N
nyt niin harmaa
Vieras
Itse olen kokenut tällaista vain kerran, mutta edelleen asia kaivelee sisuskaluja. Mustelmia kummempaa ei fyysisesti jäänyt, mutta psyykkiset haavat ovat yllättävän syvät. Tietyn tasoista henkistä väkivltaakin olen kokenut, vaikka toisaalta minulla on ollut todella onnellinen lapsuus. Vanhempani ovat rakastaneet minua ja osoittaneet sen myös.
Ruumiillinen kuritus oli asia erikseen. Jos pienenä tein jotain luvatonta, niin saatoin saada ns. selkään. Tämä ei kuitenkaan hetkahduta, koska oli vain kurinpidollinen juttu eikä, vihan vallassa tehtyä väkivaltaa. Jännää, miten näillä asioilla onkin iso ero ainakin oman kokemuksen mukaan...
Hankalaa on se, että tuo hakkaamiskokemus on jättänyt jäljet elämääni. Ajattelen usein, että olen itse päässyt tosi helpolla elämästä moneen muuhun verrattuna. Ettei se ollut kuin yksittäinen kerta jne. Silti välillä tulee noita välähdyksiä asiasta.
Olenko ihan säälittävä, kun asiaa vieläkin vatvon? Olisi varmaan aika jo siirtyä elämässä eteenpäin. Miten te muut koette elämänne kokemuksen/kokemusten jälkeen? Onko aiheuttanut masennusta tms?
Ruumiillinen kuritus oli asia erikseen. Jos pienenä tein jotain luvatonta, niin saatoin saada ns. selkään. Tämä ei kuitenkaan hetkahduta, koska oli vain kurinpidollinen juttu eikä, vihan vallassa tehtyä väkivaltaa. Jännää, miten näillä asioilla onkin iso ero ainakin oman kokemuksen mukaan...
Hankalaa on se, että tuo hakkaamiskokemus on jättänyt jäljet elämääni. Ajattelen usein, että olen itse päässyt tosi helpolla elämästä moneen muuhun verrattuna. Ettei se ollut kuin yksittäinen kerta jne. Silti välillä tulee noita välähdyksiä asiasta.
Olenko ihan säälittävä, kun asiaa vieläkin vatvon? Olisi varmaan aika jo siirtyä elämässä eteenpäin. Miten te muut koette elämänne kokemuksen/kokemusten jälkeen? Onko aiheuttanut masennusta tms?