"a.p"
Itse olen ajatukseen sopeutunut jo, pari viikkoa on ollut tiedossa. Salaa olen toisaalta jopa onnellinen vauvasta.
Mies vaan ei meinaa päästä yli. hänen mielestään vauva pilaa elämämme ja parisuhteemme, tulee järkyttävän suuri muutos elämään, neljännen syntyessä.
Olen yrittänyt häntä tukea, kuitenkin välttää tuputtamasta liikaa mielipiteitäni. Olen yrittänyt sanoa, että ei se niin järkyttävä muutos loppujen lopuksi ole, menee vain pari vuotta pidempään, että saadaan taaperoikä ohi, nykyinen kuopus on vuoden.
Tuntuu ettei mies edes suostu yrittämään ajattelutavan muutosta, mikä taas helpottaisi meitä jokaista.
Nyt saan olla varpaillani, joudun kätkemään pahoinvoinnin ja väsymyksen, ettei miestä ala masentamaan kun raskaus muistuu mieleen. Pelkään sitä kun maha alkaa näkymään (mikä mulla tapahtuu aina aikaisin), sillä mies on jo nyt sanonut, että siinä vaiheessa tulee olemaan vaikea olla lähellä, kun raskaus ällöttää.
Ymmärrän ja koitan olla kärsivällinen, tukea miestä, mutta kuka tukee minua?
Mies vaan ei meinaa päästä yli. hänen mielestään vauva pilaa elämämme ja parisuhteemme, tulee järkyttävän suuri muutos elämään, neljännen syntyessä.
Olen yrittänyt häntä tukea, kuitenkin välttää tuputtamasta liikaa mielipiteitäni. Olen yrittänyt sanoa, että ei se niin järkyttävä muutos loppujen lopuksi ole, menee vain pari vuotta pidempään, että saadaan taaperoikä ohi, nykyinen kuopus on vuoden.
Tuntuu ettei mies edes suostu yrittämään ajattelutavan muutosta, mikä taas helpottaisi meitä jokaista.
Nyt saan olla varpaillani, joudun kätkemään pahoinvoinnin ja väsymyksen, ettei miestä ala masentamaan kun raskaus muistuu mieleen. Pelkään sitä kun maha alkaa näkymään (mikä mulla tapahtuu aina aikaisin), sillä mies on jo nyt sanonut, että siinä vaiheessa tulee olemaan vaikea olla lähellä, kun raskaus ällöttää.
Ymmärrän ja koitan olla kärsivällinen, tukea miestä, mutta kuka tukee minua?