Te joilla ollut/on vaikea vauva-aika

En tuollaisen itsekeskeisen kanssa sitä olisikaan. No, toivotaan että siperia opetaa vähän sitä empatiaa muitakin koskevaksi kuin vain silittelyä itselle. Moi, nuku hyvin

Tuotaah, minullahan sitä empatiaa kyllä riittää ja riitti sillonkin kun tämä sama äiti valitti lapsensa kiukutelleen kaksi päivää, edes sillon en alkanut itsekeskeisesti kertomaan kuinka meillä oltiin kiukuteltu kaksi viikkoa, kuten hän teki minulle. En ole niin itsekäs ihminen että toisen väsyessä oma napa kiinnostaisi enemmän.

 

Mä en ymmärrä miten MINÄ olen itsekeskeinen jos toivon ystävältä tukea niissä tilanteissa kun olen itkunpartaalla ja väsynyt...hmm..

 

Ehkä jotkut yrittää tavallansa lohduttaa sillä että heilläkin on valvottu, heilläkin on "vaativa vauva" tai hetkellisestai vaikeampi, unettomampi kausi ja että hän tietää miltä tuntuu. Hyvin useinhan se menee siihen että kuka on valvonut eniten jne... Lopulta ei itse viitsi edes avata suutaan valvotuista öistä.

Mä valitin ehkä ekan 6kk ihmeissäni kun vauva ei vaan nukkunut. Sitten lopetin. Siihen tottui. Mua ärsytti suunnattomasti lukea fbsta/kuulla puistossa kuinka muiden vauvat nukkui pitkiä päiväunia tyytyväisenä vaunuissa. Meidän pojista kukaan ei tehnyt koskaan niin.

Ei tarvitse montaa yötä valvoa kun on ihan rikki. Varsinkin kun ei tiedä mikä vauvaa/taaperoa/isompaa lasta vaivaa. Itse olin ihan hädissäni välillä.

Lopulta selvisi maitoallergia 1v6kk iässä.... Nyt meillä on huomattavasti hyväntuulisempi lapsi. Yöt on rikkonaisia edelleen, mutta 2-4 kertaa herääminen yössä ei ole mitään verrattuna aiempiin. En valita, enää.

 

Jollain ihmisillä on tällainen taipumus.. kaikissa muissakin asioissa. Kaikki on aina ollut vaikeampaa, hankalempaa ja ainakin sattunut enemmän. Mulla on/oli yksi ystävä jonka elämässä "kaikki ei ole hyvin, jollei joku ole vähän huonosti". Hirveän vaikea sellaisen kanssa puhua mistään, kun tarvii varoa ettei vaan tule "valitettua"...

 

[QUOTE="a.p";24418732]Mä en ymmärrä miten MINÄ olen itsekeskeinen jos toivon ystävältä tukea niissä tilanteissa kun olen itkunpartaalla ja väsynyt...hmm.. [/QUOTE]

Niinpä. En ymmärrä minäkään. Olenpahan saanut sen juuri tässä viimeaikoina kokea. Pettyä kahteen hyvänä pitämääni ystävään......

 

tää on kun lasten kinastelua. "minä kyllä teen oikein mutta kun muut" " minua pitää kuunnella" (vaikka vähät välitän mitä toisten elämässä on meneillään. Kaikki kun ei aina liity noihin pikku höpönassuihin) "minut on petetty!!!!" täysin naurettavaa.