te jotka myös kotona

oottekko te koskaan pipoon myöten täynnä kotona olemista?

musta tuntuu et joskus on niin puuduttavaa olla kotona esikko nyt 1v2kk ja toinen tulossa 1kk päästä. päivät on pitkälti samanlaista, ei olla nyt käyty kerhoissa kun oma vointi ollut vähän heikko(armoton väsymys ym)
juskus käydään kyläilemässä, mut ei aina viittis roikkua kenenkään nurkissakaan! tiiän et aika menee nopsaan, niin hetken ne vaavit on pieniä, ja kun on töissä, ni voi haikeudella muistella näitä hetkiä, mut siltikin.
päivän kohokohta on ainakun isi tulee kotiin

 

Joo, kuulostaa niin tutulta. Meillä on 8kk poika, joten ei pääse edes leikkimään ulos sen kanssa vielä. Jos haluaa lähteä jonnekin, on mentävä vaunujen kanssa. Usein käy niin, ettei saa aikaseks lähteä. Mulla on myös sellanen olo, ettei kehtais hirveesti käydä kylässä samassa paikassa. Tuntuu et ollaan vaivaksi. Varmaan elämä on vaan tällästä kotiäitinä. Mulla on auttanut, kun pääsen nykyään jumppaan ja salille pari kertaa viikossa. Niitä päiviä sitten odotellaankin innolla. Mut kaikesta huolimatta olen mielummin kotona lapsen kanssa, kuin töissä ja lapsi hoidossa. Yritetään pärjäillä :hug:

 

Kuulostaa tosiaan niin tutulta! Päivät yksin kotona ihmettelen ja hoitelen puoli vuotiasta tyttöä. Vaunujen kanssa hankala minnekään lähtee, kun tyttö ei viihdy vaunuissa/rattaissa, kuin sen ajan kun nukkuu... Miekin odotan koko päivän millon mies tulee töistä.
Lainaan sinua: Päivän kohokohta kun mies tulee töistä... Voi meitä!
Mistä päin Suomee mahdatte olla? Itse olen Itä-Suomesta.

 

meillä on oikein kivaa pojan kanssa kotona!! :heart: poikani on nyt 11kk, leikitään, riehutaan, lauletaan ja nauretaan koko päivä yhdessä... oma pikku pelleni... :heart: tietysti välillä päiviä jolloin ei jaksaisi, pakkaan silloin tavarat ja pojan rattaisiin ja bussilla jollekin kaverille, pelkkä yhdessä matkustaminen hienoa... meillä ei asu kavereita ihan lähellä, joten aina koko päivän reissu lähteä, jonka jälkeen menee taas kauan vain nauttien vain toistemme seurasta :hug:

Voimia teille kaikille! Nauttikaa pienistä asioista... :hug: naurakaa paljon, se piristää huimasti!!

 

mä rakastan kotiäitinä olemista voisin olla kotiäitinä aina :heart:

 

Minä en jaksa olla monta päivää kotona tytön kanssa, joten käymme perhekerhossa kahdesti viikossa, tai toisen kerhon sijasta lähdemme yökylään mummon luo ja tapaamme samalla ystäväni ja hänen tyttönsä ja käymme leikkipuistossa. Kyläreissulla pääsen "tuulettumaan" isompaan kaupunkiin, koska asumme maaseudulla, josta kauppaan ja kerhoon on lähdettävä autolla (n. 15 km:n matka). Kaipaan kaupunkiin, että voisi leikkipuistoon, kauppaan, kirjastoon tai kahvilaan lähteä rattailla. Täällä maalla tyttö ei viihdy hereillä rattaissa, koska ei ole mitään katseltavaa. Maataloutta ei ole lähistöllä, joten ei eläimiäkään voi mennä katsomaan. Pihalla on vielä hankalaa keksiä tekemistä talvella. Olen seurallinen, joten tarvitsen juttuseuraa tai edes nähdä muita ihmisiä. Onneksi tyttö on tottunut autolla matkustamiseen, joten on helppo lähteä (vauvana oli tosi hankalaa). Miehen kotiintulo on tosiaan mukavaa.

 

Jeps, samoin täällä tunnetaan välistä tylsyyttä.. Mutta itsepä olen halunnut tätä...Mutta vasta nyt on oikeestaan tuntunut että jotain muuta voisin joskus tehä, vuosia on kohta 7 kotona ja 4 muksua..."Helppoa" aikaa vielä kun vauva vaunuissa mutta kun 3 muuta ehtivät kaupassa vaikka minne kun silmä välttää...Huh!En tiedä liekö laiskuutta mutta ylimääräisiä menoja en kaipaa muuta kuin Isompien kerhot ja eskarilaisen kouluun laitto. Jotenkin niin takkusta lähtee joinakin päivinä...Shoppailut jää väkisinkin minimiin....Kohtalotovereita monilapsisista perheistä?

 

kiva huomata etten ole ainoa!
Ja sit se kun olet vallan kotona, ja tulee kavereita käymään kylässä(joilla ei lapsia) ni puheenaiheet on aikas vähissä.
ite kun pyörii täs kotona niin ne jutut on myös niitä!

 

Vauvojen/pienten kanssa se on helposti aika puuduttavaa... Vaikka yrittäisikin keksiä jotain piristävää. Mutta kun lapset kasvaa leikki-ikään ja esim. alkavat puhua/jutella, homma muuttaa luonnettaan. Mulla on 2 ja 4v. lapset, ja meillä on show päällä joka päivä. Ei todellakaan ole tylsiä hetkiä, ennemminkin saa miettiä, miten ihmeessä pystyy järjestämään esim. neuvolakäynnin päiväohjelmaan... Tosin ei tämä hulabaloo aina ruusuilla tansiimista ole, joten kyllä työelämäkin jo hieman kutsuu. =)

 

en voi todeta muuta kuin että oma valinta..

Jos lapsi ei viihdy vaunuissa niin ei muuta kuin toukka pulkkaan ja ulos tai vauvakeinuja metsästämään naapuritalojen pihoille.

 

\

Jeps, samoin täällä tunnetaan välistä tylsyyttä.. Mutta itsepä olen halunnut tätä...Mutta vasta nyt on oikeestaan tuntunut että jotain muuta voisin joskus tehä, vuosia on kohta 7 kotona ja 4 muksua..."Helppoa" aikaa vielä kun vauva vaunuissa mutta kun 3 muuta ehtivät kaupassa vaikka minne kun silmä välttää...Huh!En tiedä liekö laiskuutta mutta ylimääräisiä menoja en kaipaa muuta kuin Isompien kerhot ja eskarilaisen kouluun laitto. Jotenkin niin takkusta lähtee joinakin päivinä...Shoppailut jää väkisinkin minimiin....Kohtalotovereita monilapsisista perheistä?

Heips!

täällä yks kohtalotoveri! Nyt kotona olo vuosia on kertynyt 5 ja vähintään kolme vielä edessä Kolmen pojan kanssa hermo on välillä tooosi kireellä, vältän liikkumista kavereille lasten kanssa. Mieluummin käyn yksin ja rauhassa juomassa kahvit ja rupattelemassa!

Päivisinkin maksimissaan mennään ulos puistoon tai omalle pihalle. Eräs äiti ehdotti että menisin avoimessa päiväkodissa käymään tai asukaspuistoon pyörimään mutta millä ihmeellä mä pidän silmällä siellä kaikkia kolmea? Lisäksi yksivuotiaalla on vielä aika tarkat rytmit joita pitää noudattaa tai sitten viimeistään päivästä tulee kaaos...

Lisäksi emme ole koskaan käyneet ed.mainituissa paikoissa niin itsekin vierastan ajatusta :\| vaikka varmasti siellä olisi seuraa sekä äidille että lapsille. Kerran viikossa isommat lapset ovat kaksi tuntia srk:n kerhossa, ensi syksyksi pakko hakea enemmän toimintaa!!!
Niin ja elokuussa pitäisi syntyä tämän nelosenkin

Olen tässä kovasti pohtinut eri vaihtoehtoja että miten saisin päivämme kivemmiksi ja lapsille enempi virikkeitä mutta eniten tässä pistää ehkä vastaan se kun ystäväpiirissä, edes naapureissa ei ole monen lapsen äitejä... olisi kiva jos olisi joku seurana puistoissa, kahvitella vuorotellen toistemme kotona ja lapsilla olisi seuraa toisistaan jne. tuntuu vain että kaikki hermostuvat meihin, varsinkin kun joudun vielä paljolti keskittymään lasten tekemisiin ja sitä mukaan komentamaan..

tää nyt on vähän poukkoilevaa tekstiä, sanat eivät riitä yksinkertaisesti kuvaamaan meidän "pahimpia" päiviä
Mutta jos haluat niin voitais vaikka y-viestiä vaihdella?

ja sitten yleisesti kotona olemiseen niin todellakin olen välillä niin täynnä tätä touhua mutta ne tulevat yleensä vaiheittain, eli ei tämä kotiäitinä olo onneksi joka päivä täytä pipoa =)

haleja kaikille :hug:

 

Joo eipä tää kotona oleminen, joka päivä ole sika kivaa. Meillä tytöt 1, 3 ja 5v. Hirveä härdelli aamusta iltaan. Päikkäriaika ihanaa hiljaisuutta, jolloin lueskelen ja nautin hiljaisuudesta...Tykkään silti olla kotona, ei ole mitään pakkoa minnekkään lähteä aamulla, jos siltä tuntuu. Sitten, kun tuntuu seinät kaatuvan päälle. Pakkaan muksut autoon ja lähdetään treffaamaan kamuja tai kaupungille(ei kyllä hirveä nautinto kolmen kanssa), mutta näkeepähän ihmisiä... Sitten tulee käytyä soittoruokaloissa silloin tällöin se kummasti piristää. Jaksamisia kaikille :heart:

 

Olen ollut kohta 7v kotiäitinä ja nyt on vasta alkanut vähän tuntuun siltä että vois tehdä jotain muutakin.
Meinasin jopa hakea koulun penkille mutta meidän vauva on vasta 10kk ikäinen ja ois ollu 1,5v kun ois joutunut päiväkotiin enkä halua laittaa lapsia alle 3v sinne.
Ja olin 1kk työmarkkina tuella päiväkodissa työharjoittelussa josta tajusin kuinka raskasta on viedä lapset aamuisin hoitoon ja he joutuivat olemaan pitkiä päiviä siellä ja illalla voimattomana tehdä ruoka ja siivota kotia.
Se ei ollut mun juttuni laisinkaan.
Nyt kun tää kuopus on vielä pieni yritän jaksaa vielä olla kotona.
Ajattelin alkaa kulkemaan perhekerhoissa edes 1-2 kertaa kuussa niin saisi jutella aikuisten kanssa.
3 raskaudesta asti olen kokenut sen vaikeana lähteä koska raskaus ei ollut normaali ja 7kk ikäisenä kuopuksella todettiin allergioita ja oli vaikea lähteä kun ois kaikki ruuatkin pitäny tehdä etukäteen.
Ainut mikä tässä 7v neljän seinän sisällä olemisessa on muuttunut on se etten jaksa enää pitää kotia tiptop kunnossa ja se johtuu osittain siitä että olen turtunut sekamelskaan.
Mies haluaisi että koti olisi järjestyksessä mutta en ala sen vuoksi väsyttämään täysin itseäni loppuun.
Voimia kaikille kotiäideille kuin myös työssäkäyvillekkin :hug: :flower:

 

Meillä isommat tytöt käy kerhossa kaksi kertaa viikossa. On monta kertaa pitänyt mennä avoimeen päiväkerhoon, mutta kolmen kanssa lähteminen aamusta ei ole mitään herkkua =) Joten olen todennut helpommaksi soitella kamuille et tulkaa tänne meille... Joo on todella oppinut näiden vuosien aikaan ettei aina kaikki voi olla tip top. Vanhin tyttö oli hoidossa pienenä ennen kuin keskimmäinen syntyi, niin ei se juu kivaa ollut. Keskimmäinen kun syntyi tein äitiysloman jäleen iltavuoroja ja viikonloppuja töissä. Pienin , kun syntyi päätin et nyt ollaan ihan vaan kotona ja pyöritetään tätä härdelliä...

 

Täällä myös ollaan kotona 1v6kk tytön kanssa. Itse olen tämän valinnut mutta siitä huolimatta välillä tuntuu että seinät kaatuu päälle.

Kohokohtia viikossa on perhekerho missä näkee muitakin aikuisia ja lapseni saa leikkiä muiden lasten kanssa. Käyn myös jumpassa kerran viikossa ja se on mieltä piristävää. Olen tässä pohtinut josko kyselisin töitä mutta toisaalta taas haluaisii kasvattaa tytön vähän isommaksi ja ehkä pyöräyttää vielä pikkukakkosen niin ei tulisi niin isoa ikäeroa ja olisi lapset sitte tehty, en halua mitään kymmenen vuoden ikäeroa..

Kaverit on aika vähissä mutta onneksi edes joku äippä löytyy kenen kanssa voi vaihtaa ajatuksia. Mulla myös sama juttu että meinaa olla puheenaiheet vähissä kun joku kaveri jolla ei ole lapsia tulee käymään. Mä kun vaan tässä kotona pyörin niin puheet liittyy paljon siihen. Suurin osa mun ikäisistä viel opiskelee ja tuntuu että on muutenkin eri elämän tilanteessa. Välillä tuntuu että kaikki ajattelee että sinä se vaan oot kotona ja että mitäs meinasit jatkossa.

Mutta on tässä kotiäitiydessä hyvätkin puolet, ei tarvii todellakaan lähtee aamulla minnekään jos ei ole pakko, eikä oo tiukkoja aikatauluja. =)

 

Jeps tutultapa kuulostaa. Mulla on pian 2-vuotias aivan ihan ja kiltti poika, mut välillä tuntuu että nurkat ahistaa. Käydään pari kolme kertaa viikossa kerhossa ja perhekahvilassa. Ilman niitä ois aika ahistavaa. Niissä paikoissa pääsee näkemään muita äitejä ja poika toisia lapsia.

Meen takas töihin kun poika täyttää 2. Toisaalta on ihanaa mennä "aikuistan maailmaan" mut toisaalta jännittää pojan hoitoon vienti. :x

Oman mielenterveyden ajatteleminen on kyllä parasta lapsenkin kannalta. Siis meinaan että jos ahistaa kotona olo ja on työpaikka jonne haluaisi palata niin siitä vaan. Kaikki me ollaan erilaisia ja tarvitaan eri juttuja, jotta ollaan onnellisia tai ees jotenkuten tyytyväisiä. :hug:

 

tutun kuuloista on..meillä lapset melkein5v ja 1v ja välillä seinät meinasi kaatua päälle..niinpä minä hankin itselleni omaa puuhaa, josta saa vähän rahaakin ja johan jaksaa taas kotonakin paremmin (kotigastronomin jälleenmyyjänä ja suosittelen muillekin kotioloihin jämähtäneille..) jos kiinnostaa tuosta saada lisätietoja niin meilaa tanina77@yahoo.com

en tarkoita, että pitäs joka päivä päästä johonkin, mutta kerran tai kaksi viikossa kun käy vähän muualla ja näkee muita aikuisia sekä tekee vielä tosiaan mukavaa työtä siinä samalla niin onpas kiva sitten taas jatkaa tätä arkeakin

 

\

\

Jeps, samoin täällä tunnetaan välistä tylsyyttä.. Mutta itsepä olen halunnut tätä...Mutta vasta nyt on oikeestaan tuntunut että jotain muuta voisin joskus tehä, vuosia on kohta 7 kotona ja 4 muksua..."Helppoa" aikaa vielä kun vauva vaunuissa mutta kun 3 muuta ehtivät kaupassa vaikka minne kun silmä välttää...Huh!En tiedä liekö laiskuutta mutta ylimääräisiä menoja en kaipaa muuta kuin Isompien kerhot ja eskarilaisen kouluun laitto. Jotenkin niin takkusta lähtee joinakin päivinä...Shoppailut jää väkisinkin minimiin....Kohtalotovereita monilapsisista perheistä?

Heips!

täällä yks kohtalotoveri! Nyt kotona olo vuosia on kertynyt 5 ja vähintään kolme vielä edessä Kolmen pojan kanssa hermo on välillä tooosi kireellä, vältän liikkumista kavereille lasten kanssa. Mieluummin käyn yksin ja rauhassa juomassa kahvit ja rupattelemassa!

Päivisinkin maksimissaan mennään ulos puistoon tai omalle pihalle. Eräs äiti ehdotti että menisin avoimessa päiväkodissa käymään tai asukaspuistoon pyörimään mutta millä ihmeellä mä pidän silmällä siellä kaikkia kolmea? Lisäksi yksivuotiaalla on vielä aika tarkat rytmit joita pitää noudattaa tai sitten viimeistään päivästä tulee kaaos...

Lisäksi emme ole koskaan käyneet ed.mainituissa paikoissa niin itsekin vierastan ajatusta :\| vaikka varmasti siellä olisi seuraa sekä äidille että lapsille. Kerran viikossa isommat lapset ovat kaksi tuntia srk:n kerhossa, ensi syksyksi pakko hakea enemmän toimintaa!!!
Niin ja elokuussa pitäisi syntyä tämän nelosenkin

Olen tässä kovasti pohtinut eri vaihtoehtoja että miten saisin päivämme kivemmiksi ja lapsille enempi virikkeitä mutta eniten tässä pistää ehkä vastaan se kun ystäväpiirissä, edes naapureissa ei ole monen lapsen äitejä... olisi kiva jos olisi joku seurana puistoissa, kahvitella vuorotellen toistemme kotona ja lapsilla olisi seuraa toisistaan jne. tuntuu vain että kaikki hermostuvat meihin, varsinkin kun joudun vielä paljolti keskittymään lasten tekemisiin ja sitä mukaan komentamaan..

tää nyt on vähän poukkoilevaa tekstiä, sanat eivät riitä yksinkertaisesti kuvaamaan meidän "pahimpia" päiviä
Mutta jos haluat niin voitais vaikka y-viestiä vaihdella?

ja sitten yleisesti kotona olemiseen niin todellakin olen välillä niin täynnä tätä touhua mutta ne tulevat yleensä vaiheittain, eli ei tämä kotiäitinä olo onneksi joka päivä täytä pipoa =)

haleja kaikille :hug:

Heips!Nyt vasta huomasin viestisi!En jaksanu kirjautua viimeksi! Laita yv.tä mulle päin. :wave:

 

Tuttu tunne... Itsekin olen monesti miettinyt töihin lähtöä, kun välillä tuntuu ,että lapsilla ois varmaan parempi hoidossa päivisin ,kun huutavan ja äksyyvän äidin kanssa kotona...
Mutta sitten tulen aina siihen tulokseen, etten vielä 1,4 vuotiasta raski laittaa hoitoon ja minuutti aikatauluihin!
Mies tekee aika paljon keikkatyötä ja on silloin vain viikonloppuisin kotona. Silloin "hoidettavana" on lasten lisäksi kaksi koiraa ja talo.
Jostain se energia aina löytyy... Voimia kaikki kotiäidit :hug:

 

Minä olin juuri reilun vuoden töissä, mutta tänään oli eka päivä kotona lasten kanssa.tytöt ovat 3 ja 2-vuotiaat,ja nuorin oli 1v2kk kun lähdin töihin. Mummu oli hoitajana ja hyvin meni! Mulla vaan kamala kiire ja stressi,kun ei sitten millään tahtonu kaikkea ehtiä tekemään.Nyt hyvillä mielin jään kotiin,vaikkakin työkkäriin ilmoittauduin joten voivat työtä tarjota.

Asutaan maalla,joten aika vähän niitä kontakteja on. Pari kertaa viikossa on 20km päässä perhekerho,jossa ruetaan käymään. ja kaupassa samalla reissulla. Esikoiinen on sellasia rauhallisia ja ujonsorttisia,joten päiväkerhoon eivät uskalla itsekseen jäädä. Koitetaan ensi syksynä uudestaan,kun nuorimmainenkin pääsee sinne. Mies yrittäjä ja niin ollen vaihtelevasti kotona!

 

\

\

\

Jeps, samoin täällä tunnetaan välistä tylsyyttä.. Mutta itsepä olen halunnut tätä...Mutta vasta nyt on oikeestaan tuntunut että jotain muuta voisin joskus tehä, vuosia on kohta 7 kotona ja 4 muksua..."Helppoa" aikaa vielä kun vauva vaunuissa mutta kun 3 muuta ehtivät kaupassa vaikka minne kun silmä välttää...Huh!En tiedä liekö laiskuutta mutta ylimääräisiä menoja en kaipaa muuta kuin Isompien kerhot ja eskarilaisen kouluun laitto. Jotenkin niin takkusta lähtee joinakin päivinä...Shoppailut jää väkisinkin minimiin....Kohtalotovereita monilapsisista perheistä?

Heips!

täällä yks kohtalotoveri! Nyt kotona olo vuosia on kertynyt 5 ja vähintään kolme vielä edessä Kolmen pojan kanssa hermo on välillä tooosi kireellä, vältän liikkumista kavereille lasten kanssa. Mieluummin käyn yksin ja rauhassa juomassa kahvit ja rupattelemassa!

Päivisinkin maksimissaan mennään ulos puistoon tai omalle pihalle. Eräs äiti ehdotti että menisin avoimessa päiväkodissa käymään tai asukaspuistoon pyörimään mutta millä ihmeellä mä pidän silmällä siellä kaikkia kolmea? Lisäksi yksivuotiaalla on vielä aika tarkat rytmit joita pitää noudattaa tai sitten viimeistään päivästä tulee kaaos...

Lisäksi emme ole koskaan käyneet ed.mainituissa paikoissa niin itsekin vierastan ajatusta :\| vaikka varmasti siellä olisi seuraa sekä äidille että lapsille. Kerran viikossa isommat lapset ovat kaksi tuntia srk:n kerhossa, ensi syksyksi pakko hakea enemmän toimintaa!!!
Niin ja elokuussa pitäisi syntyä tämän nelosenkin

Olen tässä kovasti pohtinut eri vaihtoehtoja että miten saisin päivämme kivemmiksi ja lapsille enempi virikkeitä mutta eniten tässä pistää ehkä vastaan se kun ystäväpiirissä, edes naapureissa ei ole monen lapsen äitejä... olisi kiva jos olisi joku seurana puistoissa, kahvitella vuorotellen toistemme kotona ja lapsilla olisi seuraa toisistaan jne. tuntuu vain että kaikki hermostuvat meihin, varsinkin kun joudun vielä paljolti keskittymään lasten tekemisiin ja sitä mukaan komentamaan..

tää nyt on vähän poukkoilevaa tekstiä, sanat eivät riitä yksinkertaisesti kuvaamaan meidän "pahimpia" päiviä
Mutta jos haluat niin voitais vaikka y-viestiä vaihdella?

ja sitten yleisesti kotona olemiseen niin todellakin olen välillä niin täynnä tätä touhua mutta ne tulevat yleensä vaiheittain, eli ei tämä kotiäitinä olo onneksi joka päivä täytä pipoa =)

haleja kaikille :hug:

Heips!Nyt vasta huomasin viestisi!En jaksanu kirjautua viimeksi! Laita yv.tä mulle päin. :wave:

:wave: :wave: :wave:
Minä olen myös ollut kohta 7v kotona!
Lapsia neljä kotona pyörimässä, vanhin aloittaa syksyllä eskarin ja nuorin täyttää kohta 6kk.
Lisäksi meillä asuu miehen 15v poika.
Päivät ovat välillä toooooodella pitkiä.
Meille kanssa neuvolasta tuputettu ainakin tuota avointa päiväkotia, mutta talvella varsinkaan ei huvita lähteä, neljän pukeminen ja riisuminen on todella työlästä. Ja vauvakin on vielä niin pieni.
Mun tekstissä ei varmaan ole taas mitään järkeä, tulee niin huonosti nukuttua vaikka vauva nukkuu hyvin.... Huoh!
Mutta "kohtalotoverit", laittakaa yv:tä!
Asumme Espoossa.

 

\

\

\

\

Jeps, samoin täällä tunnetaan välistä tylsyyttä.. Mutta itsepä olen halunnut tätä...Mutta vasta nyt on oikeestaan tuntunut että jotain muuta voisin joskus tehä, vuosia on kohta 7 kotona ja 4 muksua..."Helppoa" aikaa vielä kun vauva vaunuissa mutta kun 3 muuta ehtivät kaupassa vaikka minne kun silmä välttää...Huh!En tiedä liekö laiskuutta mutta ylimääräisiä menoja en kaipaa muuta kuin Isompien kerhot ja eskarilaisen kouluun laitto. Jotenkin niin takkusta lähtee joinakin päivinä...Shoppailut jää väkisinkin minimiin....Kohtalotovereita monilapsisista perheistä?

Heips!

täällä yks kohtalotoveri! Nyt kotona olo vuosia on kertynyt 5 ja vähintään kolme vielä edessä Kolmen pojan kanssa hermo on välillä tooosi kireellä, vältän liikkumista kavereille lasten kanssa. Mieluummin käyn yksin ja rauhassa juomassa kahvit ja rupattelemassa!

Päivisinkin maksimissaan mennään ulos puistoon tai omalle pihalle. Eräs äiti ehdotti että menisin avoimessa päiväkodissa käymään tai asukaspuistoon pyörimään mutta millä ihmeellä mä pidän silmällä siellä kaikkia kolmea? Lisäksi yksivuotiaalla on vielä aika tarkat rytmit joita pitää noudattaa tai sitten viimeistään päivästä tulee kaaos...

Lisäksi emme ole koskaan käyneet ed.mainituissa paikoissa niin itsekin vierastan ajatusta :\| vaikka varmasti siellä olisi seuraa sekä äidille että lapsille. Kerran viikossa isommat lapset ovat kaksi tuntia srk:n kerhossa, ensi syksyksi pakko hakea enemmän toimintaa!!!
Niin ja elokuussa pitäisi syntyä tämän nelosenkin

Olen tässä kovasti pohtinut eri vaihtoehtoja että miten saisin päivämme kivemmiksi ja lapsille enempi virikkeitä mutta eniten tässä pistää ehkä vastaan se kun ystäväpiirissä, edes naapureissa ei ole monen lapsen äitejä... olisi kiva jos olisi joku seurana puistoissa, kahvitella vuorotellen toistemme kotona ja lapsilla olisi seuraa toisistaan jne. tuntuu vain että kaikki hermostuvat meihin, varsinkin kun joudun vielä paljolti keskittymään lasten tekemisiin ja sitä mukaan komentamaan..

tää nyt on vähän poukkoilevaa tekstiä, sanat eivät riitä yksinkertaisesti kuvaamaan meidän "pahimpia" päiviä
Mutta jos haluat niin voitais vaikka y-viestiä vaihdella?

ja sitten yleisesti kotona olemiseen niin todellakin olen välillä niin täynnä tätä touhua mutta ne tulevat yleensä vaiheittain, eli ei tämä kotiäitinä olo onneksi joka päivä täytä pipoa =)

haleja kaikille :hug:

Heips!Nyt vasta huomasin viestisi!En jaksanu kirjautua viimeksi! Laita yv.tä mulle päin. :wave:

:wave: :wave: :wave:
Minä olen myös ollut kohta 7v kotona!
Lapsia neljä kotona pyörimässä, vanhin aloittaa syksyllä eskarin ja nuorin täyttää kohta 6kk.
Lisäksi meillä asuu miehen 15v poika.
Päivät ovat välillä toooooodella pitkiä.
Meille kanssa neuvolasta tuputettu ainakin tuota avointa päiväkotia, mutta talvella varsinkaan ei huvita lähteä, neljän pukeminen ja riisuminen on todella työlästä. Ja vauvakin on vielä niin pieni.
Mun tekstissä ei varmaan ole taas mitään järkeä, tulee niin huonosti nukuttua vaikka vauva nukkuu hyvin.... Huoh!
Mutta "kohtalotoverit", laittakaa yv:tä!
Asumme Espoossa.

Pistin sulle y:tä!! Asumme myös Espoossa =)

 

=)
Itellä 10.5kk tyttö ja tosiaan välillä kotona olo tympii! Kerhot on yleensä niin aikaisin aamulla, että me vasta heräillään. Muskarissa käydään kerran viikossa
En kaipaa tällä hetkellä töihin ja kotiäitinä oleminen on tällä hetkellä sitä mitä haluan tehdä, mutta kyllä minäkin odotan sitä, kun mies tulee töistä kotiin.
Välillä päivät tuntuu tylsiltä, vaikkakin ulkona käydään rattailla päivittäin jos säät sallivat. Koko ajan ei jaksa tytön kanssakaan leikkiä ja aina olisi jotain kotihommia. Onneksi tyttö leikkii myös itsekseen. Välillä kyllä nauretaan ja lauletaan.

Tämä on tätä kotiäidin ihanuutta ja kamaluutta!

 

joo kyl alkaa kotona olo kyllästyttään poika nyt 1,7v ja kahdestaan asutaan eli yh-äiti olen kouluun hain jos vaikka pääsis sais ainaki vähän vaihtelua... :attn:

 

joo sitä arjen pyöritystä...mulla on 6v poika joka on esikoulussa menee aina 8.00 kouluun.no sit mul on tyttö tänään täytti 5v.ja 1.5v poika.olen aina sanonutkin että miten mun kolmella lapsella onkin niin erillaiset luonteet...aamul on kouluun vietävä poika oli sit pakkasta -30.no sit ku pääsen näitten nuorempien kans kotia alkaa tytöl ensimmäisex sama lause: mulla ei äiti oo ketään kaveria...kaikki naapurin lapset on päiväkodis tai jossain muual hoidos.sit jos tosiaan pakkasta on se 30 ni sitä ollaan sit sisällå siihen asti ku poika on haettava koulusta.no kun kotia päästään ni alkaa 1.5v pojan kans armoton joka päiväinen p.uni taistelu!se kestää noin tunnin suoraa huutoa.sit vihdoin kun,saan pojan nukkumaan alkaa 6v poika :ei oo mitään tekemistä...välillä pitää tosiaankin laskea 10:een etten polta päreitä.sit kello tulee 17.30 toivon mielessäni et olis ukko nyt pirteämpi ,kun minä et saisin käytyä edes happihypyllä ulkona et sais hermot levätä...joka kerta sama TURHALUULLAKKAAN!!!se menee meil niin että isäntä menee nukkumaan viim.18.00 ja herää 20.00 kun tulee hiljasta sillä välillä olen laittanu iltapalat tehny ilta pesut ja laittanut lapset nukkumaan.no sit olen ite niin yliväsynyt etten saa unen päästä kiinni,kun 2.00 aikoihin yöllä.kyl en oo ihan viel lähös takas töihin ku tällänen taakka on kotonakin