[QUOTE="vieras";22962380]Oletteko ajatelleet asiaa ihan loppuun asti?
Jos tulisit vahingossa raskaaksi, haluaisitko tosiaan kantaa lasta kohdussasi sen 9 kuukautta?
Kärsiä pahoinvoinnista, liitoskivuista, kaikista fyysisistä vaivoista, raskausarvista, maitoa tihkuvista rinnoista?
Henkisestä pahasta olosta puhumattakaan?
Ottaa töistä sairaslomaa vaivojen vuoksi?
Kertoa raskaudesta töissä ja jäädä äitiyslomalle?
Jutella näkyvästä raskaudesta omien vanhempiesi, sukulaistesi, isovanhempiesi, naapureitten, ystäviesi kanssa?
Vastata ihmisten hyväntahtoisiin kysymyksiin sukupuolesta, voinnista, valmiiksi mietitystä nimestä tai siitä, onko vaunut jo hankittu?
Synnyttää lapsen, kenties vaikeastikin, ehkä revetä tai saada muita komplikaatioita?
Antaa sitten lapsen pois?
Selittää aikaisemmalle lapsellesi/lapsillesi, miksi äiti oli raskaana, synnytti vauvan mutta vauva ei koskaan tule kotiin eivätkä sisarukset tule häntä koskaan näkemään?
Vastailla sukulaisten, naapureitten, työkavereitten kysymyksiin siitä, miten synnytys meni ja onko vauva-arki nyt ihanaa? Ja milloin vauvaa saa tulla katsomaan?
Elämään itse siinä tietoisuudessa, ettet tiedä mihin lapsi on viety, millaisessa perheessä elää?
Ihanko totta mieluummin antaisit lapsesi adoptioon kuin tekisit abortin?[/QUOTE]
Ihan mieluiten pitäisin sen lapsen itse. Ja kun sanon että pitäisin niin TODELLA pitäisin. Siinä olisi silloin ihan sama vaikka kaikki taloudelliset ym. syyt olisivat päätöstäni vastaan mutta minä päättäisin, ei taloudelliset ja sosiaaliset syyt. Ja päätös olisi pitää lapsi, muita vaihtoehtoja ei olisi. So simple.
(Eikä minun raskautenikaan ole olleet noin vaivalloisia mitä tuossa kuvailit).
Se miksi ihmiset suosittelevat abortin sijaan adoptioita johtuu siitä, että adoptiossa lapsi saa kuitenkin pitää elämänsä. Ja koska adoptioperheet valitaan huolella niin todennäköisesti adoptiolapsi saa ihan hyvänkin kodin ja elämän.