Te, joiden vanhemmat eivät vietä aikaa lastenne kanssa (isovanhemmat siis)

[surullinen]

Oletteko ikinä avautuneet aiheesta omille vanhemmillenne?

Meillä on 1,5-vuotias poika, eikä omaa äitiäni kiinnosta juurikaan nähdä tai viettää aikaa lapseni kanssa. Isäni ei ole kuvioissa ollenkaan.

Välimatkaa on n.120km. Hän käy ehkä kerran vuodessa meillä, tapaamiset ovat täysin riippuvaisia meidän matkustamisesta sinne päin. Ätini on autoileva alle 5-kymppinen. Toki vielä työelämässä, mutta aikaa kyllä löytyy omiin harrastuksiin ym.

Joo, eihän se mikään isovanhempien "velvollisuus" olekaan pienten kanssa viettää aikaa. Vaan etuoikeus. Surettaa jo lapseni puolesta se hetki, kun hän alkaa ihmetellä miksei toista mummoa kiinnosta

Jos jollakulla on samanlainen tilanne, oletko sanonut tunteistasi vanhemmillesi? Meidän perheessä ei ikinä oikein ole puhuttu ikävistä jutuista.
Tällä hetkellä on fiilis, etten enää halua pitää yhteyttä äitiini. En enää jaksa sitä puhelimessa hehkutusta kuinka on poikaa ikävä ym. Pelkkää sananhelinää.

 

[unikuu108]

mulle on yks hailee mummit ja papat. ei se ole meille ainakaan mikään sääntö että isovanhemmat on tärkeitä.
tehköön mitä tekee. mä kuitenkin vahdin että lasta ei loukata tai käytetä pelivälineenä.

 

[ap]

En vain olisi ikimaailmassa voinut kuvitella (ennen lapsen syntymää) että oma äitini käyttäytyisi näin :O sitten puhelimessa lässyttää kuinka pitäisi nähdä ja on niin kova ikävä poikaa jne. No niinpä siltä vaikuttaakin!

Olenko ihan lapsellinen kakara, jos laitan asiallisen viestin äidilleni aiheesta? Että kiitos vain, onneksi lapsellani on toinenkin isoäiti, jota thank god, kiinnostaa osallistua lapseni elämään??

Enkä odota mitään lastenhoitopalvelua, se olisikin välimatkan takia utopistista.
Vaan sellaista aitoa kiinnostusta ja intoa nähdä. Että äitini vaivautuisi itsekin joskus tuleman tänne päin.

Kaksi kertaa olen tämän 1,5 vuoden aikana pyytänyt apua lapsenhoitoon liittyen. ei halunnut auttaa kummallakaan kertaa.

 

[??]

120km on kuitenki matkaa ja jos tosiaan on työt ja harrastukset on ok nauttia omien lapsien jo aikuistuttua elämästä ja keskittyä itseensäkin.Muista sitten sinä se jos saat ilon olla isoäitinä.

 

[loukkaantunutt]

Meillä ei ole lapsen toiset isovanhemmat edes nähneet lasta kahteen kuukauteen, vaikka asuuvat 30 km päässä ja ovat käyneet töissä useasti 50 metrin päässä meidän asunnosta. Minkäs teet, kun ei kiinnosta. Eivät kerenneet myöskään tulemaan synttäreille (sovittiin sitten uusi aika, mutta eivät tulleet). Mä olen tehnyt nyt periaatepäätöksen, etten anna itseni enää loukkaantua tapahtuneista. Se on isovanhemmilta pois, jos eivät halua nähdä lastamme. Onneksi lapsella on muita rakastavia aikuisia lähellään!

 

[edellinen]

Ja jos sua kovasti vaivaa, niin laita ihmeessä viestiä äidillesi. Kerro, että haluaisit hänen kuuluvan tiivimmin teidän elämäänne

 

[Timpula79]

Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Ottaisin asiallisesti jutun puheeksi. Että jos hän oikeasti ikävöi, mitä se sitten äitisi kielellä tarkoittaa? Ja jos häntä ei lapsen tapaaminen kamalasti kiinnosta, pyydä häntä ainakin lopettamaan tuommoiset puheet.

 

[Nytkyn]

ei onneksi ole tarvinnut...meillä ihanat isovanhemmat jotka tapaa aina kun haluavat/voivat...3 heistä asuu 300m sisällä ja yksi noin 20km päässä

 

[ap]

120km on kuitenki matkaa ja jos tosiaan on työt ja harrastukset on ok nauttia omien lapsien jo aikuistuttua elämästä ja keskittyä itseensäkin.Muista sitten sinä se jos saat ilon olla isoäitinä.

Toki toki. Hän kuitenkin olettaa että me käymme siellä. Enemmän "vaivaa" siitä lapsiperheelle on.
Luulin vain aikaisemmin, että kaikki isovanhemmat haluaisivat olla mukana pienten elämässä. Tehdä omia kahdenkeskisiä juttuja, luoda muistoja lapselle, oppia tuntemaan pienen ihmisen.
Äitiäni on autettu erittäin paljon kun me 3 lasta olimme pieniä. Vietin aina kaikki kesät mummolassa ym.

Onneksi anoppini on ihan toisenlainen. Hän ihan oma-aloitteisesti tulee kylään ja haluaa touhuta pojan kanssa.

 

[hyvä näin]

Enpähän lähtisi työviikon jälkeen ajaa 120km tapaamaan kiukuttelevaa lasta ja toisten nurkkiin pyörimään ja työtä tekemään. 5-kymppinen kaipaa jo rauhaa ja hiljaisuutta ja aikaa palautua työviikosta. En liiemmin kaipaa meille yövieraita, päiväselti tapaamiset riittävät. Omat lapseni onneksi asuvat lähistöllä niin voimme tapailla ja lapsenlapset joskus yökylässä mummilla.

 

[ap]

Enpähän lähtisi työviikon jälkeen ajaa 120km tapaamaan kiukuttelevaa lasta ja toisten nurkkiin pyörimään ja työtä tekemään. 5-kymppinen kaipaa jo rauhaa ja hiljaisuutta ja aikaa palautua työviikosta. En liiemmin kaipaa meille yövieraita, päiväselti tapaamiset riittävät. Omat lapseni onneksi asuvat lähistöllä niin voimme tapailla ja lapsenlapset joskus yökylässä mummilla.

Juu, ei sinne äidilleni voi ikinä jäädä yöksi, eikä hän myöskään suostu jäämään meille ....

On hoitanut yhden kerran, kahden tunnin ajan, poikaani kun kävimme mieheni kanssa syömässä.
Mitä toisten nurkissa tapahtuvaa työn tekoa mahdat tarkoittaa? Jos se on työntekoa, että leikksii tai menisi vaikka lapsen kanssa puistoon, niin ok.

Ikävä kuulla että löytyy muitakin äitini kaltaisia "mummoja".

 

[Mamitsu]

Meillä ei anoppini ole halukas näkemään edes omaa poikaansa hänen lastenlapsiaan. Hehkuttaa toki ystävilleen miten niin kaipaa lastenlapsiaan ja pitää niistä, mutta eipä näy lastemme lähettyvillä häntä.
Kun häntä pyydetään käymään katsomassa niin jo tulee selitystä selitysten perään, nytkin on mennyt pari vuotta mennyt ettei ole nähnyt meitä.

Kerran näimme kaupassa niin ei ollut huomaavinaan lapsia kun he koittivat hänelle jotain puhua, että jossain paikoissa se on näinkin..

 

[Jellonainen]

Minua ärsyttää isovanhemmat, jotka pyörtävät sanojaan. Koko toissa talven lasten vaari kyseli koska he pääsevät lasten kanssa Ähtärin eläinpuistoon. Tuli kesä, sovimme että viemme lapset heille pariksi yöksi, ja saavat siinä välissä käydä Ähtärissä. Lapsillekin puhuimme eläinpuistosta etukäteen. Kun tulimme hakemaan lapsia, kuulimme etteivät olleet käyneet yhtään missään, koska "siellä joutuu jonottamaan ja hermo siinä menisi" (vaarin sanat). Eikö päälle viisikymppinen mies nyt etukäteen osaa ajatella jaksaako todellisuudessa lähteä sinne eläinpuistoon, viime tipassa pitää perua reissu |O

Ja meidän piti mennä käymään vaarin luona pari viikkoa sitten (matkaa 100 km), kun perjantaiaamuna soitti ettei kannata tulla kun sataa. Emmepä me juuri ulkona siellä muutenkaan olla, joten kyllä kummastuttaa tuollainen syy. Kuukauteen emme olleet nähneet, ja nyt on niin kiireisiä viikonloppuja etten kyllä tiedä koska seuraavan kerran sinne ehdimme.

Mieheni kyllä aina välillä kuittailee vaarille asiasta, mutta eipä tuo miksikään muutu.