Lappitar harmaana
Tästä keskustellaan meillä monta kertaa viikossa. Olen mielelläni kotona lasten kanssa ja tämä on mun valinta. Mutta: miehellä muuttui työ sellaiseksi, että lähtee aamu5.30 ja tulee ilta19 kotiin. Perjantait vapaat. Eniten mulla ehkä tällä hetkellä risoo se, että mut on ikäänkuin "alistettu" tähän, ettei mulla ole oikeasti valinnanvaraa. Sillä vaikka menisin nyt töihin ja laittaisin lapset hoitoon, olisin silti käytännössä lasten yksinhuoltaja 4 päivää viikossa. Mitään "omia" menoja ei voi suunnitella kuin viikonlopuksi, sillä meillä ei ole täällä isovanhempia eikä muitakaan hoitajia lapsille. Niimpä joudun jumppaamaan ja käymään uimassa viikonloppuna, täällä kun ei uimahallikaan ole auki kuin muutamana päivänä viikossa. Monesti olen mieheltä kysynyt, että suostuisiko itse tällaiseen järjestelyyn niin on vastannut "ei". Joten välillä tuntuu, että miksi mun pitää sitten suostua?
En ole täydellisen tasa-arvon kannattaja, mutta nyt lasten ollessa jo isompia (tai ei ainakaan vauvoja enää) koen, että on nuo ihan yhtä lailla miehenkin lapsia ja hoidettavia... Ikuisuuskysymys, missä raivostuttavinta on se, ettei tähän oikein ole ratkaisua. Mun on siis vain "uhrauduttava"... :/
En ole täydellisen tasa-arvon kannattaja, mutta nyt lasten ollessa jo isompia (tai ei ainakaan vauvoja enää) koen, että on nuo ihan yhtä lailla miehenkin lapsia ja hoidettavia... Ikuisuuskysymys, missä raivostuttavinta on se, ettei tähän oikein ole ratkaisua. Mun on siis vain "uhrauduttava"... :/