Te joilla isompia lapsia, eli koululaisia jne...

Eikö oikeasti tule enää sellaista tunnetta, että voi kun ois vauva? Mie jo valmiiksi murehdin kun vauvat huomenna 7kk ja sitten ei ole enää vauvoja meillä kun ne kasvavat isoiksi... :/ Pelkään että ikuinen vauvakuume jää päälle. Toisaalta nyt esikoinen 4v ja toinen melkein 2v, on hienoa tuo omatoimisuus. Mutta taas toisaalta... Ei vaan tahtois vauvojen kasvavan isoksi. Tahtoisi aina vauvan pysyvän vauvana ja syövän rintaa jne...

 

OLEN ONNELLINEN KUN EI OLE ENÄÄ VAUVOJA!!!

 

Eipä ole tullut. =) Mä taas odotan sitä että tuo kuopuskin tuosta vielä kasvaa ja vanhenee että tulee entistä helpompaa.

 

Mä en voisi olla tyytyväisempi vallitsevaan tilanteeseen. =)

 

Nou, nou never!!!

 

Mulla on 0-8,5 vuotiaita. Ja mä oon ihan todella varma että mun vauvakuumeet on kuumeiltu, toi sun oireilu meinaa sitä että vielä joskus teille tulee se viides.

 

Puoli vuotta sitten ajattelin vielä ettei koskaan enää. Mut nyt kun sisko raskaana ja sen kautta tulee kaikki se raskausaikainen valmistautuminen yms. mieleen niin miettii, että mikä ettei...

 

Isommat lapset olivat 6 ja 7 vuotiaita kun alkoi tuntumaan siltä että oishan se yks vauva vielä ihana juttu. Töitä oli tullut tehtyä kakkosen jälkeen useempi vuosi. Kun elämä oli jo mallillaan niin annettiin lupa vauvan tulla jos on tullakseen. Nyt on niin ihanaa vauvan kanssa että. Isommat lapset koulussa ja saan nauttia vauvasta täysillä . Nyt muuten sitä nauttii jokaisesta hetkestä vauvan kanssa, senkin vuoksi, että tämä lapsi jää todennäköisesti viimeiseksi.

 

Meillä on vanhin vasta eskarissa, mutta on ollut järjettömän kova pala minulle sekin! Siis että minun "pieni" menee kouluun...huhhuh. En oikein jaksa vieläkään sulattaa. Ei voi mitään.
Nuorimmainen on reilu 9kk ja itku ku sekään ole enää vauva...*huoh* Haluamme ehdottomasti lisää lapsia, mutta JOS kävisikin niin ettei niitä enää saisikaan...kuolisin vauvakuumeeseen.*nolona*
Olen nytkin erittäin väsynyt, mutta onnellinen ja toivon kaikesta huolimatta, että tulisin taas raskaaksi...:heart:

 

Mulla on 0-8,5 vuotiaita. Ja mä oon ihan todella varma että mun vauvakuumeet on kuumeiltu, toi sun oireilu meinaa sitä että vielä joskus teille tulee se viides.

Tuota mieki hiukan pelkään. Vauvat oppinu jo ryömimään ja on jo nyt haikea olo. Mulla on kahden vuoden lisääntymiskielto päällä, eli maaliskuun 30. päivä vauvat syntyi ja 30.3.2009 saisi uusi vauva saada alkunsa vasta. Kamppailen koko ajan sitä vastaan, mietin sterilisaatiota ja kaikkea... Jos vain antaisi vauvakuumeelle periksi, meillä ois miljoona vauvaa.

 

Ei kyllä. Kuopuskin jo koulussa enkä millään enää jaksaisi "aloittaa alusta".

 

Mun kuopus kohta 5v ja koko ajan omatoimisempi..välillä kaihollla aatelen et voi ku olis vie pieni vauva..mut riittää kun käyn kylässä vauva perheessä ja tajuan taas kuinka helppoa mulla on..

 

Niin ihanaa kuin vauva-aika olikin, en kaipaa sitä lainkaan. Sen sijaan nautin suunnattomasti siitä, kun voin tehdä 10-vuotiaani kanssa erilaisia asioita yhdessä, jutella usein pitkiäkin keskusteluja hänen kanssaan ja luottaa siihen, että hän koulusta kotiin mentyään osaa ottaa välipalaa ja selviytyy muutenkin useammankin tunnin yksinään.

 

Miulla varmaan joku krooninen vauvakuume :/ Meillä kaksoset nyt 1v4kk ja kun kaupoissa näkee vastasyntyneen niin meinaa pakahtua siihen tunteeseen kun haluaa vielä pienen tuhiskon Mutta enempää ei meille tule, neljä saa riittää.Vanhin kohta 8v ja seuraava reilu 3v.On ne jo niin helppoja =) En jaksaisi enää niitä yöheräilyjä :|

 

No just nyt, kun tuo junnu on alle 2kk ei ole kamala vauvakuume Esikoinen on jo 8vee ja mä odotan innolla sitä aikaa kun se on vielä isompi!

Mua "jännittää" se aika, kun yhdes tehdään asioita kun se on jotain 14-15v.. Jos se suostuu mun kans enää mitään tekemään Kun esim. kaupassa näkee äidin ja isomman tyttären keskenään suunnittelemassa vaikka päivän ruokaa, musta se on jotenkin herttaista :ashamed:

 

Miulla varmaan joku krooninen vauvakuume :/ Meillä kaksoset nyt 1v4kk ja kun kaupoissa näkee vastasyntyneen niin meinaa pakahtua siihen tunteeseen kun haluaa vielä pienen tuhiskon Mutta enempää ei meille tule, neljä saa riittää.Vanhin kohta 8v ja seuraava reilu 3v.On ne jo niin helppoja =) En jaksaisi enää niitä yöheräilyjä :|

Ollaan siis tavallaan samalla viivalla. Niin iso lahja kuin kaksoset ovatkin, tuntuu jotenkin "petokselta" että tulivat samaan aikaan, ei saanut nauttia niin monestä raskaudesta ja vauvojen synnyttyä ei saanut keskittyä vain yhteen vauvaan. Mutta oli se ihanaa, kun vauvat saatiin kotiin, nukkuivat ja tuhisivat ja söivät rintaa samaan aikaan. Ja äh, ei helpota mun oloa.

 

Olen onnellinen, etta kasvavat. Muistan kylla siina tuplien jalkeen mietittiin ihan vakavasti sita viidetta. Mutta aikaa kului ja jarki vei voiton....

 

Täällä myös haikeana katselen 3kk ikäistä vauvaani,toivon että aika ei menisi näin nopeasti,,taitaa olla sellainen kuume joka ei koskaa häviä

 

Eikö oikeasti tule enää sellaista tunnetta, että voi kun ois vauva? Mie jo valmiiksi murehdin kun vauvat huomenna 7kk ja sitten ei ole enää vauvoja meillä kun ne kasvavat isoiksi... :/ Pelkään että ikuinen vauvakuume jää päälle. Toisaalta nyt esikoinen 4v ja toinen melkein 2v, on hienoa tuo omatoimisuus. Mutta taas toisaalta... Ei vaan tahtois vauvojen kasvavan isoksi. Tahtoisi aina vauvan pysyvän vauvana ja syövän rintaa jne...

Just äsken mietin tätä asiaa, kun ihmettelin että saan tässä koneella istua ihan rauhassa. Lapset on kavereidensa kanssa ja tuntuu, että tätä kauan kaivattua omaa aikaa on alkanu tänä syksynä olemaan enemmänkin. Ihanaa kyllä, mutta toisaalta herää ajatus, että olisiko sittenkin vielä aikaa ja voimia yhdelle lapselle... Mies kyllä sanoi tiukan ein. Ja toisaalta mietin itsekin, eikö olisi jo aika päästä helpommalla ja mennä elämässä eteenpäin, olin kuitenkin kotiäitinä 7,5 vuotta ja nyt olen ollut vasta vuoden verran töissä kun kuopus täytti 3v. Mutta jos vakipaikan saisin niin....

 

Eipä ole tullut. =) Mä taas odotan sitä että tuo kuopuskin tuosta vielä kasvaa ja vanhenee että tulee entistä helpompaa.

niin minäki

 

Oon tosi tyytyväinen nyt kun nuorin on 5v
Mutta muistan kyllä että tuossa kun kuopus oli 9kk - 2 v niin oli kauhean haikea fiilis, sitten kun enempi kasvoi niin äitiin iski mukavuuden halu.
Sitä "pääsee" nykyisin niin helpolla, et ei enää vauvoja meille, kiitos

 

Poika on 7,5 tarkalleen ottaen ja mä en kaipaa yhtään vauvaa tähän huusholliin |O .

Se pukee itse, syö sotkematta puolta lattiaa ja pöytää puuromömmöllä, se osaa jo melkein solmia itse kengännauhat, on reipas koululainen, joka viihtyy kavereiden kanssa ja yksikseenkin paljon.
Mun ei tarvii pestä ripulikakeja, saan nukkua viikonloppuisin keskeytyksettä kymmenen tunnin yöunet, mein ei ukon kans tarvii kompastella vaippapaketteihin tahi liukastella liiskantuneisiin banaaneihin olohuoneen matolla.
Meidän sohvan välistä ei löydy homeista puoliksi juotua maitopulloa.

Vauvat on supersuloisia pulloposkia kun ne saa työntää oman äitinsä syliin kun ne alkaa ulvomaan...

 

Joskus on sellainen tunne, toivottavasti menee ohi ilman seurauksia. :ashamed:
Kertaakaan en kuitenkaan ole tuota koululaista pienemmäksi toivonut tai kauhistellut kuinka se on jo iso. Sehän on itsestään selvää että lapset kasvaa ja menee kouluun jne. Oikeastaan aika erikoista musta että vanhempi ahdistuu kouluunmenosta tms. Mistähän se johtuu...

 

Nuorin 2,5v eikä pätkääkään ole haikea olo!!!!!

 

niin ja kaksi muuta lasta ovat 8v ja 7v.