Te joiden on ollut (tai on) vaikea jättää lapsia yökylään

Helpottaako se kun lapset kasvaa?

Mun tyttö on 2,5 v ja mummonsa silloin tällöin pyytää tyttöä yökylään ihan muuten vaan. Annan tytön mennä mutta ikävä on aina ihan älytön, vaikka tiedän että tytöllä on varmasti todella mukavaa eikä ehdi äitiä ikävöidä - mummo on sellainen ohjelmatoimisto

Itse en sitten kuitenkaan osaa nauttia siitä, että on omaa rauhaa tytön ollessa liesussa...vaikkakin nyt on myös tuo pikkumies 2kk. Mutta kun on vain paljon nukkuva vauva kotona niin se on melkein kuin ei tarvitsisi lapsista huolehtia lainkaan - verrattuna normiarkeen.

Pöh...tänään pitäisi taas mennä mummolle ja tyty jää illalla sinne. Sit mä istun täällä hömppänä illalla ja tuijotan sen tyhjää sänkyä ja mies huokailee kun ei tajua mikä mua vaivaa

 

Sullahan voi olla vielä erityisen paljon hormonit pinnassa jos kakkonenkin on noin pieni vielä, mutta siis tunnistan kyllä oireet. En ole mielesäni mitenkään vain lapselleni omistautunut äiti-ihminen, jolla ei muuta elämää olisikaan. Mutta lasta en vaan ole saanut jätettyä yökylään. Tosin meillä asiaan vaikuttaa se, että tuo mieskään ei niin haluaisi tytön olevan yötä pois kotoa. Ikää lapsella on 2v3kk.

Musta tuntuu, että nyt kun olen itse uudestaan raskaana nuo hormonit vaikuttaa mulla niin, etten oikein voi olla pois tytön luota muutenkaan pitkään. Olen ollut tässä raskaudessa hyvin tunteellinen, itkeskellyt herkästi ja ollut mielestäni aivan poskettoman kiinni tytössä (jopa enemmän kuin ennen kuin tulin raskaaksi siis). Tyttö on siis kotona kanssani ja se onkin hyvä, sillä just nyt en tiedä miten selviäisin jos tyttö olisi hoidossa ja minä töissä.

 

Voi olla että se on hormooneistakin kiinni...tytön jäädessä ekan kerran yökylään odotin tuota poikaa ja kaitpa ne hormonit voi vielä olla synnytyksen ja imetyksenkin vuoksi sekaisin...

Itse oon paljon pienenä ollut mummolassa ja nauttinut siitä suuresti ja uskon tytönkin nauttivan - mulle se vaan tuottaa tuskaa mutta hammasta purren jätän tytön kun tiedän saavani heti huomenna sen takaisin, taas kivaa kokemusta rikkaampana

Kiva vaan kun osaisi itsekin sit nauttia ja ottaa miehen kanssa ilon irti siitä, että voi ihan vaan vaikka keskustella rauhassa ilman että joku kiskoo hihasta sanoen: äiti älä puhu isille puhu mulle <3

 

Meidän lapsi täyttää kohta 3 ja on vauvasta asti yökyläillyt (mummolassa) Hyvin on mennyt ja saanut itsekin sitten levähtää/ajatella ja tehdä muutakin

 

Meidän esikoinen oli eka kerran yötä kotona mummin kanssa vajaa 2-vuotiaana. Musta tuntui kamalalta, kun kaverit jättivät parikuisiaan mummolaan hoitoon enkä voinut aiemmin kuvitellakaan että jättäisin.

No, nyt esikoinen on 7v, lapsia on siunaantunut lisäksi kolme nuorempaa. Mummi on nukkunut pois, ja toinen isoäiti ottaa yökylään ehkä kerran vuodessa... Niillä harvoilla kerroilla ei enää ehdi ikävöimään, kun on niin täpinässä keskittyä itseensä!

Että näinkin voi käydä :/ Vaikken toki sulle toivokaan samaa.

 

Helpottaako se kun lapset kasvaa?

Mun tyttö on 2,5 v ja mummonsa silloin tällöin pyytää tyttöä yökylään ihan muuten vaan. Annan tytön mennä mutta ikävä on aina ihan älytön, vaikka tiedän että tytöllä on varmasti todella mukavaa eikä ehdi äitiä ikävöidä - mummo on sellainen ohjelmatoimisto

Itse en sitten kuitenkaan osaa nauttia siitä, että on omaa rauhaa tytön ollessa liesussa...vaikkakin nyt on myös tuo pikkumies 2kk. Mutta kun on vain paljon nukkuva vauva kotona niin se on melkein kuin ei tarvitsisi lapsista huolehtia lainkaan - verrattuna normiarkeen.

Pöh...tänään pitäisi taas mennä mummolle ja tyty jää illalla sinne. Sit mä istun täällä hömppänä illalla ja tuijotan sen tyhjää sänkyä ja mies huokailee kun ei tajua mikä mua vaivaa

Mulla ! Mutta minä luulen, että se johtuu siitä, että minut jätettiin lapsena hoitoon minne sattuu, vaikka en olisi halunnu. AHdistaa edelleen pelkkä ajatus. Omat lapseni ovat yökylässä ehkä kerran vuodessa.

 

miehellä on vaikeuksia, esim esikoinen muutti vasta 3vnä omaan huoneeseen (vastapäätä meidän huonetta) vaikka musta olisi voinut esim 2vnä mennä 11kk ikäinen kuopus, ei ole enää rinnalla, niin mummon kysyessä mies ei voinut käsittää miksi pienen pitäisi mennä yökylään yhdeksi yöksi ilman mitään syytä

 

miehellä on vaikeuksia, esim esikoinen muutti vasta 3vnä omaan huoneeseen (vastapäätä meidän huonetta) vaikka musta olisi voinut esim 2vnä mennä 11kk ikäinen kuopus, ei ole enää rinnalla, niin mummon kysyessä mies ei voinut käsittää miksi pienen pitäisi mennä yökylään yhdeksi yöksi ilman mitään syytä

Kuulostaa vähän mun mieheltä. Mun mies oli myös sitä mieltä kun ehdotin kahdenkeskistä viikonloppua ulkomailla ettemme voi olla molemmat ulkomailla yhtä aikaa lapsen jäädessä kotimaahan mummon luo. Ajattele jos kone tippuu, tms. No, en mäkään lopulta olisi voinut olla koko viikonloppua pois lapsen luota. Lopulta me päästiin leffaan kahdestaan!

 

me kun käytiin viimeksi leffassa, niin vauva nukkui koko sen 3h päiväunia ja pappa katsoi tvtä meill

 

Mun laps oli ekakerran 1v yökylässä ja olihan toki haikea jättää mut tiesin että turvallisessa hoidossa oli ja nautin vapaudesta. Muutaman kerran se on ollu näiden 4v aikana. Ensikuussa pääsee kummilaan yökylään ja ootetaan kaikki sitä reissua. Niin lapsi kun vanhemmatkin.

 

Joulun jälkeen jätettiin 2-vuotias kummitädilleen yökylään, kun hän sitä niin toivoi. Mie tirautin itkut, kun pois lähdettiin... Ai kuin niin vaikeeta??

 

En varsinaisesti ikävöi, soitan pari kertaaa aina mummulle ja lapsille mutta olen kauhea ja NAUTIN hiljaisuudesta ja omasta ajasta 1-2 krt vuodessa

 

Kyllä se pikku hiljaa on helpottanut. En enää itke lapsen ollessa pois ja olen alkanut lopettaa jatkuvan soittelunkin.

 

Mun 3-vuotias hinkuu aina mummin ja paapan luokse ja kylhän se siellä onkin melkein joka toinen viikonloppu Ei siinä mitään ihan tarpeeseen on yksinhuoltajana tulleet vapaat viikonloput. Muitten luo en kuitenkaan sitä yöks uskaltais laskea

 

minä päästin esikoisen vasta 5v yökylään,tuolloin odotin meidän kolmatta ja itkee tihrustin kotona ikävissäni...vaikka mummi tahtoi ihan vain auttaa,jotta saisin vähän huilata.

 

Ei ainakaan minulle enää tule lasten yökylässä ollessa erityisemmin ikävä enää, outo olo kyllä jossain vaiheessa aina tulee.. Ei meidän kuopus (joka täyttää muutaman kuukauden päästä kolme) ole kyllä ollut kuin kaksi kertaa yöhoidossa vanhemmillani. Ja aina on kiire hakemaan seuraavana päivänä - kai se ikävä alkaa siinä vaiheessa valtaamaan..

Koululaiset ovat muutaman kerran kuukaudessa niin minun kuin miehen vanhempien luona yötä ja isompi aika usein (noin kerran kuukaudessa) myös kavereidensa luona, heitä en kyllä ikävöi kun tiedän heillä olevan mukavaa..