Te, joiden mielestä lastenhoito- ja kasvatusoppaiden lukeminen on typerää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kysymys
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kysymys

Vieras
Luetteko muita kirjoja? Siis muita kuin romaaneja? Luetteko koskaan oppiaksenne, ymmärtääksenne, avartaaksenne näkemyksiä, tutustuaksenne muiden näkemyksiin, katsoaksenne asiaa eri näkökulmasta? Jos kyllä, niin minkä asian suhteen (siis jos ette lapsenhoidon/-kasvatuksen)?
 
[QUOTE="Lumia";26843119]Mä luen monenlaisia kirjoja, mutta mun mielestä on surullista jos lapsia ei osata kasvattaa ilman kirjoja.[/QUOTE]

Mutta mutta. Voi kai kirjan lukea, vaikka osaisikin? Uteliaisuutta? Ajankuluksi? Koska aihe on elämässä ajankohtainen? Vaikka koska osaisi, haluaa ymmärtää niitä jotka tekee eri tavalla? Tai ehkä, jos se nyt on mahdollista, tehdä itse hitusen paremmin? Jos siis mielenkiintoa ja aikaa riittää?

Osasin minä kasvaa tytöstä naiseksi ihan ihman kirjaa, ainakin kehon osalta, ja silti musta oli mukava lukea vähän murrosiästä ja tietää mitä tapahtuu ja miksi. Olenko todella ainoa?
 
Luen mä tietokirjoja, maantieteestä, uskonnosta, historiasta, psykologiasta, asioista jotka ovat tapahtuneet ja todistetusti totta ( okei, ei päde uskonnossa eikä aina psykologiassakaan).
Mutta nuo kasvatusopukset ja hoito-oppaat, on jotenkin niin hassuja.
A) joko niissä on itsestäänselvyyksiä, " huolehdi rutiineista, sopivasta määrästä unta jne."
B) tai sitten niissä esitetään yksi ainoa tapa jolla toimia ja kuinka asioiden pitäisi mennä. Lapset kun kaikki on samanlaisia.
 
Okei. Miksi lastenhoidosta ja kasvatuksesta lukeminen on typerää ja tekniikasta ei? Onko tässä se "toinen tulee luonnostaan" aspekti?

Juuri se. Lapsen saaminen ja kasvattaminen on mielestäni maailman luonnollisin asia, miksi siitä pitäis tehdä sen vaikeampaa tai jotain "oppia"? Siis vanhemmuudesta, en tarkoita kasvatustiedettä. En ole kokenut tarvitsevani mitään kasvatusopasta koska luotan itseeni ja tarvittaessa saan neuvoja omilta vanhemmiltani, jotka ovat tehneet hyvää työtä :)

Opuksia luen aika paljonkin, mutta yhtään en ole kasvatuksesta lukenut.
 
Luen jonkin verran, lähinnä tietokirjoja, mutta myös romaaneja. Kasvatuskirjoja en lue lähinnä siksi, että mulle tulee aina olo, että metsään on menty, mitään ei ole enää tehtävissä ja alkaa vaan ahdistamaan omat virheet ja heikkoudet vanhempina.

Vähän silti valehtelin. Olen mä muutaman kasvatusoppaan lukenut esikoisen vauva-aikana, mutta en sen jälkeen.
 
Mutta mutta. Voi kai kirjan lukea, vaikka osaisikin? Uteliaisuutta? Ajankuluksi? Koska aihe on elämässä ajankohtainen? Vaikka koska osaisi, haluaa ymmärtää niitä jotka tekee eri tavalla? Tai ehkä, jos se nyt on mahdollista, tehdä itse hitusen paremmin? Jos siis mielenkiintoa ja aikaa riittää?

Osasin minä kasvaa tytöstä naiseksi ihan ihman kirjaa, ainakin kehon osalta, ja silti musta oli mukava lukea vähän murrosiästä ja tietää mitä tapahtuu ja miksi. Olenko todella ainoa?

Mä taisin ajatella tuon otsikon väärin, mun mielestä ei koskaan ole typerää lukea mitään ja tottakai itselle ajankohtainen asia kiinnostaa.
Jotenkin ajattelin että tarkoitit tuolla otsikolla sitä, että lukee niitä opuksia sen takia, että oikeasti aikoo toimia niiden mukaan, käyttämättä omaa järkeään,soveltamatta jne. Uskoen siihen mainittuun tapaan toimia, koska se nyt on ihan " oppaasta luettu" ;)
 
Minä en arvosta kasvatus- ja lastenhoito-oppaita ihan siksi, että useimmat niistä ovat ihan tavallisten äitien kirjoittamia, ei siis kasvatusalan asiantuntijoiden. Ne ovat siis ihan vain kokemusperäistä tietoa, joka on sovellettavissa ainoastaan kirjoittajan omiin lapsiin. Muutamia olen kyllä lukenut, lähinnä vauvojen ja lasten uneen ja uniongelmiin liittyen ja tosiaan yksikään ei ole minkä todellisen asiantuntijan kirjoittama, vaan samassa tilanteessa olleiden äitien. Jos näitä vertaa tekniikan opuksiin, niin sillä sillanrakennustekniikalla ei ole luonnetta ja persoonaa, joka käyttäytyy eri päivinä eri tavalla, se ei muutu ympäristövaikutusten vuoksi, se ei kasva eikä kehity, sillä ei ole vatsavaivoja, hampaidenpuhkeamisia, vaan se silta kantaa samoilla fysikkan lainalaisuuksilla joka ikinen päivä.
 
Typerästä en tiedä (kriittinen olen kyllä), mutta voin tuhlata mielestäni aikani huomattavasti parempiinkin kirjoihin... ainakin omasta mielestä parempiin kirjoihin. Onnistun pilaamaan lapseni aikuisiksi varmasti ilman kasvatusoppaitakin.

Luen sitä sun tätä, luvusta otettakoon pois Harlekiinit.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="vieras";26843248]Minä en arvosta kasvatus- ja lastenhoito-oppaita ihan siksi, että useimmat niistä ovat ihan tavallisten äitien kirjoittamia, ei siis kasvatusalan asiantuntijoiden. Ne ovat siis ihan vain kokemusperäistä tietoa, joka on sovellettavissa ainoastaan kirjoittajan omiin lapsiin. Muutamia olen kyllä lukenut, lähinnä vauvojen ja lasten uneen ja uniongelmiin liittyen ja tosiaan yksikään ei ole minkä todellisen asiantuntijan kirjoittama, vaan samassa tilanteessa olleiden äitien. Jos näitä vertaa tekniikan opuksiin, niin sillä sillanrakennustekniikalla ei ole luonnetta ja persoonaa, joka käyttäytyy eri päivinä eri tavalla, se ei muutu ympäristövaikutusten vuoksi, se ei kasva eikä kehity, sillä ei ole vatsavaivoja, hampaidenpuhkeamisia, vaan se silta kantaa samoilla fysikkan lainalaisuuksilla joka ikinen päivä.[/QUOTE]

Just näin :)

Kahden hyvinkin " haastavan" lapsen äitinä, mua lähinnä naurattaa nää opukset, joissa esitetään jonkun lapsen kohdalla toimiva metodi, aina toimivana faktana.
 
[QUOTE="Vieras";26843183]Luen mä tietokirjoja, maantieteestä, uskonnosta, historiasta, psykologiasta, asioista jotka ovat tapahtuneet ja todistetusti totta ( okei, ei päde uskonnossa eikä aina psykologiassakaan).
Mutta nuo kasvatusopukset ja hoito-oppaat, on jotenkin niin hassuja.
A) joko niissä on itsestäänselvyyksiä, " huolehdi rutiineista, sopivasta määrästä unta jne."
B) tai sitten niissä esitetään yksi ainoa tapa jolla toimia ja kuinka asioiden pitäisi mennä. Lapset kun kaikki on samanlaisia.[/QUOTE]

Sinä siis olet lukenut lastenhoito- ja kasvatusoppaita? :)
 
[QUOTE="Vieras";26843335]Just näin :)

Kahden hyvinkin " haastavan" lapsen äitinä, mua lähinnä naurattaa nää opukset, joissa esitetään jonkun lapsen kohdalla toimiva metodi, aina toimivana faktana.[/QUOTE]

Jos lukee riittävän monta, saattaa löytää sen oikean :) Nimim. tähän mennessä vain yhden haastavan äiti, joka löysi mielenrauhan ja luottamuksen itseen juuri kirjan kansien välistä.
 
Jos lukee riittävän monta, saattaa löytää sen oikean :) Nimim. tähän mennessä vain yhden haastavan äiti, joka löysi mielenrauhan ja luottamuksen itseen juuri kirjan kansien välistä.

:D mut kun ei oo aikaa, ja toisaalta olen todennut että parhaiten sujuu kun luottaa itseensä, uskoo siihen että tuntee omat lapsensa parhaiten ja elää päivän kerrallaan. Yhtenä päivänä toimii toinen, toisena toinen tapa.
 
[QUOTE="Vieras";26843376]Kyllä olen joskus ( sain yhden ikivanhan äidiltäni ja muutamaa muuta olen selaillut kaverilla, joka rakastaa näitä opuksia), mutta todennut ne " typeriksi", ja jättänyt jatkossa lukematta. Aloitusviestissä et mielestäni sanonut, ettei niitä saa olla lukenut jos niitä pitää typerinä.[/QUOTE]

Juu, en toki rajoittanut sitä etteikö opuksia lukeneet saisi vastata, kaipasin vain tarkennusta, että onko kyse kokemuksesta vai oletuksesta :)
 
Mä luen paljon tiede ja historialehtiä (tulee kotiin) ja romaaneja tietty. Lastenkasvatuksesta olen saanut erinäkemyksiä koulutukseni ja työkokemukseni kautta, joten eipä huvita enää mitään kirjoja siitä kotona lukea. Eli näppituntumalla mennään ;)
 
[QUOTE="vieras";26843248]Minä en arvosta kasvatus- ja lastenhoito-oppaita ihan siksi, että useimmat niistä ovat ihan tavallisten äitien kirjoittamia, ei siis kasvatusalan asiantuntijoiden. Ne ovat siis ihan vain kokemusperäistä tietoa, joka on sovellettavissa ainoastaan kirjoittajan omiin lapsiin. Muutamia olen kyllä lukenut, lähinnä vauvojen ja lasten uneen ja uniongelmiin liittyen ja tosiaan yksikään ei ole minkä todellisen asiantuntijan kirjoittama, vaan samassa tilanteessa olleiden äitien..[/QUOTE]

Mutta on niissä oppaissakin eroja. Joku Gina Ford tai Tracy Hogg vetää ihan lonkalta mutta esim Dr Searsin tai Penelope Leachin kirjoissa on reilusti kylmää kovaa faktaa ja tutkimustuloksia.
 
[QUOTE="vieras";26843193]En ole kokenut tarvitsevani mitään kasvatusopasta koska luotan itseeni ja tarvittaessa saan neuvoja omilta vanhemmiltani, jotka ovat tehneet hyvää työtä :)[/QUOTE]

Sepä se, kun kaikilla ei ole onnellista lapsuutta ja oppeja ja esimerkkejä selkärangassa valmiina! Tai vanhempia neuvomassa. Itsekin opettelen joka päivä olemaan sellainen äiti, jollainen minun äitini ei ollut.. Kasvatusoppaat ovat aika hyvä juttu joillekin!
 
[QUOTE="vieras";26843248]Minä en arvosta kasvatus- ja lastenhoito-oppaita ihan siksi, että useimmat niistä ovat ihan tavallisten äitien kirjoittamia, ei siis kasvatusalan asiantuntijoiden. Ne ovat siis ihan vain kokemusperäistä tietoa, joka on sovellettavissa ainoastaan kirjoittajan omiin lapsiin. Muutamia olen kyllä lukenut, lähinnä vauvojen ja lasten uneen ja uniongelmiin liittyen ja tosiaan yksikään ei ole minkä todellisen asiantuntijan kirjoittama, vaan samassa tilanteessa olleiden äitien. Jos näitä vertaa tekniikan opuksiin, niin sillä sillanrakennustekniikalla ei ole luonnetta ja persoonaa, joka käyttäytyy eri päivinä eri tavalla, se ei muutu ympäristövaikutusten vuoksi, se ei kasva eikä kehity, sillä ei ole vatsavaivoja, hampaidenpuhkeamisia, vaan se silta kantaa samoilla fysikkan lainalaisuuksilla joka ikinen päivä.[/QUOTE]

Etkö koskaan kysy kokemuksia muilta äideiltä, vanhemmiltasi tms.? Ihan verrattavissa siihen. Etkö arvosta psykologiaa? Sekään ei perustu mihinkään yksiselitteisiin faktoihin. Onko se siis turhaa?
 
Mutta on niissä oppaissakin eroja. Joku Gina Ford tai Tracy Hogg vetää ihan lonkalta mutta esim Dr Searsin tai Penelope Leachin kirjoissa on reilusti kylmää kovaa faktaa ja tutkimustuloksia.

No faktaa ja faktaa... En nyt puhu juuri näistä kirjailijoista, mutta yleisesti ottaen se ei vielä riitä että on tutkimustuloksia ja "faktaa", kun lähes kaikkea on jo tutkittu, mutta tutkimustulokset ovat hyvinkin ristiriitaisia, otannat useinmiten joko pieniä tai puolueellisia lähtöasetelmaltaan ja tutkimukseen viittaaja lukee tutkimusta haluamallaan tavallaa. Luin juuri erään kirjan, joka kävi kuin hyvästä viihderomaanista juurikin tuon hupaisan tutkimustuloksiin viittaamisensa vuoksi. En halua kertoa kirjan nimeä tai kirjailijaa, mutta kirjoittaja löysi kyllä sopivan tutkimuksen joka asiaan, mitäpä siitä että tutkimus ei varsinaisesti edes käsitellyt kirjoittajan käsittelemää asiaa, tutkimus saattoi olla neljäkymmentä vuotta vanha tai otantana viisi ihmistä. Yhtä väitettä kohden löytyi aina kolme tutkimusta, jotka jokainen perustelivat jotain väitteen osaa ja lähdeluettelo olikin melkoisen pitkä.
 
Alusta loppuun en muista lukeneeni yhtään kasvatusopasta. Luen silloin tällöin luen ja yleensä juuri siksi että haluan tutustua muiden kokemuksiin, näkemyksiin, ajattelutapaan jne.
 

Yhteistyössä