Syy siihen, ettei koiratietämyksesi mielestäni ole riittävän korkea ei ole se ettet tiedä miten eläinlääkäri on auki.
Oman vanhukseni vein tarkistukseen, kun siitä löytyi patti. Patin tarkistus käsikopelolla maksoi 65 euroa. Patti oli vaaraton rasvapatti, eli jatkotoimenpiteitä ei tarvittu. Riippuu täysin eläinlääkäristä, mutta veikkaan, että siinä 50-150 hintaluokassa mennään, kun koiranne lekurille viette, mikäli suu hoituu antibiotilla ja tarkastuksessa ei koirasta löydy muuta vikaa. Mikäli suuta joudutaan operoimaan tulee kallis paukku.
Jos sinulla on jo nyt rahat tiukilla, niin miten voit edes harkita uuden koiran ottamista. En tarkoita että täytyy olla rikas jotta voi pitää koiraa, mutta vanhan koiran ja pennun pito yhtäaikaisesti ON kalliimpaa, kuin esimerkiksi kahden nelivuotiaan pito. Penturuoka ja ja senioriruoka ovat kalliimpia, kuin tavis-sapuska. Lisäksi pentua käytetään 3 kertaa rokotuksilla, kuukauden välein. Vanhalla koiralla taas pakkaa ilmenemään jos vaikka minkämoista vikaa, joka vaatii normaalia tiheämpää eläinllääkärikontrollia. Toki poikkeuksia löytyy, mutta kuten sanonta menee, vanhuus ei tule yksin, edes koiralla.
Se, että olet koko ikäsi koirien kanssa harrastanut ei nyt välity kyllä tämän monitorin avulla minulle asti. Toki joku voi potkia viikoittain koiransa kanssa palloa ja kutsua sitä harrastamiseksi, joten siltä kantilta ehkä. Mutta mikäli olet todella ollut josakin treeniporukassa mukana aktiivisesti niin en voi kertakaikkiaan käsittää miten sinun tiedonsaantiisi on jäänyt niin järettömän suuri aukko, kun siinä nyt on.
Tarkoitukseni ei ole sinua solvata vaan saada sinut ymmärtämään se tosiasia, että vaikka sinä luulet tietäväsi koirista paljon, niin tosiasiassa sinä et tiedä. Tähän löytyy helppo ratkaisu, opetteleminen. Hienoa, että aiot lukea lisää ja opiskella koiranpitoa.
Muuton jälkeen ota yhteyttä paikalliseen koirakerhoon ja kysele alueesi harrastusmahdollisuuksista. Myös vanhan koiran kanssa voi harrastaa, kunhan etsii sopivan lajin.
Luin läpi myös tuon afgaani-ketjusi. Minulle tulee mieleen väkisinkin se, että olet täysi pikkulikka, joka on eläinrakas, mutta väärällä tavalla. Rakastat varmasti eläimiä, mutta luulet että se, että rakastat, riittää. Näin homma ei kuitenkaan mene.
Vaikka nyt tälläkin foorumilla usea ihminen on sinulle sanonut nätisti että sinun tulisi ottaa koirista lisää selvää ennen hankintaa, niin itsepintaisesti väität niistä riittävästi teitäväsi. Jos todella sinulla on riittävästi tietoa, niin minkä ihmeen takia kyselet täällä esimerkiksi sitä, että voitko ottaa pennun jo nyt, vaikka muutto edessä. Sellainen ihminen, joka koirista todella riiittävästi tietää ei joudu tuollaisia kyselemään, sillä hän tietää jo valmiiksi, ettei pennun otto nyt olisi maailman viisain teko pennun kannalta katsottuna. Ja tuo sinun -mutta-kun-mä-haluisin-koiran-nyt-heti-mulle asenne jo paljastaa paljon.
Tiedän minkälaista on olla koirakuumeinen sillä se on tuttua myös minulle. Mutta vaikka kuinka kova kuume koiraan olisikin, niin kuume ei saa laukata järjen yli. Meillä on nyt vihdoinkin se haaveilemani kolmen koiran lauma. Olen tästä haaveillut jo iät ja ajat, mutta aiemmin se ei ole ollut mahdollista monista eri syistä. Tai toki aina se olisi ollut mahdollista, mutta piti punnita tarkasti mihin aika riittää, sillä halusian pystyä tarjoamaan kaikille koirille riittävästi. Lisäksi piti ottaa huomioon lapsi ja se että niiitä tulee vielä lisää. Vaikka vanhin koira on jo eläkkeellä, se tarvitsee edelleen aktiviteettiä. Sen kanssa treenataan kerran viikossa ja kesällä kiertelemme näyttelyitä. Nuorimmainen treenaa 5 kertaa viikossa. Keskimmäinen, joka on siis uusin koiramme treenaa 5 kertaa viikossa. Kun vanhin koira oli aavistuksen nuorempi ja treenasi useammin, joten minulla ei resurssit riittäneet kolmanteen koiraan.
Eli asiat tulee ajatella järkeä käyttäen, eikä läträtä ritsamaisesti tunteella ja -kun-mä-niin-haluisin- asenteella.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, mutta sitä samaa toivon myös koirallesi ja tuleville koirillesi. Mikäli koiria aidosti rakastat, otat niistä kunnolla selvää. Vaikka minä olen ensimmäisen koulutukseni koiriin liittyen käynyt jo vuonna -99 ja sen jälkeen toiminut alalla töissä ja jatkokouluttautunut, en vieläkään suureen äänen rehentelisi koiratietämykselläni. Harrastanut olen koirien kanssa 11 vuotta, enkä vieläkään ole huipulla, vaan kaukana siitä. Mielelläni neuvoja jaan, mutta otan niitä myös erittäin nöyrällä ja kiitollisella asenteella vastaan. Varsinkin tuota jälkimmäistä suosittelisin myös sinulle.
