyt mutta ei tuo ehtinyt edes täyttyä kun tyttö oli jo sylissä =).

Mulla on siis ollu tosi nopeat synnytykset. Esikoisen kohdalla en edes tajunnut ajoissa muuta kivunlievitystä pyytää kun oltiin jo ponnistamassa (kokonaiskesto synnytykselle noin 9 tuntia silti), kuopuksen kohdalla aavistin nopeaa synnytystä enkä siksi edes halunnut mitään muuta (ilmoitin asian esitietolomakkeessa --) mahdollisimman luomuna kiitos). Ajattelin kuitenkin, että jos synnytys kestää kauan niin menen ihan fiiliksen mukaan. Olisin mahdollisimman pitkälle yrittänyt ilman puudutuksia tms mutta jos ois tuntunut siltä niin oisin varmaan antautunut ottamaan jotakin.

Tsemppiä sinulle! Minä olen ylpeä, että olen saanut molemmat tytöt maailmaan lähes luomuna (kipupiikkiä lukuunottamatta).
 
mulla kolme synnytystä takana ja kaikissa on ollut käytössä aquarakkulat. Muuta en ole ehtinyt saamaan.
Hengissä olen selvinnyt vaikka tuskat on olleet kovat. Synnytykset aika nopeita (1,5-5h)
Aquarakkuloista on ollut ainakin mulle apua selkäsärkyyn avautumisvaiheessa. Selkäkipu lähti samaten :) Se laittaminen sattuu hetken, mutta suosittelen kyllä niitä.

Tsemppiä!! :)
 
Kaikki kolme lastani oon synnyttänyt aquarakkuloitten ja ilokaasun voimalla.Ja jokaiseen synnytykseen olen asennoitunut jotten epiduraalia ota (piikkikammoinen kun olen).Hyvin olen selvinnyt ja synnytyset olleet nopeita.
 
Neljä lasta olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä. Esikoisen synnytyksessä kokeilin muutaman hönkäyksen ilokaasua. Muuten ei mitään. Minulla jokainen synnytys on ollut nopea, että ei olisi edes keretty antaan mitään kivunlievitystä. Todella positiivisia kokemuksia ollut joka synnytys ja onnesta soikeana vielä joskus menen synnyttään. =)
 
En jaksanu koko ketjua lukea, pahoittelen siis mahdollista toistoa.

Synnytyksestä selviää ilman puudutuksia, se sattuu ihan saatanasti, mutta siitä selviää! Tokan synnytin ilman ja fiilikset jälkikäteen oli todella loistavat!
Kyllä siinä synnytyksen aikana oli irtisanoutumassa koko hommasta, mut jälkikäteen hetkeäkään en vaihtais.

Synnytyskertomus löytyy tuosta alempaa, jos haluut tarkemmin lukea.
 
Mie en esikoisesta saanut mennä altaaseen, kun pissa ei ollut aivan puhdas. Lisäksi illalla antoivat supistuksia estävän ja unilääkettä. Vähän tyyliin tulivat ja törkkäsivät piikin ja antoivat tabut, että saisin nukuttua. No ne mitään auttanut. Koko yön valvoin ja ramppasin vessassa. Mukavasti supistelikin aina vesisängystä noustessa. :kieh: Aamulla sitten tipan kanssa käynnistelivät supistukset kovemmiksi, joten jouduin enimmäkseen makaamaan sängyssä / istuin keinutuolissa. Silloin pyysin epiduraalin, jonka tosin sain vasta 1 1/2h pyytämisen jälkeen (vuoro oli vaihtumassa ja toinen anestesialääkäri tuli tunnin myöhässä töihin). Alle tunti tästä piti alkaa ponnistamaan, mutta olin aivan tunnoton. Onneksi puudutteen vaikutus lakkasi nopeasti ja ponnistusvaihe kesti vain 15min.

Vähän jäi harmittamaan ettei synnytyksen annettu edetä luonnollisesti. Joten mikäli vain kykenen, niin mielellään synnyttäisin tämän seuraavan vaikka kokonaan ilman kipulääkkeitä. Mielellään lukisin lisää synnytyskertomuksia ilman kipulääkkeitä.

-Capri ja Tiitiäinen rv 36 tasan-
 
itsellä takana 3 pitkää synnytysta, ja viimeisin meni ilman kipulääkkeitä melko luomusti. ilokaasua kokeilin ekan kerran ja näin jälken päin ajatellen ei se niin kamalaa ollut vaikka kivut tietysti kovat. En tiedä vielä tänä päivänäkään, miksi en saanut kipulääkettä, vaikka useaan kertaan pyysin jotain tuskaa lievittämään, mutta nyt neljättä synnyttämään mennessä en enää edes pyydä mitään, touivon vaan, että kaikki menis rauhallisesti ja hyvin vauvan kannalta..
 
Itsellänikin oli toive synnyttää mahdollisimman luomusti, vaikka olinkin varautunut siihen että h-hetkellä anon kaikki mahdolliset mömmöt ja tuplana ;) Ajattelin että kärvistelen ilman kivunlievitystä kunnes en enää kestä, ja pienenä yllätyksenä tuli että kyllä sen kivun kestää - vaikka pari viimeistä supistusta oli kyllä sellaisia, että koko homma alkoi arveluttaa. Sitten kun pääsi ponnistamaan, kipua ei enää huomannut. Synnytyksen kestoksi kirjattiin reilu 5 h, mutta sen lisäksi supistukset kesti kotona n. 5 h, ennen kuin lähdettiin laitokselle.

Supistuskivuissa on se "hyvä" puoli, että vaikka kipu on pahimmillaan todella kovaa, se yleensä tulee aaltoina, ja pahin huippu kestää vain hetken. Itseäni helpotti se myös mittari, josta näkee milloin supistus alkaa laantua. Sinnitin itseäni kestämään aina huipun kerrallaan, ja sitten homma olikin jo ohi ja suloinen poika sylissä :)

Tsemppiä Nallekarkille!

*muoks* sen verran, että suosittelen ammetta ja kauratyynyä! Vesi jotenkin kannatteli mahaa niin että supistukset tuntui lievemmin, ja lämmin kauratyyny helpotti ihanasti selkäsärkyä.
 
Ekasta epiduraali,josta seuraavana päivänä kauhea päänsärky,mikä ei ollu kivaa ei pystyny kunnolla vauvaa hoitamaan,ennenku tehtiin se veripaikkaus.
Tokasta luomusynnytys ku ei kerenny mitään laittamaan.Sillo kyl tuntu hetken kauheelta,mut synty nopeesti ni ei tarvinnu kauan kärvistellä.Ilokaasua kerkesin kokeilee mut se ei toiminu miun kohalla.
 
Joo kyllä siitä selviää ja eräs kätilöks opiskeleva kaverini on kauheesti nyt kehunu niitä aquarakkuloita. Ei itelleen oo laitettu mut on kuullu positiivista palautetta. (Mä taas kuullu,et niitten laittaminen on tuskaa..mene ja tidä..). Silti kuitenkin sanoisin,et ei kannata etukäteen päättää,että ei halua mitään epiduraalia yms kun se mieli voikin äkkiä siellä muuttua. Eikä siinä mitään vaikka muuttuiskin, mut ettei sitten jää harmittamaan kun ei homma mennytkään niin kuin oli suunnitellu. (yleensähän synnytys ei mee niinku on suunnitellu :) )
 

Yhteistyössä