Tällainen mun tarina tähän mennessä.
2.8.2006 menin alkuraskauden ultraan (viikot 6+5) kipujen takia. Todettiin kohdunulkoinen. 3.8. Tyksiin jossa katsottiin, ettei ole sisäistä vuotoa ja hcg otettiin myös. Oli joku 3500. Seuraavana aamuna uudestaan tyksiin ja hcg oli noussut. Päädyttiin antamaan metotreksaatti.
Viikon päästä kontrolliin, hcg 4900 ja risat. Uudestaan metotreksaatti, nyt kolmena eri kertana, joka toinen päivä. Niillä lähti hcg hienosti laskuun.
Seurattiin hcg:ta viikoittain. Tuli lokakuun alku ja ihmettelin edelleen kipuja oikealla puolella ja soitin tyksiin, jossa olin käynyt pari viikkoa aikaisemmin ja silloin sanottiin että hcg oli 5, ja parin viikon päästä pitäisi olla se alle yksi, että on varmasti lopettanut toimintansa. No ei ollut alle yksi, vaan se oli jämähtänyt yhteen, jossa se vaan sitkeästi pysyi. Menin taas ultraan jossa todettiin, että "raskausmuodostelma" on edelleen munanjohtimessa.
13.10. mummi kuoli. Seuraavalla viikolla taas ultraan ja hcg; oli edelleen yksi ja möykky vaan sitkeästi paikallaan samankokoisena kuin ennenkin. Annettiin uusi aika uudelle lääkärille 9.11. Siellä todettiin sama taas, paitsi hcg oli laskenut alle yhden. (muistaakseni).Mut möykky on vaan ja pysyy. Se lääkäri oli sitä mieltä, että joulukuun puolessa välissä saisi aloittaa uuden yrityksen, jos vaan on yhdet menkat tullut. Ja uusi aika 14.12. Menkat ei tullut.
Marraskuun lopulla mun pää ei enää kestänyt tätä kaikkea odottelua ja piinaa, ja tuli jonkinlainen romahdus, jäin sairaslomalle; keskivaikea masennus tämän kaiken syksyisen johdosta. 14.12. lääkäri totesi taas möykyn olevan paikallaan ja määräsi lapsettomuusklinikan puolelle munanjohtimien aukiolotutkimukseen. Päivä oli 9.1.2007. Antoi myös Terolutit menkkojen käynnistämiseksi, kun viimeinen joku vuoto oli ollut 86 päivää aikaisemmin, jo todennäköisesti nekään ei olleet menkat, vaan jonkinlaista keskenmenovuotoa.
9.1.koitti ja jännitti hirmusti. Odotin saavani kuulla, että oikeanpuoleinen johdin on varmasti edelleen tukossa, koska kipuja on edelleen. Tutkimus tehtiin ja jouduttiin aika nopeasti lopettamaan kipujen takia ja mun melkein pyörtymisen takia. Kipuihin löytyi syy, mitä EN ollut osannut odottaa. Kummatkin munanjohtimet sen tutkimuksen perusteella tukkeessa. Annettiin lähete laparoskopiaan, jossa tutkitaan, onko ne todellakin tukkeessa, vai olenko saanut sen aikaan jännittämisellä.
Sanottiin, että voi mennä parikin kuukautta. Joo, sain leikkausajan. 30.4. Eli kolme ja puoli kuukautta eteen päin. Annettiin lupa kuitenkin uuteen yritykseen ennen leikkausta jos vaikka onnistuisi.
Tässä sitä ollaan edelleen sairaslomalla, käyn läpi joka hetki kaikkia asioita. Odottelen, josko psykologin ja psykiatrin lausunnolla saisi leikkausaikaa nopeammin. Tulevaisuus pelottaa ja tuntuu, että jos tulee vielä joku vaastoinkäyminen, sitä en enää kestäisi, vaan ehkä lakkaisin olemasta. Musertuisin sen taakan alle.
Anteeksi pitkä löpinä, tuntuu vaan hyvältä joskus kirjoittaa asiat ihmisille, jotka ehkä tosiaan ymmärtää miltä tuntuu. Ja kiitos jos jaksoit lukea. Ja kaikille voimahaleja ja plussaonnea tulevaisuudessa. Ja muistakaa, että vaikka mulle on käynyt näin, ei tarkoita sitä, että näin käy kaikille.
:hug: