Te, joille tullut yllätys vauva! Kauanko siitä shokist aylipääseminen vie, etenkin miehellä?

Itse olen ajatukseen sopeutunut jo, pari viikkoa on ollut tiedossa. Salaa olen toisaalta jopa onnellinen vauvasta.
Mies vaan ei meinaa päästä yli. hänen mielestään vauva pilaa elämämme ja parisuhteemme, tulee järkyttävän suuri muutos elämään, neljännen syntyessä.

Olen yrittänyt häntä tukea, kuitenkin välttää tuputtamasta liikaa mielipiteitäni. Olen yrittänyt sanoa, että ei se niin järkyttävä muutos loppujen lopuksi ole, menee vain pari vuotta pidempään, että saadaan taaperoikä ohi, nykyinen kuopus on vuoden.
Tuntuu ettei mies edes suostu yrittämään ajattelutavan muutosta, mikä taas helpottaisi meitä jokaista.

Nyt saan olla varpaillani, joudun kätkemään pahoinvoinnin ja väsymyksen, ettei miestä ala masentamaan kun raskaus muistuu mieleen. Pelkään sitä kun maha alkaa näkymään (mikä mulla tapahtuu aina aikaisin), sillä mies on jo nyt sanonut, että siinä vaiheessa tulee olemaan vaikea olla lähellä, kun raskaus ällöttää.

Ymmärrän ja koitan olla kärsivällinen, tukea miestä, mutta kuka tukee minua?

 

Onko sinulla ystäviä joille purkaisit huolesi? Ei kyllä tilanteesi kivalta kuulosta, tsemppiä!!

 

Mies ei päässyt yllätyksen yli vaan lähti menemään kun en suostunut aborttiin. Meillä myös kuopus vuoden. Itse olen lähinnä jo helpottunut, saanut olla ihan rauhassa tämän raskauden kanssa ja tiedän nyt millainen mies oikeasti on kun noin tyhmän päätöksen teki. Kurjaa lapsille, mutta en tosiaankaan uhraa itteäni miehen takia, josta yhtäkkiä tulikin keskenkasvuinen pentu.

 

yllätysvauva ? pettikö ehkäisy siis ? mies jota raskaus ÄLLÖTTÄÄ,on kakara.

 

Luulen kyllä, että miehesi tykkää susta ja ymmärtää, että vauvaan tarvitaan kaksi ihmistä, joten miehelläsikin on osuutta asiaan. Varmasti hän on tiennyt myös, ettei mikään ehkäisy ole 100 prosenttinen. Pitäkää nyt huolta toisistanne ja sitten, kun vauva syntyy tykkäätte hänestäkin. On se muuten hyvä, että lasta odotetaan n. 9kk, että ehtii vähän totutella ajatukseen!!! Tsemppiä teille!

 

Ei voi varsinaisesti sanoa että ehkäisy petti, vaan mie oli itse huolimaton. Meillä oli väliaikaisesti kondomi käytössä, kierukka resepti odotti neuvolassa.

Mies kyllä minusta tykkää, ja lapsistaankin. Ei nyt vaan pääse yli ajatuksesta, että niitä tulee yksi lisää. Jostain syystä ajattelee, että elämäämme tulee nyt ihan järkyttävän suuri muutos, joka tekee kaikesta hankalaa ja vaikeaa.

 

mikä oli ehkäisynä?

 

[QUOTE="a.p";27205468]Ei voi varsinaisesti sanoa että ehkäisy petti, vaan mie oli itse huolimaton. Meillä oli väliaikaisesti kondomi käytössä, kierukka resepti odotti neuvolassa.

Mies kyllä minusta tykkää, ja lapsistaankin. Ei nyt vaan pääse yli ajatuksesta, että niitä tulee yksi lisää. Jostain syystä ajattelee, että elämäämme tulee nyt ihan järkyttävän suuri muutos, joka tekee kaikesta hankalaa ja vaikeaa.[/QUOTE]

siis mies oli huolimaton.

 

[QUOTE="a.p";27205468]Ei voi varsinaisesti sanoa että ehkäisy petti, vaan mie oli itse huolimaton. Meillä oli väliaikaisesti kondomi käytössä, kierukka resepti odotti neuvolassa.

Mies kyllä minusta tykkää, ja lapsistaankin. Ei nyt vaan pääse yli ajatuksesta, että niitä tulee yksi lisää. Jostain syystä ajattelee, että elämäämme tulee nyt ihan järkyttävän suuri muutos, joka tekee kaikesta hankalaa ja vaikeaa.[/QUOTE]

Kierrukka resepti odotti neuvolassa siis lähes vuodenko? kun kuopuksesi nyt vuoden...
höh, sun ei auta kun kärsiä nyt kun salaa raskauduit.
ymmärrän miestäsi oikein hyvin.

 

[QUOTE="vieras";27205475]Kierrukka resepti odotti neuvolassa siis lähes vuodenko? kun kuopuksesi nyt vuoden...
höh, sun ei auta kun kärsiä nyt kun salaa raskauduit.
ymmärrän miestäsi oikein hyvin.[/QUOTE]

No kuis toi nyt ap.n vika olisi, jos kondomia käytetty ja sen kanssa oltiin huolimattomia? Vaikka se kierukka resepti olisi kuin kauan odottanut?

 

Meneekö auto vaihtoon?
Ymmärrän miestäsi tavallaan, ketuttaa varmaan oma huolimattomuus(ymmärsin että niin oli?). Mutta sitä en ymmärrä että pitää mennä sanomaan et raskaus ällöttää...jessus. Ehkä miehelläs oli suunnitelmia mitkä ei nyt onnistu?

 

[QUOTE="vieras";27205475]Kierrukka resepti odotti neuvolassa siis lähes vuodenko? kun kuopuksesi nyt vuoden...
höh, sun ei auta kun kärsiä nyt kun salaa raskauduit.
ymmärrän miestäsi oikein hyvin.[/QUOTE]

Luetun ymmärtämisessä jotain vikaa? Millä tavoin ap raskautui salaa mieheltään?!

 

Omalla miehellä shokki jatkui vauvan syntymään asti (meille siis tuli vauva kuparikierukasta huolimatta), tosin hänen suhtautumisensa ei ollut yhtä "vihamielisen oloista" kuin ap:n miehen. Mies oli yhtä huolehtivainen minun suhteeni kuin kahdessa aiemmassa raskaudessa, mutta samalla ei ollut yhtään kiinnostunut kohdussa olleesta vauvasta. Ei varmaan kertaakaan raskauden aikana koittanut potkuja tai "kuunnellut" niitä vatsani päältä. Ei jutellut masuvauvalle, kysellyt neuvolakuulumisia tai ultrakuvia jne. Muistan, että monesti minusta tuntui, että olin ihan yksin jossain kylmässä sen raskauden kanssa. En kuitenkaan viitsinyt painostaa miestä, tunteita kun ei voi pakottaa. Onneksi mulla oli muita läheisiä, joiden kanssa pystyin purkamaan noita ajatuksiani kaikesta.

Olin varma, ettei mies halua tulla mukaan synnytykseen, joten en edes pyytänyt. Mies vie minut laitokselle synnytyksen alettua ja olin ihan hämmästynyt, kun mies yhtäkkiä tulikin takaisin (auton parkkeerattuaan) ja kysyi, saako hän tulla mukaan. Siitä eteenpäin kaikki on mennyt kuten kahden aiemmankin lapsemme kanssa. Nyt tuo "vahinkokin" on jo yli 5-vuotias ja on syntymästään asti ollut ihan yhtä rakas miehelle kuin muutkin lapset.

Kolmannen lapsemme raskaus oli siis henkisesti vaikea alusta loppuun, etenkin olin hyvin tietoinen siitä, että kierukkaraskaus menee hyvin usein kesken. Aborttia mieheni ei maininnut missään kohtaa, se ei hänellekään ollut mikään vaihtoehto. Muistan, että itkin yksinäni salaa hyvin paljon tuon raskauden aikana. Olemme puhuneet tuosta ajasta jälkeenpäin ja mies sanoi, että hänestä tuntuu, että hän eli jossain sumussa koko raskauden ajan. Sanoi, ettei tiedä, mitä siinä synnytyksen alkaessa tapahtui, mutta siitä eteenpäin kaikki oli taas ihan kirkasta.

 

Ei mene auto vaihtoon, eikä tartte asuntoakaan vaihtaa.

Sinä joka minua tästä syytit, niin sen teet kyllä aiheetta. Minua ei voi syyttää siittää, jos päättää ottaa ihan vähän vaan ensin paljaalla, ja vasta viime tipassa kun on jo meinannut tulla kerran, laittaa kumin.

Ymmärrän miestä, onhan vauva tottakai iso asia, mutta voisihan tuo edes yrittää sopeutua ajatukseen.
Se kai eniten harmittaa häntä, ettei lisää vapaa aikaa ole tiedossa vielä pitkään aikaan, odotti jo kovin sitäkin, että kuopus kasvaa, ja lapset eivät tarvitse niin paljon hoitamista.

 

[QUOTE="vieras";27205475]Kierrukka resepti odotti neuvolassa siis lähes vuodenko? kun kuopuksesi nyt vuoden...
höh, sun ei auta kun kärsiä nyt kun salaa raskauduit.
ymmärrän miestäsi oikein hyvin.[/QUOTE]

Täh? Mistä ihmeestä nyt ton vuoden tohon repäisit? Onhan se resepti voinut olla odottamassa vaikka kaks viikkoa. Nyt en käsitä...

 

[QUOTE="a.p";27205544]Ei mene auto vaihtoon, eikä tartte asuntoakaan vaihtaa.

Sinä joka minua tästä syytit, niin sen teet kyllä aiheetta. Minua ei voi syyttää siittää, jos päättää ottaa ihan vähän vaan ensin paljaalla, ja vasta viime tipassa kun on jo meinannut tulla kerran, laittaa kumin.

Ymmärrän miestä, onhan vauva tottakai iso asia, mutta voisihan tuo edes yrittää sopeutua ajatukseen.
Se kai eniten harmittaa häntä, ettei lisää vapaa aikaa ole tiedossa vielä pitkään aikaan, odotti jo kovin sitäkin, että kuopus kasvaa, ja lapset eivät tarvitse niin paljon hoitamista.[/QUOTE]

mutta tavallaan jos mietitään, sä et ole pahoillasi, että vauva tulee. sä olet ollut ehkä salaa innoissas, ett' mies on hurmassaan mennytkin vähän tyhmäilemään.

mihin unohtuu tässä vaiheessa se, että ehkäisy on yhteinen asia ? että jos toinen hölmöilee, toinen voi olla se viisaampi. vai haluatko lapsen miehen kanssa, joka ei sitä halua ja voi olla että ei koskaan tule haluamaankaan ? luotat ja uskot, että mies tottuu ja innostuu - niin varmaan käykin. mutta kehottaisin silti miettimään tuota omaakin osuutta ja moraalisia juttuja.

 

[QUOTE="vieras";27205475]Kierrukka resepti odotti neuvolassa siis lähes vuodenko? kun kuopuksesi nyt vuoden...
höh, sun ei auta kun kärsiä nyt kun salaa raskauduit.
ymmärrän miestäsi oikein hyvin.[/QUOTE]

Lues nyt ap:n viesti uudelleen oi-kein hi-taas-ti.

Kierukka yleensä laitetaan (ainakin hormonikierukka) vasta kun imetys loppuu, joten sä et voi tietää kuinka kauan resepti on odottanut. Saati sitten kuinka nopeaan sattuu saamaan ajan lääkärille kierukan asentamista varten, se kun ei ole päivystysasia ja täytyy (kai) tehdä tietyssä vaiheessa kiertoakin.

Ap:lle, ikävä että mies ei tahdo sopeutua... ehkä aika auttaa. Tosiaan teillä ei nyt niin suurta muutosta edes tule, kun edellinenkin on noin pieni vielä. Voitte pidemmällä tähtäimellä päästä jopa helpommalla, kun pienimmistä on sitten leikkiseuraa toisilleen. Tämän olen huomannut omalla kohdalla, kun omilla lapsilla on ikäeroa 2 v ja kaverin lapsilla 5 v... kyllä mä pääsen monessa asiassa paljon helpommalla.

 

Minä olen miestä muistuttanut kyllä aina kondomista, muistuttanut, että toimiakseen sen pitää olla päällä alusta loppuun.

Minun moraalissani ei ole tässä asiassa mitään väärää. Henkilökohtaisesti, jos vain itsekkäästi ajattelen, tuntuu vauva ihanalta ajatukselta. Se ei tarkoita sitä, että olisin miestä jotenkin huijannut, tai että olisin pahoillani tilanteesta.

Ihan rehellisesti sanottuna, vaikka kamalalta kuulostaakin, olis kaikki minunkin mielestäni paremmin, jos tämä raskaus ei olisi koskaan alkanut. Mutta kun tilanteeseen on vain sopeuduttava. Minun arvomaailmaani ei abortti sovi, en pystyisi itse sen kanssa elämään, jos tekisin sen.
Se ei siis ole vaihtoehto, ja sen on mieskin tiennyt aina, että vahinko jos käy, niin vauva saa syntyä.

Kummallakaan ei ole ollut mitään epäselvyyttä ehkäisyn suhteen.

 

[QUOTE="eee";27205582]mihin unohtuu tässä vaiheessa se, että ehkäisy on yhteinen asia ?[/QUOTE]

Miten sitten voi olla yksin ap:n vika, jos ehkäisy pettää?

Harvemmissa suhteissa kuitenkaan molemmat käyttävät ehkäisyä, vaikka se joskus voisi tarpeen ollakin. Mutta 99 % tapauksista on käytössä ehkäisy jommalla kummalla. Nyt se oli miehellä, ja jätti sen harkitusti käyttämättä, joten ei kyllä mitenkään ole ap:n vika tämä. Vastaava tilanne toisinpäin, kuin jos ap olisi jättänyt yhden pillerin laatasta ottamatta. Olisiko silloin sitten miehen vika, jos ap tulisi raskaakai?

Itse ilmeisesti käytät tuplaehkäisyä?

 

[QUOTE="Lissu";27205623]Miten sitten voi olla yksin ap:n vika, jos ehkäisy pettää?

Harvemmissa suhteissa kuitenkaan molemmat käyttävät ehkäisyä, vaikka se joskus voisi tarpeen ollakin. Mutta 99 % tapauksista on käytössä ehkäisy jommalla kummalla. Nyt se oli miehellä, ja jätti sen harkitusti käyttämättä, joten ei kyllä mitenkään ole ap:n vika tämä. Vastaava tilanne toisinpäin, kuin jos ap olisi jättänyt yhden pillerin laatasta ottamatta. Olisiko silloin sitten miehen vika, jos ap tulisi raskaakai?

Itse ilmeisesti käytät tuplaehkäisyä?[/QUOTE]

en ole sanonut, että syy olisi ap:n . mutta ei se ole yksin miehenkään - sitä ajan takaa.
jos on yhdessä sovittu, että kortsua käytetään ,silloin kumpikin pitää siitä kiinni. jos mies ei sitä laita, ei nainen anna paljaalla panna. ihan sama jos nainen lopettaa pillerit ,on miehellä oikeus sanoa, että sit ei naida kun ei ole ehkäisy kunnossa tai sittä ei ole yhdessä sovittu että se jätetään pois tai vaihdetaan.

se, että kortsu on fyysisesti miehellä ei tarkoita minusta sitä,että ehkäisy on vain miehen vastuulla.

 

Rv 12+ oli eka ultra, silloin mies alkoi olla innoissaan ja onnellinen tulevasta vauvasta. Siihen asti asia oli miehelle järkytys eikä halunnut asiasta oikein edes puhua. Raskaus selvisi muistaakseni viikoilla 5-6.

 

meillä totaaliylläri kolmonen tulossa.... Ja mies rauahllisen vauvamyönteinen.Itse olen edelleen välillä ihan pihalla raskaudesta vaikka RV 30 jo. Kyllä se miehes siihen lämpenee. Jotenkin meitäkin hirvitti ja vähän edelleen. Miten sitä jaksaa... kun valvomis tilanne oli just helpottanut. Täytyy vaan miettiä konkreettisia keinoja jaksamisen parantamiseen. Tsemppiä!

 

[QUOTE="hip";27205542]Omalla miehellä shokki jatkui vauvan syntymään asti (meille siis tuli vauva kuparikierukasta huolimatta), tosin hänen suhtautumisensa ei ollut yhtä "vihamielisen oloista" kuin ap:n miehen. Mies oli yhtä huolehtivainen minun suhteeni kuin kahdessa aiemmassa raskaudessa, mutta samalla ei ollut yhtään kiinnostunut kohdussa olleesta vauvasta. Ei varmaan kertaakaan raskauden aikana koittanut potkuja tai "kuunnellut" niitä vatsani päältä. Ei jutellut masuvauvalle, kysellyt neuvolakuulumisia tai ultrakuvia jne. Muistan, että monesti minusta tuntui, että olin ihan yksin jossain kylmässä sen raskauden kanssa. En kuitenkaan viitsinyt painostaa miestä, tunteita kun ei voi pakottaa. Onneksi mulla oli muita läheisiä, joiden kanssa pystyin purkamaan noita ajatuksiani kaikesta.

Olin varma, ettei mies halua tulla mukaan synnytykseen, joten en edes pyytänyt. Mies vie minut laitokselle synnytyksen alettua ja olin ihan hämmästynyt, kun mies yhtäkkiä tulikin takaisin (auton parkkeerattuaan) ja kysyi, saako hän tulla mukaan. Siitä eteenpäin kaikki on mennyt kuten kahden aiemmankin lapsemme kanssa. Nyt tuo "vahinkokin" on jo yli 5-vuotias ja on syntymästään asti ollut ihan yhtä rakas miehelle kuin muutkin lapset.

Kolmannen lapsemme raskaus oli siis henkisesti vaikea alusta loppuun, etenkin olin hyvin tietoinen siitä, että kierukkaraskaus menee hyvin usein kesken. Aborttia mieheni ei maininnut missään kohtaa, se ei hänellekään ollut mikään vaihtoehto. Muistan, että itkin yksinäni salaa hyvin paljon tuon raskauden aikana. Olemme puhuneet tuosta ajasta jälkeenpäin ja mies sanoi, että hänestä tuntuu, että hän eli jossain sumussa koko raskauden ajan. Sanoi, ettei tiedä, mitä siinä synnytyksen alkaessa tapahtui, mutta siitä eteenpäin kaikki oli taas ihan kirkasta.[/QUOTE]


Mulla tulee ihan itku silmään, kun luin tätä. Olisi kamalaa, jos itse olisin tuollaisessa tilanteessa. Odotan hartaasti toivottuna esikoistamme, rv 34+5.

 

Meillä tilanne tämä: mulla rv 34 menossa enkä ole vieläkään innotunut vauvasta. Mies on. Meillä taustalla lapsettomuutta kohta 10 v. ja yksi lapsi ennestään hoidoilla saatu. Nyt luomuylläri ja mä olin jo "unohtanut" koko vauva-asian. Aikamme toista yritettiin mutta hoidot (lääkärin suosituksesta) lopetettiin ja ehdin jo sopeutua ajatukseen yksilapsisesta perheestä. Emme siis ehkäisseet koska lääkärin mielestä en voi tulla raskaaksi enkä tullut vaikka kaikki hoidotkin tehtiin. Mies kuitenkin on onnessaan tulevasta lapsesta, mä en vieläkään ole päässyt alkujärkytyksestä ohi.. Abortti ei ole kuitenkaan ollut mikään vaihtoehto ja ehkäisyä on nyt sitten tarkoitus jatkossa käyttää..ellei sitten tämän vauvan myötä herää uusi vauvakuume.

 

tässä on itse ihan pihalla, kun joutuu tavallaan odottamaan miehen hyväksyntää.
Olis niin helpottavaa kun vius edes sanoa, että hei, mä oten nyt vähän rennommin, on tappava väsymys ja pahoinvointi iskee miten sattuu, välillä jopa yöllä.