Te jotka käskette aina antaa ei-toivotun lapsen adoptioon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";22962685]No joo, mutta jotkut tossaki tilanteessa pitää se lapsen mielummin kuin tekee abortin tai antaa lapsen adoptioon. Mulla on vastaavanlainen tapaus ihan lähituttavapiirissä :) ja se sterilisaatiovahinko on jo 4v äidin ja isän silmäterä :)[/QUOTE]

ja jotkut päätyvät aborttiin, mulla olisi pikkuveli/pikkusisko jos mun vanhemmat ei olisi päätynyt tiettyyn ratkaisuun. ja se asia ei vaivaa mua yhtään
 
Mun mielestä jokainen abortinvastustaja pitäis laittaa katsomaan totuutta silmiin ja viedä kierrokselle perheisiin, jossa lapset kärsii ja olisi ehkä ollut parempi jäädä syntymättä. Toki jokainen on onnellinen omasta henkirievustaan, mutta mun mielestä ideaalitilanne olisi sellanen, että lapsi syntyis rakastavaan perheeseen, jossa hän saisi hellyyttä ja huolenpitoa. Maailma on jo ylikansoitettu. En ymmärrä miksi tänne pitäis synnyttää lisää ei-toivottuja lapsia. Kas kun tuo adoptioasiakaan ei ole ihan niin yksinkertainen.

Minulle ei ainakaan koskaan edes ole tullut mieleen ettei huonoissa oloissa kasvaneilla lapsilla oikeutta elää :( ei se ole lapsen vika millaisille vanhemmille on joutunut syntymään, mutta olen ollut iloinen siitä että on päässyt rakastavaan kotiin sellaisista oloista.
 
[QUOTE="Neith";22962716]ja jotkut päätyvät aborttiin, mulla olisi pikkuveli/pikkusisko jos mun vanhemmat ei olisi päätynyt tiettyyn ratkaisuun. ja se asia ei vaivaa mua yhtään[/QUOTE]

Miksi sun äidin tekemän ratkaisun PITÄISIKÄÄN sinua millään tavalla vaivata? :O :O aika outo kommentti :O
 
[QUOTE="vieras";22962734]Miksi sun äidin tekemän ratkaisun PITÄISIKÄÄN sinua millään tavalla vaivata? :O :O aika outo kommentti :O[/QUOTE]

koska abortti keskusteluissa vedetään esiin se kortti että miten pahalta muista lapsista tuntuu kun saavat tietää siitä syntymättömästä sisaruksesta jne. lässytilää.. :D
voin sanoa ettei se tunnu missään, mutta jos vanhempani olisi antaneet kyseisen lapsen adoptioon niin se kyllä olisi paha
 
[QUOTE="vieras";22962734]Miksi sun äidin tekemän ratkaisun PITÄISIKÄÄN sinua millään tavalla vaivata? :O :O aika outo kommentti :O[/QUOTE]

Monesti toisia ihmisiä vaivaa ja mietityttää toisten ratkaisut. Näkeehän sen hitto vie tällä palstallakin, ruoditaan toisten asioita vuositolkulla :D
 
[QUOTE="jens";22962729]Minulle ei ainakaan koskaan edes ole tullut mieleen ettei huonoissa oloissa kasvaneilla lapsilla oikeutta elää :( ei se ole lapsen vika millaisille vanhemmille on joutunut syntymään, mutta olen ollut iloinen siitä että on päässyt rakastavaan kotiin sellaisista oloista.[/QUOTE]

Niin,kyllähän ne huonoihin olihin syntyneet lapset pääsee aina ihanaan ja rakastavaan kotiin. Ja kaikki on onnellisia halinallemaassa,jossa ei makseta veroja ja paska on vaaleenpunasta ja tuoksuu orkidealle. Kun KAIKKI ei pääse. Sekö sua lohduttaa,että yks tuhannesta orvosta kiinalasitytöstä pääsee Suomeen Westendiin ja saa oman ponin? Entäs ne 999 muuta ei-toivottua?
 
[QUOTE="vieras";22962758]Niin,kyllähän ne huonoihin olihin syntyneet lapset pääsee aina ihanaan ja rakastavaan kotiin. Ja kaikki on onnellisia halinallemaassa,jossa ei makseta veroja ja paska on vaaleenpunasta ja tuoksuu orkidealle. Kun KAIKKI ei pääse. Sekö sua lohduttaa,että yks tuhannesta orvosta kiinalasitytöstä pääsee Suomeen Westendiin ja saa oman ponin? Entäs ne 999 muuta ei-toivottua?[/QUOTE]

Näinpä.

Ja jos ne olisi jäänyt syntymättä, niin ei ne olisi myöskään ymmärtänyt jäävänsä mistään paitsi.

Enkä mä ajattele, että ei olis oikeutta elää. Jokainen syntynyt ihminen on arvokas, mutta mun mielestä abortti voi joskus olla oikea ratkaisu. Mä en ymmärrä miten jotkut ajattelee sitä niin, että voi että kun se lapsi nyt jää elämästä paitsi. Ei se lapsi tunne/ajattele yhtään mitään vielä siinä vaiheessa. Säästäkää empatianne niille ketkä tuntee ja ajattelee. Tehkää jtn niiden hyväksi, jotka ovat jo tänne syntyneet.
 
Onhan se tosiaan helppo huudella sen adoption kanssa, jos ei itsellä ole aikomustakaan koskaan antaa lastaan adoptioon.
Kai sen nyt jokainen vähäiselläkin järjellä varustettu ihminen ymmärtää että abortti on aina humaanein vaihtoehto!
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
[QUOTE="vieras";22962758]Niin,kyllähän ne huonoihin olihin syntyneet lapset pääsee aina ihanaan ja rakastavaan kotiin. Ja kaikki on onnellisia halinallemaassa,jossa ei makseta veroja ja paska on vaaleenpunasta ja tuoksuu orkidealle. Kun KAIKKI ei pääse. Sekö sua lohduttaa,että yks tuhannesta orvosta kiinalasitytöstä pääsee Suomeen Westendiin ja saa oman ponin? Entäs ne 999 muuta ei-toivottua?[/QUOTE]

Ai kamala meni kahvit väärään kurkkuun :D


Ja tosiaan, miksi ette ajattele sitä lasta? Hylkäämiskokemusta, tulevia vuosia...
 
[QUOTE="vieras";22962380]Oletteko ajatelleet asiaa ihan loppuun asti?
Jos tulisit vahingossa raskaaksi, haluaisitko tosiaan kantaa lasta kohdussasi sen 9 kuukautta?
Kärsiä pahoinvoinnista, liitoskivuista, kaikista fyysisistä vaivoista, raskausarvista, maitoa tihkuvista rinnoista?
Henkisestä pahasta olosta puhumattakaan?
Ottaa töistä sairaslomaa vaivojen vuoksi?
Kertoa raskaudesta töissä ja jäädä äitiyslomalle?
Jutella näkyvästä raskaudesta omien vanhempiesi, sukulaistesi, isovanhempiesi, naapureitten, ystäviesi kanssa?
Vastata ihmisten hyväntahtoisiin kysymyksiin sukupuolesta, voinnista, valmiiksi mietitystä nimestä tai siitä, onko vaunut jo hankittu?
Synnyttää lapsen, kenties vaikeastikin, ehkä revetä tai saada muita komplikaatioita?

Antaa sitten lapsen pois?

Selittää aikaisemmalle lapsellesi/lapsillesi, miksi äiti oli raskaana, synnytti vauvan mutta vauva ei koskaan tule kotiin eivätkä sisarukset tule häntä koskaan näkemään?
Vastailla sukulaisten, naapureitten, työkavereitten kysymyksiin siitä, miten synnytys meni ja onko vauva-arki nyt ihanaa? Ja milloin vauvaa saa tulla katsomaan?

Elämään itse siinä tietoisuudessa, ettet tiedä mihin lapsi on viety, millaisessa perheessä elää?

Ihanko totta mieluummin antaisit lapsesi adoptioon kuin tekisit abortin?[/QUOTE]

Ihan mieluiten pitäisin sen lapsen itse. Ja kun sanon että pitäisin niin TODELLA pitäisin. Siinä olisi silloin ihan sama vaikka kaikki taloudelliset ym. syyt olisivat päätöstäni vastaan mutta minä päättäisin, ei taloudelliset ja sosiaaliset syyt. Ja päätös olisi pitää lapsi, muita vaihtoehtoja ei olisi. So simple.

(Eikä minun raskautenikaan ole olleet noin vaivalloisia mitä tuossa kuvailit).

Se miksi ihmiset suosittelevat abortin sijaan adoptioita johtuu siitä, että adoptiossa lapsi saa kuitenkin pitää elämänsä. Ja koska adoptioperheet valitaan huolella niin todennäköisesti adoptiolapsi saa ihan hyvänkin kodin ja elämän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44 v;22963004:
Se miksi ihmiset suosittelevat abortin sijaan adoptioita johtuu siitä, että adoptiossa lapsi saa kuitenkin pitää elämänsä. Ja koska adoptioperheet valitaan huolella niin todennäköisesti adoptiolapsi saa ihan hyvänkin kodin ja elämän.

Minä en saanut.

Eikä adoptiovanhempia riitä kaikille lapsille jos vaikka mietitään niinkin utopistista ajatusta kuin abortin kieltäminen kokonaan.
 
En tietenkään voi tietää mitä ajattelisin jos olisin raskaana, kun en ole koskaan ollut, mutta silti tuntuu siltä, että minulle vaihtoehdot olisivat lapsen pitäminen tai abortti. Adoptioon antaminen tuntuisi kamalan vaikealta juuri ap:n luettelemien syiden vuoksi. Nimenomaan se ulkopuolinen kysely ja lopulta usein syyllistäminen. Tänä päivänäkin moni karsastaa omasta lapsestaan luopunutta äitiä, ajatellaan, että on jonkinlainen idiootti tai jopa hirviö kun on voinut lapsestaan luopua.
 
"Elämään itse siinä tietoisuudessa, ettet tiedä mihin lapsi on viety, millaisessa perheessä elää?"

Tuota kohtaa oli aivan pakko kommentoida. Unohdat nyt avoimen adoption. Minun äitini on annettu adoptoitavaksi puolivuotiaana, koska biologisen isoäitini oli mahdotonta yksin hoitaa enää vauvaa. Adoption ansiosta minä sain maailman parhaat isovanhemmat ja äitini hyvät vanhemmat, joita muistaa lämmöllä, vaikka näiden kuolemasta onkin jo useita vuosia. Olen myös koko elämäni ollut tekemisissä biologisen mummini kanssa, tosin hän on ehkä enemmänkin isotädin kuin mummin asemassa. Olen siis tuntenut äitini "molemmat" vanhemmat aina, ja se on ollut suuri rikkaus. Ei adoptio kaikissa tapauksissa tarkoita sitä, etteikö lapsen adoptoitavaksi antanut vanhempi tietäisi missä tämä on, miten lapsi voi, eikä tapaisi lasta.

Sinänsä mielestäni on ihan jokaisen oma asia, mitä tekee vahinkovauvan kanssa, oli vaan pakko kommentoida tuota adoption tietämättömyyslausetta...
 
Mä kylllä mielummin antaisin pois kun tekisin abortin. Tai siis aborttia en kykenis tekemään. Olisihan se sääli heittää pois niin mahtavan geeniperimän omaava lapsi! Ja johan on kumma että ihmiset paneskelee ilman ehkäisyä ja sitten käy vahinko, ja sitten vahingosta hankkiudutaan eroon. Jos on tarpeeksi kypsä harrastamaan seksiä, niin tulisi osata kantaa sen seuraukset myös ja hoitaa se mukula itse, muuten voi pitää jalat ristissä.
 
Mä kylllä mielummin antaisin pois kun tekisin abortin. Tai siis aborttia en kykenis tekemään. Olisihan se sääli heittää pois niin mahtavan geeniperimän omaava lapsi! Ja johan on kumma että ihmiset paneskelee ilman ehkäisyä ja sitten käy vahinko, ja sitten vahingosta hankkiudutaan eroon. Jos on tarpeeksi kypsä harrastamaan seksiä, niin tulisi osata kantaa sen seuraukset myös ja hoitaa se mukula itse, muuten voi pitää jalat ristissä.

Minä taas en mitenkään kykenisi antamaan omaa lastani pois. Ja ehkäisy (sekä myös sterilisaatio) voi pettää, joten aina ei ole kyse vastuuttomista teineistä, jotka "paneskelevat" ilman vailla huolta seurauksista.
 
Kai te "adoptio on ainoa vaihtoehto" kannan puolustajat ymmärrätte myös millaiset henkiset traumat lapselle jää siitä perusturvallisuuden puuttumisesta joka suoraan synnäriltä adoptioon annettavalle lapselle usein tulee. Lasta pallotetaan pahimmassa tapauksessa usealle eri hoitajalle harkinta-ajan aikana, parhaassa tietenkin vain yhteen perheeseen, jonka jälkeen onnekkaimmat pääsevät suoraan omaan kotiin, toisilla käy huono tuuri ja pääsevät uuteen sijaisperheeseen tai laitokseen kunnes oma perhe pääsee hänet hakemaan. Mitä tekee pikkuvauvalle varhaiset hylkäyskokemukset? Tutustukaa toki hieman lapsen psyykkiseen kasvuun ja tarpeisiin ennenkuin huutelette että se on todellakin kaikin puolin ruusuinen vaihtoehto. Ja turha lähteä edes puhumaan niistä adoptoiduista aikuisista jotka ovat suoraan sanoneet että olisivat päässeet helpommalla kun äiti olisi vain tehnyt abortin ja säästänyt heidät siltä helvetiltä mikä odotti. Kyllä, heitäkin on.

Myös niitä jotka väittävät että abortti on murha ja se on aina väärin ja aina pitää pystyä vähintään hoitamaan raskaus ja antamaan se lapsi pois, menkää tosiaan tutustumaan lastenkoteihin jotka ovat täynnä hylättyjä lapsia, niitä Suomessa riittää, menkää laitoksiin katsomaan miten kehitysvammaiset lapset voivat joita ei voida kotona hoitaa mutta jossa joukossa varmasti on lapsia jotka pyhät vanhemmat ovat halunneet synnyttää kun eihän toki aborttia voi tehdä. Heillä kaikilla on satavarmasti ihmisarvoinen elämä ja aina hauskaa ja mukavaa?

Tai menkää jonkun loppuunpalaneen yksinhuoltajan luo jolla on viimeisellä seksikerralla ennen eroa ehkäisy pettänyt, fysiikka ei kestä raskautta ja pää vielä vähemmän ja lapset käytännössä menettävät äidin jos tämä raskautta jatkaa.

Koittakaa ainakin ymmärtää ettei kaikilla elämä ole kuten teillä, kaikilla ei mene niin hyvin että on mies joka elättää tai itsellä työpaikkaa ja koulutusta ja osakesalkkua, kaikilla on silti oikeus harrastaa seksiä ja niitä vahinkoja tapahtuu. Päihdeongelmaisilla jne. varmasti enemmän koska usein ehkäisyä ei edes käytetä, mutta sitten sopii miettiä olisiko SINÄ abortinvastustaja adoptionpuolustelija valmis adoptoimaan FAS-lapsen päihdeäidiltä joka on kaksin käsin kiskonut kamaa koko raskausajan eikä lapsi tule koskaan kokemaan normaalia elämää. Vai pitääkö kaikki päihdeongelmaiset pakkosteriloida vanhaan malliin ettei tätäkään pääse käymään? Että tilastot näyttää hyvältä ja voitte kuvitella että Suomessa kaikilla on hyvä olla ja naapurin narkkarikin paskoo ruusun terälehtiä?
 
[QUOTE="vieras";22962380]Oletteko ajatelleet asiaa ihan loppuun asti?
Jos tulisit vahingossa raskaaksi, haluaisitko tosiaan kantaa lasta kohdussasi sen 9 kuukautta?
Kärsiä pahoinvoinnista, liitoskivuista, kaikista fyysisistä vaivoista, raskausarvista, maitoa tihkuvista rinnoista?
Henkisestä pahasta olosta puhumattakaan?
Ottaa töistä sairaslomaa vaivojen vuoksi?
Kertoa raskaudesta töissä ja jäädä äitiyslomalle?
Jutella näkyvästä raskaudesta omien vanhempiesi, sukulaistesi, isovanhempiesi, naapureitten, ystäviesi kanssa?
Vastata ihmisten hyväntahtoisiin kysymyksiin sukupuolesta, voinnista, valmiiksi mietitystä nimestä tai siitä, onko vaunut jo hankittu?
Synnyttää lapsen, kenties vaikeastikin, ehkä revetä tai saada muita komplikaatioita?

Antaa sitten lapsen pois?

Selittää aikaisemmalle lapsellesi/lapsillesi, miksi äiti oli raskaana, synnytti vauvan mutta vauva ei koskaan tule kotiin eivätkä sisarukset tule häntä koskaan näkemään?
Vastailla sukulaisten, naapureitten, työkavereitten kysymyksiin siitä, miten synnytys meni ja onko vauva-arki nyt ihanaa? Ja milloin vauvaa saa tulla katsomaan?

Elämään itse siinä tietoisuudessa, ettet tiedä mihin lapsi on viety, millaisessa perheessä elää?

Ihanko totta mieluummin antaisit lapsesi adoptioon kuin tekisit abortin?[/QUOTE]

Tottakai, koska olisin velkaa pienelle ihmisen alulle. Huolimattomuudesta ja holtittomuudesta täytyy maksaa. Seksielämään kykenevä terve aikuinen on yleensä sellaisessa tilassa, että hän pystyy ottamaan vastuun teoistaan.

Ei -toivottuja raskauksia ei olekaan, on vaan väärin käyttäytyviä ja asennoituvia aikuisia.
 
[QUOTE="Neith";22962621]niin no niin :D mutta jos tosissaan puhutaan niin jos ei abortti olisi laillinen , niin niitä vain tehtaisiin salaa, lapsia hylättäisiin ehkä jopa tapettaisiin syntymän jälkeen.

vaikka kuinka koitettaisiin sanoa että adoptio on hyvä asia, niin mua on aina kyllä ihmetyttänyt se että siinä missä on kaikin tavoin väärin ja lapsen kehitykselle vaarallista laittaa hoitoon alle 1v edes yhdeksi yöksi, niin sen vastasyntyneen voisi heivata laitokseen/sijaisperheeseen 12viikoksi (kun siinä on se aika jolloin äiti voi muuttaa mieltänsä) sitten sijoittaa johonkin muualle kunnes löytyy se perhe joka voisi adoptoida.. (noi asiat kun ei kovin nopeasti taida edetä..)[/QUOTE]

No, siis kotimaisissa adoptioissa asiat etenevät nopeasti. Eli lapsi on yleensä sijaishoitoperheessä sen biologisen äidin harkinta-ajan ja sitten pääsee omaan kotiinsa. Kotimaista adoptiolasta jonottavia perheitä on niin paljon, ettei meillä lapset ole laitoksissa perhettään odottamassa normaalisti. Ja suurin osa adoptiota odottavista vauvoista hoidetaan sijaisperheissä sen äidin harkinta-ajan. Kansainvälinen adoptio onkin sitten ihan oma juttunsa ja siinä on omat koukerot, joiden vuoksi lapset ovat adoptiohetkellä yleensä vanhempia (yli 6kk ikäisiä).
Ja mä olen periaatteessa vähän jäävi tässä asiassa, mutta minulle on ihan selvää etten missään tilanteessa itse tekisi aborttia. Ja kyllä minusta voisi biologiset äidit ihan julkisesti odottaa adoptioon antamaa lastaan, he eivät tee mitään väärin antaessaan lapsensa adoptoitavaksi lasta pitkään odottaneille vanhemmille. Ja aivan samalla tavalla nämä biologiset äidit saavat nykyään adoptioneuvontaa kuin me adoptiolasta toivovatkin ja sitä pitäisi saada myös tulevan lapsen sisarusten (oli kyse sitten luovuttavian vanhempien lapsista kuin odottajienkin lapsista). Laki määrittelee nämä asiat varsin tarkasti nykyään.
 
Jos suurin syy on ihmisten reaktioiden pelkääminen, miksi pitäisi kertoa kenellekään että antoi lapsen adoptioon? Voisihan sitä esim. valehdella kaikille vauvan syntyneen kuolleena... Kuitenkin lapsen pois antaminen ei varmaankaan ole kovin helppoa, kun sitä on 9kk kantanut.

Joo, valehdella ja kuunnella sitten pokalla suruvalitteluja ja muita. Hei haloo. Kamalat peiteoperaatiot ja valheet. Mut ihan hullu ajatus, että ensin kärsisi kaiken raskauteen liittyvän ja synnytyksen ja sitten adoptioon. Ei, ei.

Ja kun joku ehdotti karkaamista muualle raskauden ajaksi, niin miten ihmeessä sekin onnistuisi, jos sattuu käymään töissä tai opiskelee? Ja muutenkin. Taas aivan järjeton ehdotus ihmiselle, joka elää normaalia arkea.

Yrittäkää nyt nähdä se kokonaiskuva tilanteissa. Mutta ei, te näette vain yhden asian ja takerrutte siihen.
 
Jos suurin syy on ihmisten reaktioiden pelkääminen, miksi pitäisi kertoa kenellekään että antoi lapsen adoptioon? Voisihan sitä esim. valehdella kaikille vauvan syntyneen kuolleena... Kuitenkin lapsen pois antaminen ei varmaankaan ole kovin helppoa, kun sitä on 9kk kantanut.

Ei olisi varmastikaan mukavaa valehdella ja sitten kuunnella ihmisten surunvalitteluja asiasta. Lisäksi tuossa on sekin riski, että asiasta voi jäädä kiinni. Joku tietääkin, että lapsi syntyi elävänä ja sitten ihmettelee, miksi henkilö valehtelee.
 
Minä en saanut.

Eikä adoptiovanhempia riitä kaikille lapsille jos vaikka mietitään niinkin utopistista ajatusta kuin abortin kieltäminen kokonaan.

Tämäpä juuri, ihmiset unohtaa että yhtäkkiä tilanne tulisi kääntymään niin että adoptio vanhempia ei enää riitäisi ja lapset tulisi kasvamaan laitoksissa.
Esim.amerikassa näkee millainen tulevaisuus laitoslapsilla on, ei koulutusta,ei sukulaisia ja ei mitään suuntaa elämässä. Alkoholi ja huumeongelmat ovat suuret kaduilla.
 

Yhteistyössä