Te, jotka olette olleet lapsena hoidossa, onko jäänyt traumoja?

Mietin vaan, että mitä ihmeen traumoja siitä lapselle jää? Itse oon ollut hoidossa vuoden vanhasta asti, ja kaikki muistoni ovat pelkästään positiivisia. Oli kavereita, askartelua, pihalla kivoja laitteita yms. Mun mielestä hoidossa oli ainakin mukavaa, tekemistä riitti, ja touhua oli.

Kyllähän varmaan kotonakin olisin viihtynyt, mutta kylläpäs viihdyin hoidossakin, että ei se niin kauhea paikka lapselle ole.

Oma ekaluokkalainen poikani kiintyi perhepäivähoitajaansa niin paljon, että vieläkin käydään moikkaamassa pph:ta... =) Ja poika puhuu lämpimään sävyyn hoidosta ja pph:sta <3

 

no mä opin kyllä päsmäämään ja kiusaamaan muita siellä, enkä ole siitä tavasta vielä eroon päässyt

 

mulle ainai jäi traumat..täti oli kauhee...leikkeli kynnet ihan lyhyeksi..siis tosi lyhyeksi ja kaikkee muuta sekoili..no,onneksi ei siellä jouduttu kauan olemaan siskon kans..

 

ei ainakaan pahoja mutta muistan kun vaasassa penskana asuin alle 4vee olin niin kirkon ruotsinkielisessä tarhassa oli poika isompi kuin minä ja hän kiusasi minua, kun en tietysti suomalaisena muksuna ruotsia paljon solkannut, ymmärsin kylä mut en puhunut. Perkeleen Patrick burn in hell !! :kieh:
Mut sit ko hesaan muutettiin joskus 1983 niin mtn muutakuin hyviä muistoja lämpimät muistot keittäjästämme Anjasta ja Inarin ja Tunturin (varahoitoapikka) päiväkodeista..
okei oli sielläkin yks poika joka nukkuessamme niissä kaappisängyissä pyyhki kaivamaansa räkää mun punkan alle, siis siihen lakanapintaan.. :x

 

En tiie traumoja, mutta yksi paikka (pph) oli kamala! Onneksi äitini huomasi aika äkkiä, ettei se ollu sopiva paikka pienelle lapselle ja pääsin paremmalle hoitajalle... Ikävä kyllä en oo ollu ikinä päiväkodissa, olisin varmasti tykänny =)

 

Kyllä minä uskon että siitä jäi tietynlainen turvattomuuden tunne. Ja tunne, että vanhempani eivät minua kasvattaneet, vaan päiväkodin ja koulun aikuiset. Tietysti tämä korjaantuisi sillä, että olisi vähän fiksummat vanhemmat.

 

ei ole jäänyt =)

 

Ei itselle, muuta kuin tunne olevansa erilainen.
Lapseni muistot ekästä päiväkodista olleet kamalia. Itse luulin, että lapsi viihtyi mutta nyt kärsin tiedoista, joita lapseni kertoi vertaillessaan sitten toiseen päiväkotiin...

 

Mulle kyl jäi. Yhdessä hoitopaikassa koira oli lapsia tärkeämpi ja siellä oli yksinäistä. Tarhassa tuntui, ettei minusta pidetty.

 

Vanhan ajan lapsille ei jäänyt traumoja. Nykylapsille kyllä - siis ihan kaikesta. Jopa makaroonin syönnistä.

 

Vanhan ajan lapsille ei jäänyt traumoja. Nykylapsille kyllä - siis ihan kaikesta. Jopa makaroonin syönnistä.

Onko vuonna 80 syntynyt "nykylapsi"?

 

Mä olin 60-luvulla yhden päivän nk leikkikoulussa. Vastannee tämän päivän eskaria. Toisena päivänä en suostunut enää menemään.

 

minä menin hoitoon, en muista, mutta ainakin alle 2v olin. niinkin paljon on traumatisoinut etten muista mitään minun hoidoista eikä sen jälkeen ole ilmennyt mitään..

 

On jäänyt. En oikein osannut mennä mukaan leikkeihin ja kukaan ei koskaan pyytänyt leikkeihin ja tarhatädit eivät leikkineet tai etsineet mulle kamuja. Niinpä pyörin yksin.. Yhden tytön kanssa sain leikkiä hetken aikaa kunnes yksi toinen tyttö tuli omimaan sen multa ja sanoi että nyt se ei ole enää mun kamu.

2 vuotta tarhassa ja yhtä tyhjän kanssa sosiaalisesti! Ei mitään apua.. päin vastoin. Tuli vain olo ettei kelpaa. Kotiin oli kova ikävä koko ajan..

 

ei mulle ainakaan tai siskolleni.. mun hoitotädit on ihania nykyäänkin

 

ei oo jääny, mitä nyt vaan kun yks kahjo pph pesi mun suun saippualla, tunki sitä saippuaa mun suuhun. Syytä en itse muista, äitini puhui että olin kuulemma sanonut tätiä tyhmäksi tai vastaavaksi kun olin uhmaikäisenä kiukkuillut.

 

Vanhan ajan lapsille ei jäänyt traumoja. Nykylapsille kyllä - siis ihan kaikesta. Jopa makaroonin syönnistä.

Onko vuonna 80 syntynyt "nykylapsi"?

Se oli karkea yleistys.

 

Mä olin 60-luvulla yhden päivän nk leikkikoulussa. Vastannee tämän päivän eskaria. Toisena päivänä en suostunut enää menemään.

Mäkin olin muuten leikkikoulussa ja oon syntynyt -81. Mulla on mooonta sisarusta ja veli -92 on eka joka on ollut esikoulussa.

Maalle kaikki tulee vähän hitaasti. :xmas: Tarkoitan ihan tosi, tosi maalle.

 

Vanhan ajan lapsille ei jäänyt traumoja. Nykylapsille kyllä - siis ihan kaikesta. Jopa makaroonin syönnistä.

Onko vuonna 80 syntynyt "nykylapsi"?

Se oli karkea yleistys.

No ilmeisesti todella ja hieman lonkalta heitetty, vai mitä?

 

Ei mitään traumoja. Pienen paikkakunnan päiväkoti - kaikki hoitajat ei ehkä olleet mitään sydänkäpyjä, mutta hoito oli asiallista ja huomioivaa. Ja okei, oltiin 70-luvulla varmaan rauhallisempia ja kuuliaisempia kuin nykypenskat, mitä tuota menoa on seurannut.

 

Ei oo jäänyt olin 8 kk kun menin hoitoon.

 

kerran kyselin äidiltäni lapsuudestani ja hän vastasi, että ei muista/tiedä siitä mitään, lapset vaan vietiin hoitoon ja vapaa-aikoina leikkivät keskenään pihoilla (70-luvulla oli paljon lapsia) eikä silloin muutenkaan mitään lapsista paljon ajateltu, niitä vaan kaikilla oli, ei niiltä mitään kyselty tai ajateltu jotain hyvinvointia tai traumoja.

 

Ei oo jäänyt traumoja.
Mut laitettiin hoitoon 4kk ikäsenä ihanalle pph:lle. Tämä nainen on edelleen läsnä elämässäni, hänestä tuli kuin yksi ylimääräinen isovanhempi mulle. Vielä yli 20 vuoden jälkeen pidämme yhteyttä (äitini tosin enemän) ja sielä päin liikkuessa käydään tervehtimässä :heart:

Viime kesänä käytiin tuon oman ipanan kanssa ja kyllä oli hoitomummolla tunteet pinnassa kun sai vielä vanhoilla päivillään nähdä minunkin jälkikasvuni :heart:

 

:kieh: No, muistan vieläkin, kun eskarissa ollessani vanhemmat unohti kouluun tutustumispäivän ja päiväkodinjohtajasta se oli MINUN vika. Huusi ja meuhkasi ja puristi satuttavasti käsivarresta |O .

 

Mä taisin olla alle vuosikas ku hoitoon vietiin ja oisko noita eri pehepvähoitajia ollu mulla 5 tai 6.Ja ei mulla mitään traumoja jääny...