Te jotka olette lopettaneet tupakan polton....

Huomasitteko lopetettuanne ihon parantuvan?
Mulla on tosi huono iho,näppyläinen ja väritön,oon miettinyt että paraneekohan asia nyt kun lopetan tupakan polton ja kuinka kauan siinä kestää?
Entä kauan suunnilleen vei aikaa että pääsit tupakasta lopullisesti,eli siis tarkoitan vieroitusoireita ja tupakanhimoa,eli kauan kesti kun et enää edes ajatellut koko tupakkaa?

 

No rehellisesti, ei se heti kyllä ihossa näkyny. Mä olen atoopikko, joten sekin saattoi silloin vaikuttaa asiaan. Mut ajan myötä huomasin, ettei iho ollut enää niin kauhean herkästi reagoiva, ja oli hieman parempi yleisesti.
Mä lopetin polttamisen ihan kerrasta, mut en voi väittää etteikö se olis ollu hankalaa. Kertaakaan en repsahtanu, koska syy lopettamiseen oli niin tärkeä (raskaus). Alkuun tupakanhimo iski aika tiheään, ja torjuin sen ihan normipurkalla. Sanotaanko, että muutama kuukausi niin huomasin ajattelevani tupakkaa tosi vähän. Ja siitä sitte tietenki vähemmän ja vähemmän.

En tiiä pääsinkö itse jotenki helpolla, mutta kyllä siinä onnistuu kun oikeasti tahtoo. Helppoa se ei ole, mutta tulos kyllä korvaa taistelun.

Suosittelen lämpimästi lopettamaan

 

kyllä se naama sitä väriä tulee lisää saamaan,viikon päästä sen jo huomaa kun kaikki sonta häviää verenkierrosta.yli vuoden polttamatta ja yhtään ei kaduta eikä tee mieli polttaa.vierotusoireet katos parissa viikossa kokonaan.

 

lopetin 1.11.2011 eli kohta 1v 5kk ilman. alussa teki mieli mennä tupakille useammin, nyt entistä harvemmin. vois sanoa että nyt olen vasta oikeasti vapaa tupakasta?

 

On parempi iho nyt kuin silloin kun poltin, oli ennen paljon enemmän mustapäitä. Nyt on iho sileämmän tuntuinen. Mulla tulee kohta 3 vuotta lopettamisesta, en muista kuinka kauan ne fyysiset vieroitusoireet kesti. Käytin n. 3 kk niitä nikotiinitabletteja, niitä kielen alle laitettavia siis.

Sit yhden kerran ne vaan alkoi tuntua kurkussa pahalta niin jätin kokonaan pois. Poltin reilu 20 vuotta, että siihen nähden lopettaminen oli helppoa. Mutta mulla siihen tupakoinnin lopettamiseen johti eräs kerta kun sain tosi pahan hengenahdituskohtauksen ja jouduin sen takia menemään sairaalaan. Kun pelkää tukehtuvansa niin kyllä siinä hyvin äkkiä tajuaa, miten tärkeää se hengittäminen on, ja että ne keuhkot onkin mulle ihan hiton tärkeät ja rakkaat.

Kyllä sitä tupakkaa tuli silti ajateltua kauan, ja vielä nykyäänkin näen unia joissa tupakoin, ja aamulla on ihan kauhea morkkis kun mietin että voi paska, miten tyhmä olen ollut kun poltin. Kunnes tajuan että oho, sehän olikin onneksi vain unta. Tupakkaa siis ajattelin vaikka tiesin, etten enää halua polttaa.

Se on tärkeintä lopettamisessa, että ajattelee niin päin että kyllä minä saan polttaa jos haluan. Ettei mieti koko aikaa että nyt mä en saa enää ikinä tupakoida. Pitää vaan pitää mielessä se syy, miksi ei halua enää polttaa. Apuna sit voi käyttää nikotiinikorvaustuotteita jos haluaa ja tarvitsee.

 

Mulla kyllä näkyi ihossa aika pian, muutamassa viikossa iho parani.. Toki rasvailin ja hoidin ihoa muutenkin paremmin.. Mutta niin.

Ja vieroitusoireita ei edes ollut missään vaiheessa. ajatuskin tupakasta oksetti.

Motivoin itseäni alitajuntaisesti pitkän aikaa että lopetan yms. ja näin kävi.

 

Reilun vuoden olen nyt ollu polttamatta ja ei kyllä oo näkyny ihossa millään lailla, tai muut on kyl sanonu et muuttunu iho heleämmäksi ja kauniimmaksi, mut itse en huomaa eroa.

Ja edelleen välillä tekee mieli sauhuille kahvin ja ruuan jälkeen, joten pakko aina vetästä joku pastilli tai purkka niiden jälkeen (ei nikotiini vaan vaikka sisu tai muu peruspastilli).

 

Olen onnistunut lopettamaan vain raskauden johdosta, ja kertalaakista. Iho ei kyllä mitenkään erityisemmin parantunut, sillä r-hormonit heitti finnit naamaan. En nyt oikein osaa verrata, että kuinka paljon se iho sitten on parantunut, mutta niin sitä ainakin sanotaa, että ihon laatu parantuisi. Alussa teki kovasti mieli tupakkaa, mutta lopettaminen ei ollut niin vaikea kuin normaalisti, sillä en kokenut, että vaihtoehtoja olisi ollut. Oli pakko lopettaa. Piste. Pelkään, että tulen yhä aina kaipaamaan tupakkaa enemmän tai vähemmän...

 

Lopetin loppukeväällä 2011. Yhtäkään en ole sittemmin polttanut. Mielitekoja ei oo ollu. Päätin vaan, etten halua siihen tuhlata aikaa, terveyttä, rahaa enkä ajatustakaan. Vuoden verran tuli sillontällön varmaan tottumuksesta tietyissä tilanteissa ajatus, että "lähempä sauhuille", sitten havahduin huvittuneena, että onneks en enää polta. Nyt kun mietin aikaa, jolloin poltin, hävettää ja se tuntuu todella vieraalta. Olin kuin aivopesty, kun poltin.