Te, joiden lapset saa huutaa kaupassa, kun ei sille kuitenkaan mitään voi...Niin saako ne lapset huutaa

[QUOTE="vieras";25333591]Onko siihen olemassa mitään sääntöä missä hyllyvälissä se raivari useimmiten iskee päälle? Jäätelöallas, karkkihylly, leluhylly lienee pahimmasta päästä? Voisko ne siellä kaupassa kurvaillessa jotenkin ohittaa tai kiertää niin että lapsi ei hoksaisi niitä?[/QUOTE]

Yhteen aikaan keskimmäiseni oli aivan hulluna vauvanukkejen perään. Jos ei sattunut omaa vauvanukkea mukaan vaikkapa muskariin ja jollain toisella sellainen oli, niin voi luoja sitä huutoa. Sitten lähi-S-Marketissamme päätettiin laittaa lelut kahteen hyllynpäätyyn keskikäytävälle niin, että niiden ohittaminen oli lähes mahdotonta. Onneksi olivat suht lähellä kassaa, joten ostokset oli melkein tehty kun huuto vauvan perään alkoi :saint:

 

Millä tavalla teillä joillain sitten lapsi saa ilmaista kiukkua, pahaa mieltä yms, jos kotonakaan ei saa huutaa?
Vai joko ne 3-vuotiaana keskustelee ja analysoi rauhassa mielin tunteitaan:
Musta vaan kovasti tuntuu, että lapset jotka ei saa pitää suuttuessaan ääntä, on alistettu hiljaiseksi.

 

[QUOTE="essi";25334018]Millä tavalla teillä joillain sitten lapsi saa ilmaista kiukkua, pahaa mieltä yms, jos kotonakaan ei saa huutaa?
Vai joko ne 3-vuotiaana keskustelee ja analysoi rauhassa mielin tunteitaan:
Musta vaan kovasti tuntuu, että lapset jotka ei saa pitää suuttuessaan ääntä, on alistettu hiljaiseksi.[/QUOTE]
Meillä keskustellaan...jo 3-vuotiaana mahdollisuuksien mukaan.

En ole oikeastaan koskaan antanut lasteni huutaa rauhassa. Esikoinen sai huutoraivareita pari kertaa 1-vuotiaana, kuopus harrasti niitä tuossa 2½-3 v iässä. Kotioloissa nimenomaan molemmat. Esikoisen kanssa toimi parhaiten se, että annoin hänen ekana olla lattialla rääkymässä 30 sekkaa tms, ja kun hän hieman rauhoittui niin otin syliin ja "harhautin" viemällä esim. ikkunan ääreen katsomaan autoja. Kuopuksen otin aina heti syliin ja annoin kiukuta siinä, turvassa, ja sen jälkeen puin lapsen tunteet sanoiksi: sinua harmitti, jne.

Mun mielestä huutava ja kiukkuava pieni lapsi tarvitsee aikuisen apua tunteidensa sanoittamisessa ja käsittelyssä, enkä siksi antaisi lapsen ihan vaan rauhassa huutaa ja karjua, oltiin sitten kotona tai kaupassa.

Ja mun mielestä tuollaisen 6+ v lapsen ei ainakaan enää pitäisi karjua ja raivota suuttuessaan, vaan kyetä käsittelemään tunteitaan muilla keinoilla.

Lapsia ei olla alistettu, vaan ollaan tosiaan oltu apuna kiukun käsittelyssä eikä annettu heidän karjua karjumasta päästyäänkin, teeskennellen ettemme huomaa.

 

[QUOTE="essi";25334018]Millä tavalla teillä joillain sitten lapsi saa ilmaista kiukkua, pahaa mieltä yms, jos kotonakaan ei saa huutaa?
Vai joko ne 3-vuotiaana keskustelee ja analysoi rauhassa mielin tunteitaan:
Musta vaan kovasti tuntuu, että lapset jotka ei saa pitää suuttuessaan ääntä, on alistettu hiljaiseksi.[/QUOTE]


Eiku se menee palstalla niin, että vain ne on hyviä kasvattajia joiden lapsilla on rauhallinen temperamentti.

 

Mun mielestä huutava ja kiukkuava pieni lapsi tarvitsee aikuisen apua tunteidensa sanoittamisessa ja käsittelyssä, enkä siksi antaisi lapsen ihan vaan rauhassa huutaa ja karjua, oltiin sitten kotona tai kaupassa.

Ja mun mielestä tuollaisen 6+ v lapsen ei ainakaan enää pitäisi karjua ja raivota suuttuessaan, vaan kyetä käsittelemään tunteitaan muilla keinoilla.

Huomaa että sinulla ei ole kokemusta kovin intensiivisen temperamentin omaavista lapsista. Kun oikein kiihkeälä temperamentilla varustettu lapsi huutaa, siinä ei tunteita sanoitella ennen kuin hän on saanut huutaa huutonsa ohi. Kaikenlainen ajatusten harhauttaminen on poissuljettu ajatus, ei tehoa kun ei lapseen saa minkäänlaista kontaktia.

Ja keskiverto 6v osaa kyllä ilmaista harmituksensa muulla tavalla kuin raivoamalla päättömästi, mutta kaikki eivät voi olla keskivertoja.

 

Eiku se menee palstalla niin, että vain ne on hyviä kasvattajia joiden lapsilla on rauhallinen temperamentti.

Ehdin olla "kasvattaja" jopa 24 tuntia kun lapsivuodeosaston täti Kätilöopistolla sanoi mulle ja miehelleni, "Onnea ja jaksamista tulevaisuuteen. Olen ollut tässä työssä melkein neljäkymmentä vuotta, enkä ole yhtä haastavaa lasta tavannut."

Mitäpä siihen sanomaan. Huomattu on viimeisen neljän vuoden aikana, juu. Huonoja kasvattajia ollaan.

 

Huomaa että sinulla ei ole kokemusta kovin intensiivisen temperamentin omaavista lapsista. Kun oikein kiihkeälä temperamentilla varustettu lapsi huutaa, siinä ei tunteita sanoitella ennen kuin hän on saanut huutaa huutonsa ohi. Kaikenlainen ajatusten harhauttaminen on poissuljettu ajatus, ei tehoa kun ei lapseen saa minkäänlaista kontaktia.

Ja keskiverto 6v osaa kyllä ilmaista harmituksensa muulla tavalla kuin raivoamalla päättömästi, mutta kaikki eivät voi olla keskivertoja.

Huomaa todella.

 

Huomaa että sinulla ei ole kokemusta kovin intensiivisen temperamentin omaavista lapsista. Kun oikein kiihkeälä temperamentilla varustettu lapsi huutaa, siinä ei tunteita sanoitella ennen kuin hän on saanut huutaa huutonsa ohi. Kaikenlainen ajatusten harhauttaminen on poissuljettu ajatus, ei tehoa kun ei lapseen saa minkäänlaista kontaktia.

Kyllä mun poikaani on ammattilaisten toimesta kuvailtu hyvinkin temperamentikkaaksi lapseksi. Tyttäreni - se, jota harhautin - taas on erilainen kuin veljensä.

Poika sai tosiaan huutaa huutonsa ohi - sylissäni. Ei yksinään kaupan käytävällä perässäni kävellen, tai yksin kotona lattialla.

 

Kyllä mun poikaani on ammattilaisten toimesta kuvailtu hyvinkin temperamentikkaaksi lapseksi. Tyttäreni - se, jota harhautin - taas on erilainen kuin veljensä.

Poika sai tosiaan huutaa huutonsa ohi - sylissäni. Ei yksinään kaupan käytävällä perässäni kävellen, tai yksin kotona lattialla.

Ja voitko kuvitella sellaisen temperamentin, että sylissä pitäminen ei onnistu, ennen kuin se lapsi on aikansa saanut huutaa ihan itsekseen?

 

Kyllä mun poikaani on ammattilaisten toimesta kuvailtu hyvinkin temperamentikkaaksi lapseksi. Tyttäreni - se, jota harhautin - taas on erilainen kuin veljensä.

Poika sai tosiaan huutaa huutonsa ohi - sylissäni. Ei yksinään kaupan käytävällä perässäni kävellen, tai yksin kotona lattialla.

Minäkin joskus yritin sylissä huudattamista, mutta se oli aivan tuhoontuomittu idea. Vaati norsun voimat, ja lapseni kiukku vain pysyi yllä kun piti kaiken muun myllerryksen lisäksi taistella otettani vastaan. Ei tehonnut. Niin ne lapset vain ovat erilaisia. Kun keskimmäiselläni keittää yli, niin paras on kun kaikenlaiset virikkeet (muut ihmiset mukaanlukien) suljetaan pois hetkeksi, kunnes hän palaa tähän todellisuuteen takaisin.

 

Ja voitko kuvitella sellaisen temperamentin, että sylissä pitäminen ei onnistu, ennen kuin se lapsi on aikansa saanut huutaa ihan itsekseen?

Mulla on edelleen erittäin hyvä mielikuvitus, eli voin kyllä.

 

meillä on keskimmäinen se, ketä välistä ottaa ihme pultteja lähellä kassajonoa, siis eniten joskus 1 1/2v. joskus vaan on mummotkin tulleet kehumaan miten tilanne on hoidettu hienosti huutamatta itse tai menettämättä hermojaan.. :stick: tikulla silmään jne. haluaisin tietää, kun meillä nyt kaksi uhmista on, että miksi toinen kirkuu ja kiljuu ja sitten se reilun vuoden vanhempi ei ole IKINÄ huutanut kaupassa. kyllä niiden luonne-erojenkin on pakko vaan vaikuttaa, koska tismalleen samat säännöt ja kasvatus noilla on. kolmosen kera nyt jännitetään kumpaan sisarukseen se tulee

 

Ja voitko kuvitella sellaisen temperamentin, että sylissä pitäminen ei onnistu, ennen kuin se lapsi on aikansa saanut huutaa ihan itsekseen?

:wave: Mun ei ainakaan tarvitse kuvitella. On ihan hyvin muistissa.

 

Mulla on edelleen erittäin hyvä mielikuvitus, eli voin kyllä.

Eli mitä sinä tekisit sellaisessa tilanteessa? Lapsi ei anna ottaa syliin, mutta ei saa jättää yksin huutamaan?

 

:wave: Mun ei ainakaan tarvitse kuvitella. On ihan hyvin muistissa.

Samma här! :wave:

 

Eli mitä sinä tekisit sellaisessa tilanteessa? Lapsi ei anna ottaa syliin, mutta ei saa jättää yksin huutamaan?

Viedä pois kodista niskaperseotteella, niinku kaupastakin!

 

Eli mitä sinä tekisit sellaisessa tilanteessa? Lapsi ei anna ottaa syliin, mutta ei saa jättää yksin huutamaan?

Kotona saisi huutaa rauhassa yksin lattialla, mutta olisin varmaan kuitenkin lähellä ja läsnä siten että lapsi tietäisi mun välittävän, vaikken syliin ottaisikaan jos siitä ei kerran tykkää.

Kaupassa en ainakaan jatkaisi ostosten tekoa kaikessa rauhassa, vaan olisin sielläkin lapsen lähellä enkä jättäisi yksin selviämään tilanteesta.

Näin voisin kuvitella. Miten sinä toimit?

 

Eli mitä sinä tekisit sellaisessa tilanteessa? Lapsi ei anna ottaa syliin, mutta ei saa jättää yksin huutamaan?

Silloin se lapsi vietiin kaupasta pois, viis kaupan hävikistä kun ruoat jää käytävälle kärryyn pilaantumaan.

 

kyllä huomaa, miten erilaisia voivat lapset olla. Keskimmäinen -3v- toimii kuin ihmisen mieli: keskustellen, ohjaten, kiukkua sanoittaen jne. Eka ja kolmas ovatkin sitten ihan eri maata Keskimmäinen välttää konfliktia kuten isänsä, toiset taas ovat selvästi temperamentiltaan hyvin tulisia, kuten minäkin.

Jos tuo keskimmäinen olisi ainoa lapseni, voisin hyvin kuvitella hänen käytöksensä, keskustelutaitojensa ja rauhallisuutensa olevan minun loistavan kasvatukseni ansiota. Vaikea kuitenkin kuvitella, että nuo kaksi muuta raivopäätä (jotka huom! silti pidän aisoissa!!) , olisivat siinä tapauksessa minun kasvattamiani. Kauhukaksikko vaatii kunnon koirakoulua, mikään ei mene perille kuin kantapään kautta. Ja silloinkin pitää mieluusti kokeilla molemmat kantapäät

Kaikkien olen antanut huutaa kaupassa. Kukaan ei ole kokeillut kahta kertaa enempää, saako niitä banaaneja käpälöidä vai ei...

 

Viedä pois kodista niskaperseotteella, niinku kaupastakin!

Niin tietysti! Ja se huutokin loppuu aina siinä ovella niin kuin seinään.

 

Kotona saisi huutaa rauhassa yksin lattialla, mutta olisin varmaan kuitenkin lähellä ja läsnä siten että lapsi tietäisi mun välittävän, vaikken syliin ottaisikaan jos siitä ei kerran tykkää.

Kaupassa en ainakaan jatkaisi ostosten tekoa kaikessa rauhassa, vaan olisin sielläkin lapsen lähellä enkä jättäisi yksin selviämään tilanteesta.

Näin voisin kuvitella. Miten sinä toimit?

Öö, annan huutaa. Eikös se ollut vähän tämän keskustelun pointti?

 

Öö, annan huutaa. Eikös se ollut vähän tämän keskustelun pointti?

Tämä ketju sai alkunsa siitä, kun toisessa ketjussa joku kertoi nähneensä miten lapsi kulki raivoisasti itkien vanhempiensa perässä, näiden tehdessä ostoksia tyynen rauhallisina, kiinnittämättä lapseen mitään huomiota.

Eli annatko sä lapsen huutaa, vai huutaako se vaikket antaisikaan? Jätätkö yksin huutamaan ja jatkat ostoksiasi vähät välittämättä karjumisesta, vai oletko lapsen lähellä ja läsnä? Mua kiinnostaisi tietää miten sä toimit, kun sulla kerran ilmeisesti on roppakaupalla kokemusta.

 

[QUOTE="vieras";25334226]Silloin se lapsi vietiin kaupasta pois, viis kaupan hävikistä kun ruoat jää käytävälle kärryyn pilaantumaan.[/QUOTE]

Mutta mitä maagista tapahtuu siinä uloskantamisvaiheessa? Loppuuko se huuto muka siihen? Mihin asti lasta pitää kantaa, että se huuto varmasti loppuu? Onko lapsissa joku sisäänrakennettu koodisto, että kun sinut kannetaan ovesta ulos, sinun ei kannata enää huutaa? Vai tapahtuuko siellä kaupan ulkopuolella jotain sellaista, jota tässä ei kukaan nyt vain ääneen sano?

 

Mulla on edelleen erittäin hyvä mielikuvitus, eli voin kyllä.

Ja sä ihan oikeasti pitäisit lasta väkisellä sylissä jolloin raivo vaan yltyisi VAIKKA toinen vaihtoehto olisi se että lapsi raivoaisi minuutin, kaksi yksin lattialla ja olisi sitten valmis syliin.
Miten 35-vuotias nainen voi olla oikeasti noin sinisilmäinen? Tai no joo, ymmärtäähän sen. Mullakin on yksi kaveri ( joka tosin ei ole itseään täynnä vaan erittäin ihana ja ennen kaikkea avarakatseinen ihminen joka näkee asiat monelta suunnalta) joka oli kahden ensimmäisen kanssa "täydellinen" kasvattaja. Keskusteli, ei koskaan hermostunut, lapset ei uhmanneet, nukkuivat täydellisesti jne. No sittenpä syntyi kolmas ja hän on todellakin myöntänyt että tämä on aivan eri kaliiberia kuin aiemmat ja on joutunut syömään sanojaan rauhallisesta keskustelusta yms. bullshittistä kun lapsi ON erilainen vaikka saman kasvattajan tuotos onkin. Toki hän on edelleen mainio kasvattaja, mutta asiat menee pikkasen hankalamman kautta kuin kahden edellisen.

 

Kaupassa en ainakaan jatkaisi ostosten tekoa kaikessa rauhassa, vaan olisin sielläkin lapsen lähellä enkä jättäisi yksin selviämään tilanteesta.

Näin voisin kuvitella. Miten sinä toimit?

Et kysynyt minulta, mutta vastaa silti että en jäisi kaupassa keskittymään raivoavaan keskimmäiseeni, sillä tiedän ettei hänen raivonsa siitä laannu. Paras keino on vain hoitaa pakolliset ostokset ja mennä kotiin omaan rauhaan rauhoittumaan.

Aiemmin tässä ketjussa mainitsemani joulujuhlaepisodin jälkeen lapselta kesti vajaa tunti rauhoittua kun pääsivät isänsä kotiin. Sitä edelsi vartin aivan päätön meno koululla.