te joilla ollu kohdunulkoinen

raskaus niin milloin teillä todettu ja miten?

itellä kävi sillee et alko normaalisti keskenmeno(varhainen, n. vko 6) sit sen takia kävin ultrassa ja siellä ei nähty mitää poikkeavaa.. sen jälkee alko kauhee kipu ja jouduin leikkaukseen.. löydettiin munatorvesta raskaus ja leikattii koko munatorvi pois.

sen jälkeen vuosin vähän mutta en oikeastaan mitää.. miten teillä, onko tullut vuotoa? millon kuukautisia osaan odottaa ku kuitenki sitä rakaushormoonia oli sillon jotain lähemmäs 3000(en tiiä yksikkö).. kuinkahan pitkää kestää et se häviää?

onko teillä ollu kipuja mahassa? mulla on tuo toinen puoli vähä arka jos sitä painelee.. toisinaan taas ei mitää tunnu.. epäilen et se leikkaus jotenki aiheuttaa ton kivun.

 

Multa leikattiin pari viikkoa sitten kohdunuloinen raskaus. Vasen munatorvi poistettiin kokonaan. Kivut olivat kovat juuri oikealla puolella, rasitus pahensi ja lepo auttoi. Leikkauksen jälkeen kivut lähtivät.

Fyysisesti olen hyvin toipunut. Haavoissa on vielä hieman arkuutta, äkkinäiset liikkeet tuntuvat syvemmällä, samoin yskiminen tai aivastaminen.
Jälkivuotoa oli viikon ja vuoto oli aika runsasta. Onneksi loppui. Nyt sitten odotellaan menkkoja. Saa nähä milloin tulevat kun mun kierrot ovat olleet aina epäsäännölliset ja hyvin pitkät. Mulla oli raskaushormoniarvot vielä korkeammat, jotain 5000.

Paljon voimia ja toivotaan että seuraava raskaus onnistuu paremmin!

 

Siis tarkoitan että oikea munatorvi poistettiin ja vasen jäi jäljelle.

 

kiitos pikku myy. mullakin tuo oikeapuoli poistettii :'(

onko muilla kokemuksia?

ap

 

Minulla näin: eli rv 9 leikattiin kohdunulkoinen joka oli jo ehtinyt revetä ja vuotaa mahaan. ...eli menetin siinä oikean munatorveni rytäkässä. Eli mitään oireita ei ollut tuota ennen, alkoi yhtäkkiä mahakivuilla (ei edes kovin kovat). Tai oireena oli tosin "valemenkat" jotka tuli 2 kertaa ihan ajallaan ja neuvola vaan hyssytteli ettei syytä huoleen. Nyt jos uudestaan raskaaksi tulen käskivät mennä viim vko 6 ultraan tarkistamaan että on oikeassa paikassa.

Itse toivuin leikkauksesta aika nopeasti...vielä on isoimman haavan tikit sulamatta mutta muuten olo aika ok, paitsi kamala väsymys (hemoglobiini laski tosi alas sis. vuodon takia).

Itsellä ei ollut leikkauksen jälkeen vuotoa juuri ollenkaan (2-3 pvää/niukkaa). Soitinkin sairaalaan ja sanoivat että vuodot hyvin yksilöllisiä. Yhdynnän jälkeen ollut veristä vuotoa, se huolestuttaa!, onko muilla? Ensi viikolla jälkitarkastus yksityiselle lääkärille...
Tällä hetkellä särkee mahaa siihen malliin josko ne ekat kuukautiset tulossa (olisinormaaliaikataulun mukaan viikonloppuna).

Toipumista teille muillekin saman kokeneille! Toivottavasti pääsemme nopeasti toipumaan ja taas normaali-tilaan, tämä toipilaana olo on yhtä tuskaa miettiessä mikä on normaalia mikä ei... :\|

 

Minulla näin: eli rv 9 leikattiin kohdunulkoinen joka oli jo ehtinyt revetä ja vuotaa mahaan. ...eli menetin siinä oikean munatorveni rytäkässä. Eli mitään oireita ei ollut tuota ennen, alkoi yhtäkkiä mahakivuilla (ei edes kovin kovat). Tai oireena oli tosin "valemenkat" jotka tuli 2 kertaa ihan ajallaan ja neuvola vaan hyssytteli ettei syytä huoleen. Nyt jos uudestaan raskaaksi tulen käskivät mennä viim vko 6 ultraan tarkistamaan että on oikeassa paikassa.

Itse toivuin leikkauksesta aika nopeasti...vielä on isoimman haavan tikit sulamatta mutta muuten olo aika ok, paitsi kamala väsymys (hemoglobiini laski tosi alas sis. vuodon takia).

Itsellä ei ollut leikkauksen jälkeen vuotoa juuri ollenkaan (2-3 pvää/niukkaa). Soitinkin sairaalaan ja sanoivat että vuodot hyvin yksilöllisiä. Yhdynnän jälkeen ollut veristä vuotoa, se huolestuttaa!, onko muilla? Ensi viikolla jälkitarkastus yksityiselle lääkärille...
Tällä hetkellä särkee mahaa siihen malliin josko ne ekat kuukautiset tulossa (olisinormaaliaikataulun mukaan viikonloppuna).

Toipumista teille muillekin saman kokeneille! Toivottavasti pääsemme nopeasti toipumaan ja taas normaali-tilaan, tämä toipilaana olo on yhtä tuskaa miettiessä mikä on normaalia mikä ei... :\|

 

mulla hoidettiin ensin kohdun sisäistä keskenmenoa, jonka vuoksi mulle tehtiin lääkkeellinen tyhejennys, kahden viikon kuluttua siitä kaavinta ja viikko kaavinnasta huomattiin, että sehän onkin kohdunulkoinen!
Tähystysleikattiin ja yritettiin munajohdin säästää, jonka vuoksi sain sisäisen verenvuodon. Tehtiin uusi leikkaus, jossa munanjohdin poistettiin. Sain lisäverta kuusi pussia, joten toivuin aika hyvin.

Henkisesti kokemus oli kova, koska tilanne meni aika kriittiseksi ja koko rumba kesti yli kuukauden yhteensä. Lisäksi nuo turhat toimenpiteet.

Uutta yriytystä aletaan tässä pikkuhiljaa suunnitella.

Voimaa kaikille!

 

mun tarina tällainen: vk 6+5 kävin yksityisellä gynellä tarkistuttaan onko asiat kunnossa...no eipä näkynytkään mitään kohdun sisällä, eikä munasarjoissakaan, seuraavana päivänä musta otettiin verestä raskauskoe ja näytti positiivista..ja taas seuraavana päivänä soitin gynelle ja kerroin tuloksen, ja antoi lähetteen naistentautien polille, no sit menin sinne ja siellä tutkittiin eikä mitään näkyny missään siis aivan omituista...otettiin se hcg arvo joka oli sit 128..ja lähetettiin kotiin ja sanottiin että viikon päästä uudestaan tuo arvo, eli nyt olen menossa perjantaina ottamaan tuota arvoa...ja veristä vuotoo tullut nyt 6 päivää...nyt loppumaisillaan, eli onko se alkio? ilmeisesti poistunut veren mukana...vai oon ihan pihalla :ashamed: :\|

 

nostaisin tämän koska itsellä epäillään nyt tätä, enkä oikein tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Hcg-arvo oli tosin vain 127 mutta kohtu kuitenkin tyhjä. Lisää kokemuksia?

 

Mulla todettiin 1.12.06 raskaus, jota epäiltiin kohdunulkoiseksi. Hcg (istukkahormoni) nousi korkeimmillaan 500:aan. Sitä seurataan vieläkin, viime viikolla se oli 5,7 (pitäis laskea alle 5,3). Missään vaiheessa multa ei löydetty istukkaa, ts. se ei kaiketi ollut kohdussa, mutta eipä näkynyt munanjohtimissakaan mitään. Jäi siis epäselväksi, oliko se ku vai normaali keskenmeno. Aina niitä ei pysty näkemään.

Mä vuosin 29 vrk. Nyt odottelen menkkoja.

 

mulla nyt kaikki kunnossa, kuukautiset tuli pari viikkoa sitten ja eilen kävin jälkitarkastuksessa, ja kohtu näytti ihan siistiltä, ei siis ultrannut. mulla on aivan kamala vauvakuume vaan..miehen kun sais innostuun

 

Tällainen mun tarina tähän mennessä.

2.8.2006 menin alkuraskauden ultraan (viikot 6+5) kipujen takia. Todettiin kohdunulkoinen. 3.8. Tyksiin jossa katsottiin, ettei ole sisäistä vuotoa ja hcg otettiin myös. Oli joku 3500. Seuraavana aamuna uudestaan tyksiin ja hcg oli noussut. Päädyttiin antamaan metotreksaatti.
Viikon päästä kontrolliin, hcg 4900 ja risat. Uudestaan metotreksaatti, nyt kolmena eri kertana, joka toinen päivä. Niillä lähti hcg hienosti laskuun.

Seurattiin hcg:ta viikoittain. Tuli lokakuun alku ja ihmettelin edelleen kipuja oikealla puolella ja soitin tyksiin, jossa olin käynyt pari viikkoa aikaisemmin ja silloin sanottiin että hcg oli 5, ja parin viikon päästä pitäisi olla se alle yksi, että on varmasti lopettanut toimintansa. No ei ollut alle yksi, vaan se oli jämähtänyt yhteen, jossa se vaan sitkeästi pysyi. Menin taas ultraan jossa todettiin, että "raskausmuodostelma" on edelleen munanjohtimessa.

13.10. mummi kuoli. Seuraavalla viikolla taas ultraan ja hcg; oli edelleen yksi ja möykky vaan sitkeästi paikallaan samankokoisena kuin ennenkin. Annettiin uusi aika uudelle lääkärille 9.11. Siellä todettiin sama taas, paitsi hcg oli laskenut alle yhden. (muistaakseni).Mut möykky on vaan ja pysyy. Se lääkäri oli sitä mieltä, että joulukuun puolessa välissä saisi aloittaa uuden yrityksen, jos vaan on yhdet menkat tullut. Ja uusi aika 14.12. Menkat ei tullut.

Marraskuun lopulla mun pää ei enää kestänyt tätä kaikkea odottelua ja piinaa, ja tuli jonkinlainen romahdus, jäin sairaslomalle; keskivaikea masennus tämän kaiken syksyisen johdosta. 14.12. lääkäri totesi taas möykyn olevan paikallaan ja määräsi lapsettomuusklinikan puolelle munanjohtimien aukiolotutkimukseen. Päivä oli 9.1.2007. Antoi myös Terolutit menkkojen käynnistämiseksi, kun viimeinen joku vuoto oli ollut 86 päivää aikaisemmin, jo todennäköisesti nekään ei olleet menkat, vaan jonkinlaista keskenmenovuotoa.

9.1.koitti ja jännitti hirmusti. Odotin saavani kuulla, että oikeanpuoleinen johdin on varmasti edelleen tukossa, koska kipuja on edelleen. Tutkimus tehtiin ja jouduttiin aika nopeasti lopettamaan kipujen takia ja mun melkein pyörtymisen takia. Kipuihin löytyi syy, mitä EN ollut osannut odottaa. Kummatkin munanjohtimet sen tutkimuksen perusteella tukkeessa. Annettiin lähete laparoskopiaan, jossa tutkitaan, onko ne todellakin tukkeessa, vai olenko saanut sen aikaan jännittämisellä.

Sanottiin, että voi mennä parikin kuukautta. Joo, sain leikkausajan. 30.4. Eli kolme ja puoli kuukautta eteen päin. Annettiin lupa kuitenkin uuteen yritykseen ennen leikkausta jos vaikka onnistuisi.

Tässä sitä ollaan edelleen sairaslomalla, käyn läpi joka hetki kaikkia asioita. Odottelen, josko psykologin ja psykiatrin lausunnolla saisi leikkausaikaa nopeammin. Tulevaisuus pelottaa ja tuntuu, että jos tulee vielä joku vaastoinkäyminen, sitä en enää kestäisi, vaan ehkä lakkaisin olemasta. Musertuisin sen taakan alle.

Anteeksi pitkä löpinä, tuntuu vaan hyvältä joskus kirjoittaa asiat ihmisille, jotka ehkä tosiaan ymmärtää miltä tuntuu. Ja kiitos jos jaksoit lukea. Ja kaikille voimahaleja ja plussaonnea tulevaisuudessa. Ja muistakaa, että vaikka mulle on käynyt näin, ei tarkoita sitä, että näin käy kaikille.
:hug:

 

Höppiäinen ja muut!

Voi että tuntuu pahalta lukea. Erityisesti sinulle voimia höppiäinen. Keskenmeno on aina todella kamalaa, mutta erityisesti kohdunulkoisessa on minusta repivää se odottelu, seuranta ja epätietosuus.

Itelläni oli reilu kaksi vuotta sitten kohdunulkoinen. Kokemus oli todella raskas, vaikka en missään vaiheessa ehtinyt toivoa että raskaus olisi normaali. Yritän kertoa lyhyesti.

Koko rumba alkoi kun raskautta ei kuulunut ja menin yksityiselle tarkistuttamaan, että kaikki on ok, koska esikoisen jälkeen olin sairastanut kovan tulehduksen jossain sisäsynnyttimien alueella. Lääkäri diagnosoi 15min. jälkeen ultran ja keskustelun perusteella PCO:n eli munasarjojen eräänlaisen toimintahäiriön. Esikoinen oli kuulemma ollut lottovoitto kun oli ilman hoitoja tärpännyt....

Hän olisi määrännyt heti hormoonihoidon alkuun, vaan halusin et varmist
etaan tutkimuksilla asia ja halusin sopeutua ajatukseen. Sain ajan kuukauden päähän, kunhan verikokeet olisi otettu. En ehtinyt sinne asti odottaa kun jouduin kovien kipujen takia sairaalaan ja 8h odottelun jälkeen (tutkimuksia 3lääkäriä ja odottelua....) todettiin et raskaustesti on positiivinen, mutta tosi alhaisella hcg pitoisuudella. Piti tulla seuraavana päivänä jatkotutkimuksiin.

Hyppäsin lopulta vajaan kuukauden tutkimuksissa. Lopulta sanottiin jo että kohdunulkoinen on poistunut itekseen, eikä mitään tarvitse tehdä. No kyllä se lapsettomuustohtori hämmästy kun (sama poli) varattuna aikana tulinki jälkitärkastukseen.... No siinä selvisi että arvot oli lähteny taas nousuun. Mulle ei uskallettu antaa sytostaatteja, koska sairastan lievää verenvuototautia. Leikkaus sovittiin seuraavaksi päiväksi. Olisin vielä päässyt kotiin vaan en enää kivuilta uskaltanu.

Seuraavana aamuna sitte leikattiin ekana potilaana, hyvä niin kun oli tilanne jo sitte jo niin pitkällä että munajohdin oli repeämässä. Oikea munajohdin poistettiin ja se siitä...

Pahinta prosessissa oli se epätietosuus ja odottelu, leikkausta edeltävänäkin päivänä odotin yhteensä 7h eri paikkoihin röntgeniin, labraan yms. yksinäni koko päivän. Oli se jotenkin niin epätodellista, menin jälkitarkastukseen ja löysin itteni vastaamasta röntgenin esitiedoissa kysymykseen "Oletteko raskaana?" Itkin siinä sitte keskellä odotushuonetta ja kaikki vaan tuijotti. Mietin että mitä tuohon sitte voi vastata olenko vai ei... Teki mieli kirjottaa et ******** en kauaa!!!

Sain koko reissun ajan pysyttyä suhteellisen hyvin kasassa kun ajattelin vaan että olen sairas ja mua hoidetaan. Romahdus tuli vasta jälkeenpäin kun äitini sanoi mummoni kysyneen, että minkä ikäinen se vauva jo oli...

Asiasta selvittiin ja nyt meillä on 10kk ikäinen tyttö joka alkoi luomuna. Niin ja eihän sitä PCO:ta kaan sitte ollu vaan oli jo se kohdunulkoinen menossa, niin siitä virhediagnoosi lapsettomuustohtorilla....

Ei tästä nyt ihan lyhyt tullut, mutta...Jaksamista kaikille! Ja ystävänpäivää. :hug:

 

Voimia sullekin!

Mä pyysin sairaskertomuksen vakuutusyhtiötä varten, ja ihmettelin, kun noin joka toinen kerta siellä lukee että munasarjat pco-tyyppiset ja välillä lukee, että normaalit. Mistä voi johtua?

Piti olla maanantaina psykologi, ja odotin kovasti sinne pääsyä, kun viime viikko oli tois vaikea ja ahdistava. Maanantaina tuli soitto ja psykologi sairaana, seuraava aika vasta 26.2. kun psykologi jää lomalle. Hermija raastavaa aikaa. Lupas laittaa mun paperit leikkausosastolle, josko saisi leikkaukseen ajan nopeammin masennuksen takia.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!