te joilla on vain yksi lapsi.

[x]

Meillä on yksi lapsi, ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että ei yritetä lisää. Sisarukset pienokaiselle olisivat kieltämättä rikkaus, mutta toisaalta, onhan lapsella serkkuja, joiden kanssa yritetään olla paljon tekemisissä... Olen tyytyväinen meidän elämäämme tällaisenaan. Pikkuvauva-aika oli hirmu raskas helposta vauvasta huolimatta, enkä halua sotkea viimein hyvin rullaamaan alkanutta arkeamme. Myös parisuhteelle vauva-aika oli raskas, miksi koetella suhdetta uudelleen, jos pikkuvauvat eivät yksinkertaisesti ole meidän juttumme? Nyt on ihanaa, kun lapsi on isompi ja hänen kanssaan voi tehdä kaikenlaista Kun lapsi alkaa olla itsenäinen persoona

Samaa mieltä. Vauva-aika oli meillekin todella raskas vaikka vauva itsessään oli helppo, nukkui ja söi hyvin eikä turhia kitissyt. Kaikki eivät vain sovi pikkuvauvojen hoitajiksi. Mä henk.koht. koin tuon vauva-ajan tosi sitovaksi ja henkisesti aika raskaaksi väsymyksineen päivineen. Yli vuoden ajan oli kaikenlaisia mielialan heilahduksia ja itkuisuutta. Kesti pitkään tulla ns. sinuiksi uuden elämäntilanteen kanssa (vaikka siis vauva oli hartaasti toivottu ja odotettu ja hänen tuloonsa oli valmistauduttu niin henkisesti kuin fyysisestikin). Nyt tuntuu että jos meille tulisi toinen vauva niin mulle tulis vähintään burn out ja miehelle tod. näk. myöskin siinä samalla..

 

[x]

Ja lisäyksenä vielä; mun mielestä on ihan silkkaa viisautta tunnustaa itselleen se tosiasia että jos tuntuu että pää ei kestä uuden lapsen hankkimista, niin jättää sitten hankkimatta. Ei ole lapsen eikä vanhemmankaan etu että sisarus on hankittu vain "seuraksi" esikoiselle. Eikä ole häpeä myöntää sitä jos ei vaan jaksa... Kukaan ei pakota.

 

[å]

Kattokaas ny tätäkin....
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1694607

 

[meillä]

meillä esikoinen olisi paljon onnellisempi ja me vanhemmat myös jos olisi vain 1 lapsi

 

[x]

meillä esikoinen olisi paljon onnellisempi ja me vanhemmat myös jos olisi vain 1 lapsi

Onko teillä sitten useampia lapsia? Sitäkö tarkoitit?

 

[noupi]

Ei kai sitä toista kannata syyllisyydestä tehdä. Oma halu/haluamattomuus toiseen lapseen ratkaisee. Jännä homma, että jos tekee tieoisen valinnan jättää lapsiluku yhteen, niin on paha, itsekäs ja lapsi kasvaa kieroon, syyllistämistä. Jos taas ei voi saada enempää lapsia syystä tai toisesta, niin se on ihan ok ja vakuutellaan, että ei siinä mitään sen kummempaa ole, hyvin se yksinkinkin kasvaa jne. Lopputuloshan on molemmissa tilanteissa sama?

 

[sipsi]

Oi tämä ikuisuusaihe taas kerran

Meillä yksi. Ei auttaneet rukoukset, Luoja eikä lääketiede. Lääketieteen mukaan tuota ainokaistakaan ei pitäisi olla, vaan tulipa kuitenkin

En kaipaa sitä, mitä ei ole koskaan ollutkaan-olen enemmän kuin onnellinen ainokaisestani. Itse en kummoisissa väleissä ole veljien ja siskojen kanssa, joten luotamn, että tytär saa ihmisiä lähelleen muutenkin kuin minun kohtuni kautta

 

[Anna]

Ensinnäkin.. lapsen omat arviot ei minään arvoisia (mitä sisarukseton voi tieää muusta tai päinvastoin?) ja toiseksi, me ihmiset olemme kuitenkin osin laumaeläimiä, opimme maailmasta yhdessä ja jakamalla. Yksinkasvav ei opi jakamaan, eikä saa ihania-kamalia sisaruksia :-(

 

[ketjun aloittaja]

kiitos ihanista viesteistä. No ajatukset ei kyllä selkeytyneet yhtään. Mutta kun kaikki on nyt meillä hyvin ja niin eipä käydä sitten toista vauvaa yrittämään ennen kuin oikeasti iskee "vauva kuume" .
Ja toivoo, että saisi toisen lapsen. Tällä hetkellä sellaista tunnetta ei ole. Meidän lapsi on tarhassa päivät ja oppii varmasti jakamisen ja muut sosiaaliset kyvyt sieltä.
Kiitos vielä vastauksista ja kokemuksista.