Te joilla vilkas ja "temperamenttinen" lapsi?

Täytyy sanoa että en tosiaankaan nyt tähän saumaan halua toista lasta. Saa nähdä haluanko koskaan. Muksulla on vauvasta asti ollut aivan käsittämätön kiire kaikkeen, liikkeelle lähtöön jne. Yötäpäivää on levoton, vaikka hyväntuulinenkin niin jatkuvasti liikkeessä. Ei malta katsella filmejä tai lastenohjelmia, eikä malta pysyä koko ruokailua pöydässä jne. vaikka eipä se nyt näin tiivistettynä kuullosta miltään..

 

Meillä on useampi vilkas- ja vahvaluonteinen lapsi. Siinä ne hioo toisiaan. Voimakasluonteiselle tekee vaan hyvää omata sisarus. Niin me ajateltiin silloin, eikä ajatus vieläkän oo muuttunut.

 

Sori mut mäkään en oikein usko tohon tempperamenttiselitykseen jos lapsi ei tottele mitään ja hyppii seinille. Luulen että osuutensa on myös kasvatuksella tai sitten jyseessä on erityislapsi. Toki ymmärrän että jotkut lapset ovat vaativimpia ihan perusluonteeltaan.

Siis kyseessähän tieteellisesti todistettu juttu Toiset lapset ovat todella paljon impulsiivisempia kuin toiset. Tällä ei ole yhteyttä älykkyyden kanssa. Ei ole olemasa vain "normaaleja" ja "erityislapsia". Kyse on jatkumosta. Toki kasvatuksella voidaan auttaa lasta ja asettaa hänelle rajoja, mutta säännöt eivät vielä välttämättä pysy mielessä, vaikkei lapsi niitä tietentahtoen rikkoisikaan.

Peesi tuolle.
Eikä ihan oikeasti tarvi olla ruudin keksijä, että huomaa jo ympärilleen katsoessaan ihmisissä paljon erilaisia temperamentteja. Ihan perus havaintohan on se, että joku käy töissä ja on sen jälkeen puoli kuollut. Toinen taas ei lähes koskaan nuku täysiä öitä, hoitaa siinä samassa kodin, 4 lastaan ja firmaa ja rentoutuu lenkillä. Ihmisillä vain on niin erilainen temperamentti, se pätee niin aikuisiin kuin lapsiinkin.

 

Sori mut mäkään en oikein usko tohon tempperamenttiselitykseen jos lapsi ei tottele mitään ja hyppii seinille. Luulen että osuutensa on myös kasvatuksella tai sitten jyseessä on erityislapsi. Toki ymmärrän että jotkut lapset ovat vaativimpia ihan perusluonteeltaan.

Siis kyseessähän tieteellisesti todistettu juttu Toiset lapset ovat todella paljon impulsiivisempia kuin toiset. Tällä ei ole yhteyttä älykkyyden kanssa. Ei ole olemasa vain "normaaleja" ja "erityislapsia". Kyse on jatkumosta. Toki kasvatuksella voidaan auttaa lasta ja asettaa hänelle rajoja, mutta säännöt eivät vielä välttämättä pysy mielessä, vaikkei lapsi niitä tietentahtoen rikkoisikaan.

tämä on totta.Ja toisille lapsille on tarkkaavaisuuden suuntaaminen haasteellisempaa. Lapsi, joka villintyy kaupassa, väkijoukossa tai muualla ei kyllä käyttäydy villisti välttämättä siksi, että hänet olisi kasvatettu huonosti.
Toiset lapset ovat ärsykeherkempiä kun toiset, ja jossain suuressa marketissa, jossa lapsi on alttiina lukuisille erilaisille useampaa aistia kuormittavalle ärsyketulvalle se voi ilmetä päättömän näköisenä säntäilynä, jota lapsi ei tee tahallisesti.

 

Musta on eri asia olla vilkas kun se ettei tottele mitään tai kunnioita vanhempiaan/ muita aikuisia. Ja missä menee vilkkaan ja yli vilkkaan raja? Mulla on vilkas neiti 1v9kk...

Nimemomaan. Vilkas lapsi menee impulssin mukaan.

Mutta kai vilkkaan lapsen impulseissakin joku tolkku on? Eli taas, missä menee vilkkaan ja ylivilkkaan raja? Eli missä kohtaa on syytä hivenen huolestua? Ainakin siinä mielessä että joutuu miettimään tarviiko kyseinen lapsi erityishuomiota.

 

Meillä on useampi vilkas- ja vahvaluonteinen lapsi. Siinä ne hioo toisiaan. Voimakasluonteiselle tekee vaan hyvää omata sisarus. Niin me ajateltiin silloin, eikä ajatus vieläkän oo muuttunut.

samoin meillä. Oikeastaan luulen, että raskampaa olisi jos lapsia olisikin vain yksi.
Haastaville lapsilleni luo terveen haasteen kasvaa haastavien sisarusten kanssa.

 

Vilkas ja temperamenttinen vai huonostikasvatettu kauhukakara? Mua ainakin huvittaa kun jotkut kaverit ja sukulaiset käyttää lapsistaan tuota temperamenttinen kun eivät saa lapsiaan kuriin kouluikäisinä tai pienempinäkin kun ensin ovat lellineet nämä piloille ja antaneet tehdä mitä vaan! Siinä sitten ihmetellään koulun alkaessa kun nämä kullannuput ovat vailla mitään käytöstapoja,eivät osaa odottaa vuoroaan,eivät pysy hetkeäkään hiljaa,eivät osaa keskittyä mihinkään eivätkä istua aloillaan kun ovat niin TEMPERAMENTTISIA!Myönnän kyllä että on olemassa perimältään rauhallisempia ja vilkkaampia lapsia mutta asuttuani muutaman vuoden keski-euroopassa ja nähtyäni miten sikäläiset todella vilkkaat lapset osaavat jo viisivuotiaina käyttäytyä paremmin kuin keskivertosuomalaistenavat kymmenkesäisinä olen entistä vakuuttuneempi että hyvin usein on kyse vain hyvästä tai huonosta kasvatuksesta - ja alkaen jo vauvaiästä! Siellä lapsia rakastetaan,huomioidaan,mutta heiltä myös vaaditaan ja heitä opetetaan!

Mä ottaisin mielelläni vastaan käytännön vinkkejä, miten tuollaisen lapsen saa tosiaan kuriin?? Meidän oma (se eskari-ikäinen) kun mm. seisoo päällään tämän tästä, vuoden iässä alkoi tehdä kuperkeikkoja, karkaili ja alle vuoden vanhana koko ajan jne. jne...olisi todella hienoa tietää, miten tämä huonosti kasvatettu lapsi saataisiin kuriin. Holdingista lähtien on saatu jo pienenä taistella tuntitolkulla, että saadaan lapsi rauhoittumaan...

Mun pelastus on ollut ihana neuvolatäti. Oletko lukenut "kiukkukirjan" tai "tulistuva lapsi"? Kyllä niistä vinkkejä saa, mutta perustilanne on mikä on. Ja ^ sitten saa vielä tietämättömien katseet niskaan.

Yksi ystävä jakeli minulle mielipiteitä kunnes oli meidän kanssa päivän kauppakeskuksessa. Totesi, ettei ole koskaan nähnyt tai kuvitellut näkevänsä 1-vuotiasta, jonka meno oli mitä meidän lapsen meno on. Edes 100 metrin päässä ei käännytä katsomaan onko äiti mukana.

Anekdoottina: rakas ystäväni, joka on elämässään mukavasti pärjännyt hakkasti kolme vuotiaana päätään lattiaan jos kiukutti. Hänestä kasvoi normaali, älykäs , akateeminen nainen.

Mun tutuista juuri nuo äkäisimmät ja omatahtoisimmat lapset ovat ''pärjänneet'' opinnoissaan.

 

Meillä on useampi vilkas- ja vahvaluonteinen lapsi. Siinä ne hioo toisiaan. Voimakasluonteiselle tekee vaan hyvää omata sisarus. Niin me ajateltiin silloin, eikä ajatus vieläkän oo muuttunut.

samoin meillä. Oikeastaan luulen, että raskampaa olisi jos lapsia olisikin vain yksi.
Haastaville lapsilleni luo terveen haasteen kasvaa haastavien sisarusten kanssa.

nyt kun ajattelen niin tätä voin peesailla. Meillä ei lapsella sisaruksia ole mut sisarusten roolia hoitaa samanikäiset serkut joita on useampi, ja monta kertaa viikossa nähdään. Onneksi nähdäänkin.

 

Meillä on useampi vilkas- ja vahvaluonteinen lapsi. Siinä ne hioo toisiaan. Voimakasluonteiselle tekee vaan hyvää omata sisarus. Niin me ajateltiin silloin, eikä ajatus vieläkän oo muuttunut.

samoin meillä. Oikeastaan luulen, että raskampaa olisi jos lapsia olisikin vain yksi.
Haastaville lapsilleni luo terveen haasteen kasvaa haastavien sisarusten kanssa.

Näin itsekin toivoisin, että voisin ajatella. Jospa se ajatus tässä hioutuisi kasaan.

 

Sori mut mäkään en oikein usko tohon tempperamenttiselitykseen jos lapsi ei tottele mitään ja hyppii seinille. Luulen että osuutensa on myös kasvatuksella tai sitten jyseessä on erityislapsi. Toki ymmärrän että jotkut lapset ovat vaativimpia ihan perusluonteeltaan.

Siis kyseessähän tieteellisesti todistettu juttu Toiset lapset ovat todella paljon impulsiivisempia kuin toiset. Tällä ei ole yhteyttä älykkyyden kanssa. Ei ole olemasa vain "normaaleja" ja "erityislapsia". Kyse on jatkumosta. Toki kasvatuksella voidaan auttaa lasta ja asettaa hänelle rajoja, mutta säännöt eivät vielä välttämättä pysy mielessä, vaikkei lapsi niitä tietentahtoen rikkoisikaan.

Peesi tuolle.
Eikä ihan oikeasti tarvi olla ruudin keksijä, että huomaa jo ympärilleen katsoessaan ihmisissä paljon erilaisia temperamentteja. Ihan perus havaintohan on se, että joku käy töissä ja on sen jälkeen puoli kuollut. Toinen taas ei lähes koskaan nuku täysiä öitä, hoitaa siinä samassa kodin, 4 lastaan ja firmaa ja rentoutuu lenkillä. Ihmisillä vain on niin erilainen temperamentti, se pätee niin aikuisiin kuin lapsiinkin.

No ei tuota kyllä temperamenttieroilla selitetä! Ennemminkin hyvällä fyysisellä (Ja psyykkisellä) kunnolla!

 

Minäkin suosittelen tuota tulistuva lapsi kirjaa.

 

eka on todellakin temperamenttinen lapsi, toinen onkin sitten ihan eri maata. rauhallinen ja tyytyväinen lapsi. Jahka tuo pienempi kasvaa, saattaa helpottaa vanhempiakin, koska lapsista on seuraa toisilleen. ehkä kuopuksen rauhallisuus hieman tasapainottaa tuota esikoisen villiyttä.

 

Meillä ensimmäinen oli jo vauvana niin vilkas ettei meinannut häkkisängystä yöllä löytää ilman valoja Toisesta toivoin et ois vähän rauhallisempi. Olihan hää ensimmäiset 10kk, sit keksi miten liikutaan ja nyt on paljon pahempi, kuin eka, joka onkin oikeastaan aika rauhallinen. Ja itsepäisyyttäkin löytyy vaikka muille jakais. Tää kolmas vaikutta ainankin vielä mahassa ollessaan yhtä vilkkaalle kuin edelliset... Kyllä ne sit viimeistään murros iässä jumahtaa tietokoneen ääreen eivätkä enää ryntäile holtittomasti paikasta toiseen...

 

On ihan se ja sama, mitä joku netissä roikkuva koulunsa kesken jättänyt äiti, joka luulee tietävänsä kaikesta kaiken äidinvaistonsa perusteella, uskoo lasten temperamentista. Temperamenttejä on tutkitusti erilaisia, ja niitä äärilaitojen tapauksia on olemassa. Moni lapsi voisi käyttäytyä paremmin, jos kasvatus olisi tiukempaa, mutta äärimmäisen vilkkaan lapsen äitinä olen tajunnut, että aina ei kasvatuskaan auta, jos geenit vetävät homman överiksi.