Te, jotka ette imetä/ette imettänyt

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Poika oli viikon lastenosastolla synnyttyään, mikä vaikutti sitten maidon heikkoon nousuun kun imetys ei ollut mahdollista niin tiheästi kuin olisi ollut hyvä.
Paria päivää ennen 2kk ikää meni sitten tissit konkkaan, osittain korvikkeella alusta asti kun ei herunut paljoa.
 
Anteeksi nyt jos loukkaan jotakuta, mutta en ymmärtänyt tuota kysymystä imetyksen lopettamisesta. Siis jos on joku muu syy kuin maidon riittämättömyys (esim sairaus, allergia tms) toki maito pakkautuu rintoihin, mutta jos lopettaa imetyksenkoska maitoa ei tule, miksi sitä pitäisi lypsää sitten myöhemminkään?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Anteeksi nyt jos loukkaan jotakuta, mutta en ymmärtänyt tuota kysymystä imetyksen lopettamisesta. Siis jos on joku muu syy kuin maidon riittämättömyys (esim sairaus, allergia tms) toki maito pakkautuu rintoihin, mutta jos lopettaa imetyksenkoska maitoa ei tule, miksi sitä pitäisi lypsää sitten myöhemminkään?

no mä tarkoitin sitä että tulee se 10 -20 milliä kuiteski päivässä, ni jos senkin yrittämisen lopettaa ni rupeeko se vähäinenkin sitten pakkautumaan rintoihin ja aiheuttaa vaikka tulehduksen tms.
 
Meillä poju hermostui suihkutisseihin ja veti melkoisia raivareita syömisen sijaan. Eikä ihme, meinasi oikeasti hukkua siihen maitoon. Ja ei auttanut vaikka tyhjäsin rintaa ensin, heti kun alkoi herua niin sitä tuli valtoimenaan. En osannut opettaa vauvaa juomaan suihkusta.

Ratkaisin ongelman antamalla maitoa pullosta, eli pumppaan kaiken mita vauva syö. Poika täyttää pian kahdeksan kuukautta ja olen tässä alkanut miettiä joko sitä voisi hyvällä omalla tunnolla pikkuhiljaa lopetella tän ja antaa korviketta. Olen lopen kyllästynyt tähän pumppaukseen ja esim kylässä tai reissussa ollessa tää on hankalaa kun vaatii oman aikansa ja järjestelynsä. Jotenkin vaan tuntuu tyhmältä lopettaa, kun maitoa tulee ja poika sitä tarvisikin vielä.. Emt. Pyörittelen lopetusajatusta jatkuvasti päässäni, ja sit aina lykkään päätöksen tekemistä vielä hetkeksi..

Seuraavan lapsen kanssa tiedän hakea apua että imetyksen saa sujumaan! Olisi niin helppo ja ihana kun lapsen ruokkiminen kävisi niin helposti ja ilman pullorumbaa.
 
Viimeksi muokattu:
Syömishäiriötaustani takia. Inhoan ja tulen aina inhoamaan omaa kehoani ja pidän sitä oksettavana. Tissien esille tuominen ja imetys tuntui minusta jotenkin inhottavalta.
 
Se oli niin helkutin vaikeaa. Rintoihin sattui aina lapsen imiessä niin kovaa, että meinasi itku tulla. Lisäksi se imetys voi kohtuuttoman suuren osan ajasta. Lapsi imi tunteja päivässä. Yösyötöt kesti yleensä tunnin kerrallaan.
Sitten mä yksinkertaisesti päätin, että mun ei ole pakko jatkaa tätä. Siirryin korvikkeeseen ja yösyötöt väheni yhdellä ja yksi syöttö kesti sen 10min. Päivälläkään ei mennyt tuntikausia syömiseen ja muutenkin musta tuntui, että sekä minä, että vauva oltiin onnellisempia.
 
Esikoisesta meni viikko ennenkuin maitoa nousi. meni maku koko hommasta laitoksella kun vauva yöllä huusi ja huusi rinnalla ja tippaakaan ei tullut. aina piti (kätilön mukaan) 10 min yrittää ennekuin antoi korviketta. (myöhemmin tuli selväksi että koliikki) Silloin päätin että kotona saa heti korviketta kun huutaa nälkäänsä reppana
vauva ei saanut otetta, rintakumilla yrtin. Vihdoin alkoi onnistumaan kun vauva 3 viikkoa, silloinvauvalla tiheän imun kausi ja itselä meni hermot! :D Joten lopetin

Ihmettelin kun porukka sanoi että helpomompaa imetys, ei tarvipulloja pestä, just joo...
 
[QUOTE="Symppis";26761178]Syömishäiriötaustani takia. Inhoan ja tulen aina inhoamaan omaa kehoani ja pidän sitä oksettavana. Tissien esille tuominen ja imetys tuntui minusta jotenkin inhottavalta.[/QUOTE]

Joopa joo..
 
Ensimmäinen lapsi syntyi keskosena. Maito nousi tosi hyvin ja pumppasin sitä keskolaan vietäväksi. Sitten, kun imetysharjoitukset aloitettiin, ei vauva huolinutkaan rintaa. Alkuun ei jaksanut imeä, joten annettiin pullosta. Missään vaiheessa ei saatu syömään rintaa, ei millään ilveellä. Pumppasin sitten sitä maitoa kotonakin, mutta maidontulo alkoi hiipua. Söin primperankuurin, join mammateetä ja kotikaljaa ja pumppasin ahkeraan, mutta vauvan ollessa 3kk maidontulo loppui. Siihen loppui "imetys".

Toinen lapsi oli ihan täysiaikainen. Verensokerit heitteli ensimmäisinä päivinä, enkä saanut imettää. Pesimisellä sain kuitenkin maidon nousemaan ja vauvan imetykselle. Kotona sitten oli ongelmana suihkutissit ja rinnalla raivoava vauva. Maitoa kyllä riitti, eikä imetyksessä ollut sen suurempia ongelmia. 5kk iässä sitten alkoi taas rintaraivot, enkä enää viitsinyt tapella enempää, vaan aloin antamaan korviketta.
 
[QUOTE="Symppis";26761178]Syömishäiriötaustani takia. Inhoan ja tulen aina inhoamaan omaa kehoani ja pidän sitä oksettavana. Tissien esille tuominen ja imetys tuntui minusta jotenkin inhottavalta.[/QUOTE]

Ihmiset on erilaisia. Minullakin on anoreksia ja bulmiaa taustalla, ja sairastan vieläkin osittan, silti imetin molempia lapsiani reilun vuoden.
 
Lapsi syntyi hiukan ennen aikojaan ja oli ekan vuorokauden lastenosastolla. Niinpä ensikosketus ruokaan tuli pullosta. Alukis ei saanut imettää koska rinnan syönti on raskaampaa kuin pullosta sitten kun olisi saanut imettää lapseni " Minulle heti " luonteella varustettuna ei halunut enäää syödä rintaa kun pullosta saa helpommalla maitoa.
Mitään sairauksia ei ole ollut. Eka flunssa noin 10 kk ikäisenä ja sen jälkeen kerran vuodessa on ollut flunssaa.
Lapsi kasvoi hyvin. Kolmen kuukauden ikäisenä oli saanut ikätoverinsa kiinni, synytmäpaino oli 2300g.
 
Vauva on nyt 3,5 viikkoa enkä oo pariin päivään imettänyt enää lainkaan, vauva ei huoli rintaa eikä sieltä oikeastaan mitään tulekaan ("vammaset" tissit niin turha kenenkään sanoa että kaikilta tulee maitoa kun vaan tarpeeksi yrittää...), muutamat tipat vauva sai rintamaitoa, tiedä sit oliko mitään hyötyä vasta-aineiden yms. kannalta.
Viittä isompaa lasta olen imettänyt enemmän, meidän molempia korvakierrelapsia pisimpään (reilun 8kk ikään asti kumpaakin). Että en mä allekirjoittaisi ihan suoraan että mitä pidempään imettää sen terveempi lapsi. Vaikka (pitkä) imetys hieno juttu onnistuessaan onkin.
 
[QUOTE="Symppis";26761178]Syömishäiriötaustani takia. Inhoan ja tulen aina inhoamaan omaa kehoani ja pidän sitä oksettavana. Tissien esille tuominen ja imetys tuntui minusta jotenkin inhottavalta.[/QUOTE]

Mulla on sama inhotus mutta pidin kyllä lapsen oikeaa ravintoa tärkeämpänä kuin omaa inhotustani. Imetän vielä 10-kuistani.
 
Kokeilin tota selälleen imetystä (poika ei edes suostunut kokeilla syömistä) ja kaikkea muutakin mitä mieleen tuli. Nyt jälkikäteen kun on saanut itsevarmuutta ja osaa luottaa siihen että tunnistaa vauvan itkut niin uskaltaisin yrittää kauemmin inetystä. Silloin oli neuvolasta kova paine antaa jotain ruokaa ja usein että vauvan paino saatiin nousuun syntymän jälkeen. Seuraavalla kerralla on viisaampi ja lapsikin kenties vähemmän temperamenttinen..

Heti kun olin melkein varmaksi päättänyt että lopetan tän pumppaustouhun, iski jo kadutus. Poika juo 7dl mun maitoa päivässä, tuntuisi aika hurjalta tuupata moinen määrä "keinotekoista" maitoa lapseen. Ja maksaisikin se.. Kotioloissa tää menettelee ja tähän on aika tottunutkin. Viimeistään lokakuun alussa on ainakin karsittava pumppauskerrat aamuun ja iltaan, kun äitiysloma loppuu ja työt alkaa. Ei onnistu kesken töiden suristaa pumpulla. Pari kuukautta vielä. Hemmetti kun ei osaa päättää.
 
Esikoista imetin lähes 1v asti, joten ei tullu mieleenkään et vois kakkosen kans tulla mitään ongelmia, mut toinen neiti olikin heti syntymästään sitä mieltä et tissillä on tosi tyhmää. Sitä taisteltiin useempi kuukausi imetyksen kans ja kun lopulta 3kk neuvolassa käytiin eikä ollu painoo tullu kk aikana kun 50g sano neuvolassa et pakko alkaa antaan korviketta ja sehän maistu, neiti alko syömään ja kun sai pullosta ni tissi alko entistä enemmän jäämään ja lopulta ei suostunu tissille enää ollenkaan. Maitoo olis riittäny kyllä ja pumppasinkin, mut ei sitä pumppaamista kauaa jaksanu. Ihan yhtä terve tää toinen neiti on ollu ku ensimmäinenkin joka siis sai sen ekan vuoden tissimaitoo. Hirvee olo oli ja kaiken yritin että olisin pystyny imettään mut ku ei toinen halua ni se on vaikee pakottaa.
 

Yhteistyössä