Te joiden mielestä on niin helppoa tehdä lapsen kanssa kaikkea

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jjjj
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

jjjj

Vieras
Ja siis tarkoitan vauvaikää - pari vuoden ikää. Siis onko muka sellaisia äitejä joiden mielestä lasten kanssa liikkuminen, kaupungilla oleminen ym. on tosi helppoa lasten kanssa? mulla menee hermot tilapäisesti jo pukemisvaiheessa, kun yritän pukea rimpuilevaa vajaa 2v ja vauvaa. Miten voitte muka olla niin täydellisiä että ei ota päähän kulkea lasten kanssa koskaan missään?
 
Pukeminen rimpuilevan lapsen kanssa on aika iisiä kun siihen on tottunu, pitää ennakoida liikkeet ja iskeä hihaa ja lahetta vaan menemään. :D kaupoissa en tykkää käyä lasten kanssa. tiedät varmasti miksi.
 
Meillä lapset on tottunut käymään siellä sun täällä. Ainut mikä ei ole "helppoa" on käydä lapsettomien ihmisten luona kylässä enkä ole käynytkään aikoihin. Kuopus hajottaa kaiken mihin koskee, kiipeää joka paikkaan jne. En mä saa edes kahvia juotua saatikka mitään aikuisten juttuja juteltua. Käyn sit joko yksin tai kaverit tulee meille :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ieras:
Meillä lapset on tottunut käymään siellä sun täällä. Ainut mikä ei ole "helppoa" on käydä lapsettomien ihmisten luona kylässä enkä ole käynytkään aikoihin. Kuopus hajottaa kaiken mihin koskee, kiipeää joka paikkaan jne. En mä saa edes kahvia juotua saatikka mitään aikuisten juttuja juteltua. Käyn sit joko yksin tai kaverit tulee meille :)

Peesi.
Näin meilläkin silloin, kun lapset oli pieniä.
 
Yhden vauvan kanssa oli ihanan helppoa liikkua ympäriinsä. Vauva ei vielä itse vaatinut päästä liikkumaan ja menemiset pystyi rytmittämään hänen mukaansa. Syömiset yms. kulkivat mukavasti mukana ja söpön vauvan kanssa keräsi vielä irtopisteitä lähistöllä liikkuvilta mummoilta :)

Kahden kanssa (meillä ekan ja toka ikäero miltei tasan 2v) olikin sit jo ihan toinen juttu. Isompaa ei viitsinyt istuttaa kovin pitkiä reissuja rattaissa, kun oli halukas itsekin liikkumaan. Hkin keskustassa ei paljon kahvitreffeillä sit enää käyty. Muutenkin jossain vaiheessa esikoisen ja kakkosen unirytmit olivat ihan päinvastoin l. vauva nukkui aamupäivällä, oli hereillä esikoisen päiväuniaikaan ja sit taas kävi iltapäivällä esikoisen herättyä nukkumaan. Kyllä supistui elämä lähipuistoon, omaa pihaan ja lähikauppaan.
 
no ei se pukeminen ole koskaan ollut mitenkään hirveää. Mut en kyllä ole koskaan ajatellut, että onko hankalaa vai mitä. En paljon missään kyllä käykkään
 
Ei se mun mielestä mitään TOSI helppoa ole, mutta ei kyllä mikä kamalan vaikeakaan. Pitää mennä lasten ehdolla, hiljakseen ja ajan kanssa. Lapset tykkäävät tutkia ja katsella, ei kiiruhtaa paikasta toiseen :) Kyllä pärjää, jos ottaa itse iisisti.
 
siinäpä se onkin että joskus menee hermot ja mikään ei onnistu. Sitten taas on kertoja jolloin kaikki menee nappiin. Ne kerrat saa sitten uudestaankin lähtemään. Ja enemmän meillä ainakin hyviä kertoja, koska mennään lasten rytmin mukaan ja yliväsymys ja nälkä saa ainakin vastustelemaan.
 
Itse nautin lasten kanssa kun olivat pieniä. Niin niitä on kolme. Reissasin autolla siskon luona johon matkaa 500 km sivu, käytiin risteilyllä ja en ikinä tuntenut et apuva vaan musta oli aivan ihanaa. Kaikissa toimistoissa olivat mukana mutta yksi paikka tuli vastaan mikä oli ongelmallista nimittäin hammaslääkäri kun itse kävin. Sinne en ottanut toista kertaa mukaan. Opetin pienestä et voivat nukkua päikkärit autossa taikka rattaissa ja ruoka ajastakaan ei kannattanut tehdä vaikeutta vaan syötii siellä missä oltiin ja mitä oli. Haikeena muistelen noita aikoja kun nyt nuorin jo 4v ja itse töissä.
 
Kyllä mä liikuin kahden pienen lapsen kanssa joka paikassa silloin aikoinaan. Lähdin himasta ulos ihan oman pääni takia. Ja aikas usein mentiin joka paikkaan rattailla, kun ei ollut muuta vaihtoehtoa. Aikaa, hermoja, virikkeitä. Mutta koskaan, en koskaan katunut lähtemistä. Silloin olin laiha, hyvännäköinen ja hyväkuntoinen ;) Lapsetkin nauttivat, kun päsivät muihin maisemiin.
Niin ja kuljettiin junalla tai bussilla sukulaisiin ja hyvin sujui.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jjjj:
Ja siis tarkoitan vauvaikää - pari vuoden ikää. Siis onko muka sellaisia äitejä joiden mielestä lasten kanssa liikkuminen, kaupungilla oleminen ym. on tosi helppoa lasten kanssa? mulla menee hermot tilapäisesti jo pukemisvaiheessa, kun yritän pukea rimpuilevaa vajaa 2v ja vauvaa. Miten voitte muka olla niin täydellisiä että ei ota päähän kulkea lasten kanssa koskaan missään?

No niin, ei se tosiaankaan aina ole helppoa ja kivaa, mutta meillä on rauhalliset ja tyytyväiset lapsen niin helpottaa aika paljon. Esim. jos mennään kauppaan niin isomman voi pukea ja pistää pihalle (asutaan maalla, iso oma piha) ja pukea sitten vauvan ja itsen.
Mulla on aina reppu (eikä mitään nättiä käsilaukkua) ja siellä on varalta pillimehua, jotain naksuja (siis esim. näitä maissinaksuja minkä voi vauvallekin antaa käteen) joku liina mihin pyyhkiä ja jotain pientä tekemistä.
Kaupoissa ei juurikaan kierrellä, koska musta se ei ole mikään lasten paikka. Siis käydään ruokakaupassa, kirjastossa, kirppiksellä, leluja katsomassa, eläinkaupassa, muttei silleen että shoppailisin vaikka itselleni vaatteita tunnnin =)

 
Jos nyt puhutaan 0-2v lapsesta niin kyllä, meillä sellaisen kanssa matkustettiin elämämme parahimmat ja helpoimmat reissut. Eikä ollut ongelma heilua kaupungilla kaupassa tms .. Ja omaa autoakaan meillä ei ole, joten helposti selvittiin aina ratikalla tai bussilla tai kävellen.

Toisen kanssa tuli hiukan haastetta, mutta ei se meidän liikkumista ole mihinkään muuttanut, edelleen reissataan ja käydään ja tehdään ihana samalla tavalla asioita.

Mä en itse ymmärrä niitä äitejä, ketkä ei pääse sen yhden vauvan/pienen kanssa edes suihkuun asti, kun on niiiiiin vaikeeta! Meillä ei oo vaikeeta ollu mikään, ei edes 14tunnoin lentomatka kuukausi sitten vaikka koville ottikin, niin helposti se silti meni. Olen kyllä ylpoeä meistä ja etenkin lapsistamme. Mutta he ovatkin jo pienestä pitäen tottuneet tähän!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ieras:
Meillä lapset on tottunut käymään siellä sun täällä. Ainut mikä ei ole "helppoa" on käydä lapsettomien ihmisten luona kylässä enkä ole käynytkään aikoihin. Kuopus hajottaa kaiken mihin koskee, kiipeää joka paikkaan jne. En mä saa edes kahvia juotua saatikka mitään aikuisten juttuja juteltua. Käyn sit joko yksin tai kaverit tulee meille :)

Juuri näin on meilläkin. Ja kyllähän sitä joskus vituttaa ja meinaa hermot mennä, mutta en mä kotiinkaan halua mökkiytyä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja onnistuu:
lapselle keksi käteen ja rattaisiin..

Meillä lapsella on sellainen lempilelu, jota rahtaa joka paikassa mukana. Vähän kun rupeaa kitisemään sanon vaan, että puristas lujasti lelua ettei tipu niin poika puristaa ja unohtaa kitinät :D
 
Mun on yh:na ollut aina pakko ottaa lapset mukaan asioille, joten en osaa sanoa, oliko se helppoa vai ei. Mulle se oli itsestäänselvyys, että "kääpiöt" kulkee mukana, kun ei niitä voinut yksin kotiinkaan jättää.
 
Mutta kuulkaas nyt: voisiko joku vastata tähän kysymykseen. Meillä ei lapset nuku yhtä aikaa päiväunia. Joudun siis esim. laittamaan hetkeksi vaikka piirretyn (esim. Pate Postimies) päälle, jotta saan rauhassa laitettua ruokaa.

No, PYSTYN siis tekemään kunnon ruuat, mutta monen mielestä on niiiin väärin näyttää vaikka tv:tä lapselle. Eli miten te sitten käytte suihkussa, teette ruuat jne jos ette käytä ns. kepulikonsteja?? Kun lapset on vilkkaita eikä nuku päiväunia samaan aikaan? Kyllähän nuo onnistuu, mutta ainakin mun on käytettävä luovuutta

Lapsettomien kodeissa on myös tosi hankalaa, on särkyviä esineitä ihan käden ulottuvilla jne..
 
No helposti. Mulla on vain yksi lapsi.

Just tultiin shoppailemasta kotiin. Aikaa saatiin tärvättyä reissussa 4 tuntia :D Toki parit käytöskeskustelut pidettiin keskillä kauppaa ton 3.5veen kanssa, mutta ottaen huomioon kuinka kauan oltiin reissussa, niin ihan nätisti se oli. Olin varautunut eväillä ja kirjoilla.

Mä en ota helposti pulttia, mutta joskus. Se on kyllä yleisimmin kotona ne kerrat. Täydelliseksi en itseäni miellä, miksi mieltäisin.
 

Similar threads

Yhteistyössä