Te jotka ette antaisi pettämistä anteeksi...

Miksi ette? Onko pettäminen johtanut tai johtaisiko se välittömään eroon, vai jäisittekö pohtimaan asiaa?

 

No, entinen on sen touhun takia entinen. Yritin ja sinnittelin, meni 3,5 vuotta mutta kun se luottamus ei palaa, niin se ei palaa.
Asiaan tietysti vaikutti se, että kyseinen paskiainen ei niitä touhuja lopettanutkaan.

Nykyinen aviomies tietää, että kenkää tulee jos pettämään menee. Sopimus on molemminpuolinen, myös mulle tulee kenkää heti jos petän. Musta tää on reilu diili, molemmat tietää mitä on panoksena jos ruoho alkaa näyttään vihreemmältä aidan toisella puolella..

 

Aikanaan annoin, en enää antaisi. Eksän kanssa oli kaksi yhteistä lasta ja iso asuntolaina, sitä jotenkin katsoi sormien läpi paskaakin kohtelua kun ajatteli että on jotenkin velvollisuus pysyä yhdessä. Lasten takia. Ja eroaminen oli ison työn takana. 10 vuotta yhdessä, avioero, asunnon myyminen/sopiminen lunastamisesta, lasten tapaamiset, raha-asiat...

Nykyiseni ei ole lasteni isä, emme ole naimisissa ja asumme vielä toistaiseksi eri osoitteissa, joten mä en antaisi pettämistä anteeksi kertaakaan. Saisi saman tien pakata kamansa ja häipyä. Luottamus olisi mennyt saman tien ja en enää voisi luottaa koskaan. En voinut eksäänkään sen jälkeen kun ekan kerran kärähti pettämisestä, mutta jotenkin koin velvollisuudeksi vielä yrittää... Enää en haluaisi suhdetta ilman luottamusta.

 

Kyllä se olisi heti ero. En usko, että pystyisin unohtamaan asiaa ikinä, epäilisin aina ja aina riidan tullen nousisi asia esiin. Lisäksi tietystikin ällöttäisi edes ajatus seksistä miehen kanssa sen jälkeen, että olisi käynyt pettämässä..

Ei ole kokemusta petetyksi tulemisesta, mutta uskoisin että näin se menisi. Olen muutenkin sellainen pitkävihainen tietyissä asioissa, norsun muistin omaava.. Ja luottamus on pitänyt ansaita suhteen alussa, ei ole ollut mikään helppo asia vaan on vaatinut aikaa.

 

vaikeahan tuohon on vastausta sanoa. Mitä sillä hetkellä tekisi. Itse kyllä ottaisin pesäeroa varmasti heti. Olisiko se lopullista niin en tiedä. Luottamuspula olisi vaan niin iso.

 

Mua on petetty edellisissä suhteissa (ei oltu onneksi naimisissa) ihan tarpeeksi . On hankala elää ihmisen kanssa johon ei voi enää luottaa mä en siihen vaan pysty.
Mies tietää tän ja olen sanonut meidän suhteen alussa että lähden heti jos paljastuu että hän on pettänyt .

 

Luottamus.

Multa sitä ei saa takaisin, eli kerrasta poikki.

 

Ero tulisi heti. Kumpikin tiedetään pelisäännöt, jos haluaa olla jonkun toisen kanssa, niin minkäs sille voi, mutta minun kanssani samaan aikaan se vaan ei onnistu. Miksi sellaiseen pitäisi edes suostua? Ns. "moniavioisuuteen", vai olisiko ennemminkin "monisuhteisuuteen". Se on toista alentavaa, ja kyllä omat suhteeni saavat ihan perustua kahden kauppaan.

 

En antaisi enää anteeksi. Voisin ehkä yrittää hetkellisessä mielenhäiriössä jtn sovintoa, mutta epäilen etten siihen kykenisi pidemmän päälle. Saman katon alla jouduttaisiin elämään toki jonkin aikaa ja varmaan se onnistuisikin. Tai sitten ei. Vois naksahtaa pahastikin, jos tuo nykyinen kaiken jälkeen päättäisi hairahtua.

Nuoruudessani olen katsellut pettävää avopuolisoa lähes 4 vuotta. Lupauksia lupausten perään.. erilaisia selityksiä huonosta itsetunnosta ja stressistä lähtien. Kävi myös hoidossa päihteiden takia ja niihinkin oli hyvä vedota sitten.
Ja paskaa tuli kouraan aina. Enkä edes kyylännyt tms, olin niiiiin naiivi silloin. Pystyin jopa herättämään haluni tätä miestä kohtaan uudelleen, tosin aina oli niiden sp-testien odotusaika. Huh. Että olin tyhmä.

 

Onkohan se yleensä niin, että jos kerran pettää, niin pettää uudelleen?

 

Siksi, koska en voisi luottaa ikinä enää mieheen pettämisen jälkeen. Enkä halua miestä, joka ei kunnioita mua pätkääkään.

 

Onkohan se yleensä niin, että jos kerran pettää, niin pettää uudelleen?

En jäisi sitä arvuuttelemaan, vaan itselleni on kyse siitä, että pettäjä on valinnut tilalleni toisen.

Onhan niitäkin paljon jotka pettävät vain kerran, mutta niitäkin on paljon jotka pettävät useasti. Arpapeliä sanon.

 

Onkohan se yleensä niin, että jos kerran pettää, niin pettää uudelleen?

Uskon, että yleensä on niin. Tosin kai niitä on poikkeuksiakin, kerran hairahtunut ja nähnyt mihin se johtaa ja suhteen pelastamisen eteen on tehty paljon töitä ja otettu opiksi eikä ikinä enää. Mutta näitä on varmaan harvassa..

 

Luottamus.

Multa sitä ei saa takaisin, eli kerrasta poikki.

näinpä juuri..

 

Luottamus menisi, ja en tiedä voisinko enää luottaa toiseen ollenkaan. Epäileminen kalvaisi liikaa... : / Joten se olisi sitten suhteen loppu.

 

Kun on ollut petetty. Ja pettanyt itse. JA aviomieheni on nämä samat karikot käynnyt edellisessä suhteessa niin - KIITOS, MUTTA ei kiitos enää.

Been there, done that. Ei tarvetta enää. Jos alkaa mättää, kissa nostetaan ensin pöydälle ja tutkitaan jokainen karvan tupsukin. Rehellisesti. Itseensä ottamatta. Ja muistaen : it takes two to tango.

 

Mä olen antanut anteeksi, koska sain tietää pettämisestä vuosia sen jälkeen :| En jotenkaan osannut olla sitten vihainen, tms. Vaikka olisi pitänyt.
Eikä sellainen 100% luottamus palannnut koskaan. Silti antaisin pettämisen anteeksi, ehkä. Tapauskohtaistahan se olisi, vaikea mennä sanomaan ihan kylmiltään miten tekisin.

 

Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän, etten pystyisi antamaan anteeksi. Mä kaivaisin asian esiin aina vaan uudestaan ja uudestaan, kyselisin kuinka paljon parempi ko. nainen oli kun minä yms. En voisi unohtaa, enkä luottaisi enää hetkeäkään. Joten kyllä se olisi ero sitten edessä.

Mies tietää tämän. Hän itse ei olisi niin jyrkkä, että yhdestä panosta olisi ero. Hän katsoo asiaa laajemmalta kannalta. 17 yhteistä vuotta ei voisi noin vain heittää roskiin jne. Säälihän se minustakin olisi, mutten kykenisi jatkamaan. Tai jos jollain ihmeen keinolla pystyisin, seksiä en ainakaan voisi enää harrastaa mieheni kanssa. Aina tulisi mieleen, mitenkähän se sen toisen naisen kanssa oli...

 

Ei se ole niin et jos kerran pettää niin pettää aina. Tai siis jos voi verrata samaa ihmistä eri suhteessa. Olen siis itse pettänyt nuorempana kun luuli olevansa rakastunut mut kuitenki pysty humalassa unohtamaan miehensä. en siis puhu teini-iästä kuitenkaan. Ei meillä mikään unelma avoliitto ollutkaan ja jotenki alitajuisesti tiesin aina et en tule hänen kanssaan loppu-elämää viettämään. Nyt olen yli kolmekymppinen ja hyvässä liitossa eikä tulis mieleenkään mennä vieraisiin. Vaikka tyttöjen iltoja vietetään ja mahollisuuksia olis monia niin en vois ikinä pettää miestäni. Uskon et se on siitä kiinni kuinka hyvin kotona menee. Jos puoliso on hirvee nipottaja-valittaja eikä seksiäkään heru niin ei taida olla kovn korkea kynnys katsoa aidan toiselle puolelle.

 

Eiköös se ole vähän niin, että ne jotka sanovat että antaisivat pettämisen anteeksi, antavat miehelleen jo etu käteen olla myös muiden kanssa?

 

vaikea tietää etukäteen. Vaakakupissa on paljon, varmaan liikaa jos kyseessä olisi joku yksittäinen kerta.

 

[QUOTE="Linda";26381360]Ei se ole niin et jos kerran pettää niin pettää aina. Tai siis jos voi verrata samaa ihmistä eri suhteessa. Olen siis itse pettänyt nuorempana kun luuli olevansa rakastunut mut kuitenki pysty humalassa unohtamaan miehensä. en siis puhu teini-iästä kuitenkaan. Ei meillä mikään unelma avoliitto ollutkaan ja jotenki alitajuisesti tiesin aina et en tule hänen kanssaan loppu-elämää viettämään. Nyt olen yli kolmekymppinen ja hyvässä liitossa eikä tulis mieleenkään mennä vieraisiin. Vaikka tyttöjen iltoja vietetään ja mahollisuuksia olis monia niin en vois ikinä pettää miestäni. Uskon et se on siitä kiinni kuinka hyvin kotona menee. Jos puoliso on hirvee nipottaja-valittaja eikä seksiäkään heru niin ei taida olla kovn korkea kynnys katsoa aidan toiselle puolelle.[/QUOTE]

Niin? Sittenhän on vain vääränlaisessa suhteessa jos pettää, ja eikö se ole vain kaikille parasta sitten erota siinä tapauksessa?

 

[QUOTE="Vieras";26381367]Eiköös se ole vähän niin, että ne jotka sanovat että antaisivat pettämisen anteeksi, antavat miehelleen jo etu käteen olla myös muiden kanssa?[/QUOTE]

ei kai siihen mitään lupaa tarvita. Me ollaan suhteessa omasta halusta.

 

Kolmas kerta oli liikaa...
Fiksuna muka annoin 2 kertaa anteeksi, mut mihinpä se koira karvoistaan.
Parempi näin, lasten ja koiran kanssa nelistään.

 

ei kai siihen mitään lupaa tarvita. Me ollaan suhteessa omasta halusta.

Viuh-meni vähän yli. No komprendo.