te jotka ETTE imetä/imettäneet..

minkä takia ette imettäneet? tai jos lopetitte heti alussa niin miksi?
kuinka lopetitte? itse olen harkinnut että lopettaisin.. vaikka vauva on vasta nuori mutta on vahvasti sellainen olo että ei ole ns "mun juttu" ja meijän perheelle ehkä parempi jos pulloruokintaan siirtyisi.. enkä kaipaa mitään nootteja sun muuta tästä.. kiitos

 

Mä en imettänyt ekaa koska syntyi 2,5kk etuajassa ja multa tuli maitoa vain sen verran että sain lypsettyä sitä vauvan teholla olo ajan, eli 2kk. sai sitä sitten nenämahaletkuun ja myöhemmin pulloon. Ei jaksanut rintaa imeä. tokaa yitin imettää mutta maitoa tuli tosi vähän eikä jaksanut oikein imeä, syntyi 1kk etuajassa. kolmatta imetin, myöhemmin annoin sekä rintaa että pulloa, nyt saa vaan pulloa, on jo 11kk.

 

En imettänyt perussairauteni takia.

 

Minä imetin n. 4kk meidän tyttöä, tyttö ei suostunut tämän jälkeen rintaa syömään, ekaks loppu syönti päivällä ja lopulta sitten myös yöllä, kun maidon tulo ei riittänyt. Pidempään olisin jatkanut jos se olis onnistunut ja harmitti ja itketti kun se ei onnistunut pidempään..

 

http://www.phpbbplanet.com/forum/index.php?mforum=korvikemutsit

Mee käymään Korvikemutsien foorumilla niin saat varmemmin asiallisia vastauksia.

Itse imetin vain noin kuukauden ja senkin osittain. Vauva ei vain suostunut eikä oikein osannut ottaa otetta. Kaikki se säheltäminen vaikutti maidon nousuun ja lopulta kun ehkä olisi sujunut niin maito ei noussut enää läheskään siihen tahtiin, mihin poika kulutti. Päiväksi riitti, mutta yöksi ei mitenkään. Ja kun pääsi pullon makuun niin homma oli aikalailla menetetty. Myös koliikki ja oma masennukseni vaikuttivat paljon.

Lopettaminen vain tapahtui. Maitoa ei noussut niin paljoa että se olisi "pakkaantunut" rintoihin. Kerran taisin käsin hieroa ja "pumpata". Pisaroi ehkä puolitoista viikkoa, mutta käytännössä loppuin kuin seinään.

 

yritin koko sairaalassaoloajan plus kotosalla n. viikon.. en saanut apuja pyytämällä ja maitoa ei tullut paria tippaa enempää, ja sekin tyrehtyi alkuunsa.. joten.. no can do... ei tullu ni ei tullu..

 

Imetystukilistalta löytyy vinkkejä myös lopettamiseen:

http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=57&Itemid=133

 

Ei onnistunut anatomisista syistä. Poika sai sitten itkukohtauksia kun kokeiltiin imetystä eikä se onnistunut.

 

Imetystukilistalta löytyy vinkkejä myös lopettamiseen:

http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=57&Itemid=133

 

Maito ei koskaan noussut kunnolla, osa syy oli varmaan se kun sairaalassa sain tietää vasta pari päivää sektion jälkeen että rintoja pitäisi pumpata kun vauva ei ole vierihoidossa (hoitajat eivät kertoneet vaan huonekaveri kertoi), sen lisäksi vauva oli letkuruokinnassa alussa ja sen jälkeen pullolla, ei jaksanut kuitenkaan imeä rintaa eikä "ymmärtänyt" sen päälle.

Kotona sitten yritin kyllä reilun kuukauden aina tarjota rintaa, tein kaikkeni että maito olisi noussut mutta ei, muutama säälittävä tippa ja siinä se.

 

Esikoinen ei jaksanut imeä rintaa, sai rintamaitoa niin kauan kun sitä jaksoin lypsää, noin 2kk. Kuopus on nyt imetyksellä ollut melkein 5kk, mutta pahasti vaikuttaa siltä että korvikkeet joudutaan ottamaan käyttöön. Tyttö kun ei meinaa kasvaa ollenkaan ja jo nyt on osittain korvikkeella ja maistelee vähän soseita.

 

Hei!

Imetin noin 4 ja 1/2 kuukautta, josta ajasta ehkä kuukauden täysimetyksellä, muuten annoin myös tuttelia. Oma maito ei riittänyt, eikä nukkumattomuus helpottanut tilannetta. Käytin rintakumiakin, koska oikean otteen oppiminen ei sujunut mutta kaikesta huolimatta osaimetys oli mielestäni hyvä juttu. En minäkään kokenut imetystä erityisen ihanana, lähinnä se hermostutti minua, koska tunsin, ettei vauva saanut "ikinä" tarpeeksi maitoa - vaikka saikin. Lisäksi alku oli todella hankala, koska synnytin sektiolla ja maito nousi hitaasti, haava haittasi imetysasentoja jne.
Uskon kuitenkin, ettei aina tarvitsisi olla niin mustavalkoinen: sekä täys- että osaimetys on ok, jos vauva pysyy terveenä ja kasvaa mukavasti. Tuttelin ansiosta äitikin saa joskus nukkua, jos vauva on muuten hyvin haastava. Suosittelen!

 

Lopetin täysimettämisen lapsen ollessa 3kk. Hänelle tuli sikainfluenssa ja niihin aikoihin alko kieltäytyä tissistä. Maidontulo oli aiemmin todella runsasta ja vauva oli tottunut juomaan kuin paloletkusta ja nyt tasaantui huomattavasti ja ilmeisesti ei jaksanut millään odottaa. Pullolla pääsi helpommalla.. Myönnän, että jos olisin jaksanut yrittää kauemmin niin olisi varmaan onnistunut.

 

imetin 1,5kk niin että jo sairaalassa ja aluksi tuli tosi hyvin maitoa ja lapsi kasvoi hyvin. reilun kuukauden jälkeen alkoi maitoa vähentyä ja kun lapsi oli kummatkin rinnat syönyt niin huusi ja huusi; piti antaa tuttelia. siitä sitten pikkuhiljaa aloin lopetella kun ei ollut mun juttuni ja hyvin tuo muksu sitten kasvoi korvikkeellakin mulle ei koskaan mitää sanomista siitä tullut ja jos joku kysyi/sanoi asiasta niin totesin vcaan ettei ollut mun juttu. piste.

 

Esikoinen joutui heti synnyttyään teholle, jossa sai pullosta maitoa. Ei malttanu imeä rinnalla, maito nousi huonosti. Itki vaan kun maitoa ei tullu tietenkään yhtä helposti kuin pullosta.
Kakkonen myös heti synnyttyään teholle, maito meni nenä-mahaletkulla enkä saanu juurikaan imettää ettei vauva rasitu liikaa (hällä oli ilmarinta). Maito ei noussu käytännössä ollenkaan.
Noista kahdesta imetyskokemuksesta jääny niin paskan maku suuhun, etten kolmatta kertaa enää jaksa ees kokeilla. Antaa vaan tulla p.askaa niskaan...

 

Aavistelin jo raskausaikana, että en välttämättä tule tykkäämään tunteesta, kun toinen syö minusta ja veikkaukseni osui oikeaan. Jostain syystä se vain tuntui inhottavalta. Rintoihin sattui, vauva "puri", maitoa tihkusi ja aina paidat märkänä, halusin jo oman kroppani itselleni takaisin, oli hankala olo kaiken kaikkiaan. Sitten oli muitakin syitä, mutta yleisfiilis imettäessä oli inhottava. Imetin siis 1,5 viikkoa.

Korvikkeen myötä tilanne muuttui paremmaksi, rinnat palasivat normaaliksi, oli ihana ja suuri helpotus, pystyimme jakamaan syötöt kätevästi miehen kanssa, minäkin sain nukuttua ja elämä tuntui helpommalta taas.

 

ensimmäistä imetin n. 2kk maito loppui (onneksi) ja toinen muksu pääsi sitten pulloon kiinni heti syntymästälähtien, en vain itse pitänyt imetyksestä yhtään kummankaan aikana. lypsin maitoa aina tietyin väliajoin (poltan tupakkia niin tupakin jälkeen 4tunnin päästä) paljon paremmin meillä toimi tuo lypsäminen. en halunnut nikotiini maitoa antaa vauvalle niin oli paljon helpompi ajoittaa se tupakointi kun ei tarvinnut miettiä milloin vauva herää syömään.

 

Molempia imetin n. kuukauden ja pulloa lisäksi siitä alkaen. Niinhän se maidon tulo sitten kokonaan tyrehtyi aika pian. Syy nä oli se että minulle ei noussut maito rintoihin. Ja vauva itki nälkäänsä.

 

syntyi keskosena. Ja sai ensimmäiset viikot ravinnon tipasta. Sitten nenämahaletkun kautta. Oli yli 1kk vanha kun sai antaa/ jaksoi juoda pullosta. Siinä samalla aloin antamaan rinnasta mutta ei jaksanut kipeä kun oli imeä rinnasta. Pullolla mentiin ja lopulta kun oli voimia imeä rinnasta ei huolinut enää rintaa. 4 ja 1/2 kk lypsin maidon ja annoin pullosta rintamaitoa.
Sitten maidon tulo tyrehtyi. Yritn lypsää puolentunnin välein vartein välein vlillä kokeilin pitempiä 2t taukoja ja taas lyhyellä välillä lypsyä mutta maito ei tullut. kaikki neuvolan ja TYKSin neuvot kokeilin. Ei vaan herunut.

 

Esikoista imetin niin kauan ko sain, jotaki puoli vuotta en muista, tätä toista en voinu imettää ko reilun kuukauven, lääkitykset sen verran tappavat ettei onnistu ennää. Harmittaa. Mut minkä sille voi...

 

Aavistelin jo raskausaikana, että en välttämättä tule tykkäämään tunteesta, kun toinen syö minusta ja veikkaukseni osui oikeaan. Jostain syystä se vain tuntui inhottavalta. Rintoihin sattui, vauva "puri", maitoa tihkusi ja aina paidat märkänä, halusin jo oman kroppani itselleni takaisin, oli hankala olo kaiken kaikkiaan. Sitten oli muitakin syitä, mutta yleisfiilis imettäessä oli inhottava. Imetin siis 1,5 viikkoa.

Korvikkeen myötä tilanne muuttui paremmaksi, rinnat palasivat normaaliksi, oli ihana ja suuri helpotus, pystyimme jakamaan syötöt kätevästi miehen kanssa, minäkin sain nukuttua ja elämä tuntui helpommalta taas.

Eli äärimmäisen itsekkäistä syistä näköjään. Loksahtaa kyllä leuat auki aina, kun lukee tällaisia.

 

Aavistelin jo raskausaikana, että en välttämättä tule tykkäämään tunteesta, kun toinen syö minusta ja veikkaukseni osui oikeaan. Jostain syystä se vain tuntui inhottavalta. Rintoihin sattui, vauva "puri", maitoa tihkusi ja aina paidat märkänä, halusin jo oman kroppani itselleni takaisin, oli hankala olo kaiken kaikkiaan. Sitten oli muitakin syitä, mutta yleisfiilis imettäessä oli inhottava. Imetin siis 1,5 viikkoa.

Korvikkeen myötä tilanne muuttui paremmaksi, rinnat palasivat normaaliksi, oli ihana ja suuri helpotus, pystyimme jakamaan syötöt kätevästi miehen kanssa, minäkin sain nukuttua ja elämä tuntui helpommalta taas.

Eli äärimmäisen itsekkäistä syistä näköjään. Loksahtaa kyllä leuat auki aina, kun lukee tällaisia.

No juu, mutta otetaan sitten takaisin joissain muissa asiossa

 

minkä takia ette imettäneet? tai jos lopetitte heti alussa niin miksi?
kuinka lopetitte? itse olen harkinnut että lopettaisin.. vaikka vauva on vasta nuori mutta on vahvasti sellainen olo että ei ole ns "mun juttu" ja meijän perheelle ehkä parempi jos pulloruokintaan siirtyisi.. enkä kaipaa mitään nootteja sun muuta tästä.. kiitos

Ekaa imetin 6 viikkoa, loppuajan imetin ja annoin korviketta. Siis puolet ja puolet, mutta se vasta RASKASTA oli!

Nyt kakkonen on kuukauden vanha...Tuntuu, että asuu tissillä, mutta silti on kiukkuinen. Kävi mielessä, että mitäs, jos ei saakaan tarpeeksi ruokaa, vaan kähjää kun koko ajan on hiukan nälkä.
En millään haluaisi luopua imnetyksestä, mutta eilen kävin jo ostamassa paketillisen Nannia, kun lapsi vaan huusi ja huusi ja huusi illalla....
En kuitenkaan antanut sitä vielä, mutta olen jo monta kertaa miettinyt, että lopetan imettämisen...

Kuullut liikaa juttuja, miten korvikelapset nukkuu mooooonen tunnin yöunet, itse tsombina heräilen 15 kertaa yössä kun lapsi on levoton ja roikkuu tissillä 1,5 tuntiakin kerrallaan...
Pullosta söisi vartissa...

 

Aavistelin jo raskausaikana, että en välttämättä tule tykkäämään tunteesta, kun toinen syö minusta ja veikkaukseni osui oikeaan. Jostain syystä se vain tuntui inhottavalta. Rintoihin sattui, vauva "puri", maitoa tihkusi ja aina paidat märkänä, halusin jo oman kroppani itselleni takaisin, oli hankala olo kaiken kaikkiaan. Sitten oli muitakin syitä, mutta yleisfiilis imettäessä oli inhottava. Imetin siis 1,5 viikkoa.

Korvikkeen myötä tilanne muuttui paremmaksi, rinnat palasivat normaaliksi, oli ihana ja suuri helpotus, pystyimme jakamaan syötöt kätevästi miehen kanssa, minäkin sain nukuttua ja elämä tuntui helpommalta taas.

kuulostaa tosi tutulta! itsellä ihan sama fiilis.. siirryittekö kertaheitolla korvikkeeseen vai pikkuhiljaa? miten rinnat? menikö kauan ennekuin loppui maidontulo? miten lopetit?

 

Aavistelin jo raskausaikana, että en välttämättä tule tykkäämään tunteesta, kun toinen syö minusta ja veikkaukseni osui oikeaan. Jostain syystä se vain tuntui inhottavalta. Rintoihin sattui, vauva "puri", maitoa tihkusi ja aina paidat märkänä, halusin jo oman kroppani itselleni takaisin, oli hankala olo kaiken kaikkiaan. Sitten oli muitakin syitä, mutta yleisfiilis imettäessä oli inhottava. Imetin siis 1,5 viikkoa.

Korvikkeen myötä tilanne muuttui paremmaksi, rinnat palasivat normaaliksi, oli ihana ja suuri helpotus, pystyimme jakamaan syötöt kätevästi miehen kanssa, minäkin sain nukuttua ja elämä tuntui helpommalta taas.

Eli äärimmäisen itsekkäistä syistä näköjään. Loksahtaa kyllä leuat auki aina, kun lukee tällaisia.

Mitä itsekästä siinä on, jos haluaa nukkua yönsä? KUKAAN EI jaksa montaa viikkoa saati kuukausia jos nukkuu yössä jonkun kusisen 3 tuntia :headwall: