V
"vieras"
Vieras
Vanhempani erosivat ennen syntymääni. Kun olin pieni, isä asui läheellä ja kävi aina silloin tällöin minua katsomassa. Ainakin pari kertaa kuussa. Äiti kutsui isän meille aina synttäreille ja muina juhlina, vaikka he eivät kuulemma olleetkaan parhaissa mahdollisissa väleissä. En muista kuitenkaan koskaan kutsuneeni isääni isäksi, vaan kutsuin häntä etunimeltä. Äiti aina pakotti tekemään isänpäiväkortit ja lähetti valokuvat ja muut, isä ei niin kovin kiinnostunut tuntunut olevan. Minulle isä oli vieras, en tuntenut mitään häntä kohtaan. En koskaan muista isäni pitäneen minua sylissä tai halanneen minua.
Ennen koulun alkua isä muutti muualle ja tapaamiset vähentyivät. Synttärikortti tuli ja isä kävi aina syntymäpäivän tienoilla, antoi vähän rahaa ja jonkun lahjan. Elatusmaksuja isä ei minusta ole koskaan maksanut. Teini-iässä muistan isän käyneen ehkä muutaman kerran vuodessa ja soittaneen sen lisäksi pari kertaa. Sitten jossain vaiheessa se lakkasi oikeastaan kokonaan. Isä muutti vielä kauemmas, soitti ehkä kerran vuodessa ja mitään synttäri-/joulukorttiakaan ei tullut. Ylioppilasjuhliini hän sentään ilmestyi.
Muutama vuosi meni oikeastaan ilman mitään kontaktia, kunnes isä kerran soitti minulle. Olin poikaystäväni kanssa viettämässä iltaa. Ikää meillä oli jo 25 paikkeilla ja olimme seurustelleet kauan. Ajattelin, että mennään sitten tapaamaan isäukkoa ja esitellään poikaystävä isälle samalla. Tapasimme, paikalla oli myös muutama isänpuoleinen sukulainen. Isä oli jo minulle hyvin vieras, on ollut oikeastaan koko ikäni, mutta sinä iltana päädyin tulokseen, että antaa olla koko mies. Ilmaisi hyvin selvästi, että poikaystäväni ei ole hänelle mieluinen. Syytä en vieläkään tiedä, ellei isäni sitten ole rasisti. Miehen toisen puolen isovanhemmat ovat muuttaneet Suomeen joskus 60-luvulla Amerikasta ja ovat tummaihoisia. Miehen isäkin on siis täällä asunut lähes koko ikänsä ja miehen äiti on suomalainen. Poikaystäväni/nykyinen mieheni on mukava, kohtelias, hyvässä ammatissa, kiltti minulle, minulla ei ole vieläkään kymmenen vuoden päästä hänestä oikeastaan mitään pahaa sanottavaa.
Lähdimme hyvin pian pois tapaamisesta, isä käyttäytyi tyhmästi ja alentuvasti miestäni kohtaan. Sanoin isälleni, että meidän pitää lähteä ja kuullaan taas. Soitin äidilleni ja itkin ja itkin ja vannoin, että en enää koskaan halua olla isäni kanssa missään tekemisissä. Reaktio ihmetytti minua, minulla ei ole ollut mitään tunteita isääni kohtaan, mutta siltikin hän loukkasi minua käytöksellään. Sen koomin en ole isästäni mitään kuullut. Ei ole tullut korttia, ei puhelinsoittoa, ei mitään. Meillä on mieheni kaksi lasta nykyisin ja isäni sisko on lapseni kaupungilla tavannut. Isäni tietää lapsista siskonsa kautta, mutta ei ole mitään yhteyttä ottanut.
Omien lapsien myötä tunteeni siitä, että en halua isääni elämääni on vahvistunut. Oma mokansa on, kun ei ole ottanut yhteyttä ja ei ole tutustunut ihaniin lapsenlapsiinsa. Olen ihmetellyt sitä, miten hän on voinut olla aina niin kylmä ja etäinen. Isä ei esimerkiksi ole kertonut minusta kavereilleen, kuulin asiasta kerran lapsena vahingossa, kun aikuiset keskustelivat keskenään. En kuitenkaan ole mikään vahinko, vaan ihan suunniteltu lapsi.
Miten teillä on käynyt? Oletteko lähentyneet isänne kanssa vai ajautuneet vielä kauemmas? Miten olette selittäneet lapsillenne tilanteen?
Ennen koulun alkua isä muutti muualle ja tapaamiset vähentyivät. Synttärikortti tuli ja isä kävi aina syntymäpäivän tienoilla, antoi vähän rahaa ja jonkun lahjan. Elatusmaksuja isä ei minusta ole koskaan maksanut. Teini-iässä muistan isän käyneen ehkä muutaman kerran vuodessa ja soittaneen sen lisäksi pari kertaa. Sitten jossain vaiheessa se lakkasi oikeastaan kokonaan. Isä muutti vielä kauemmas, soitti ehkä kerran vuodessa ja mitään synttäri-/joulukorttiakaan ei tullut. Ylioppilasjuhliini hän sentään ilmestyi.
Muutama vuosi meni oikeastaan ilman mitään kontaktia, kunnes isä kerran soitti minulle. Olin poikaystäväni kanssa viettämässä iltaa. Ikää meillä oli jo 25 paikkeilla ja olimme seurustelleet kauan. Ajattelin, että mennään sitten tapaamaan isäukkoa ja esitellään poikaystävä isälle samalla. Tapasimme, paikalla oli myös muutama isänpuoleinen sukulainen. Isä oli jo minulle hyvin vieras, on ollut oikeastaan koko ikäni, mutta sinä iltana päädyin tulokseen, että antaa olla koko mies. Ilmaisi hyvin selvästi, että poikaystäväni ei ole hänelle mieluinen. Syytä en vieläkään tiedä, ellei isäni sitten ole rasisti. Miehen toisen puolen isovanhemmat ovat muuttaneet Suomeen joskus 60-luvulla Amerikasta ja ovat tummaihoisia. Miehen isäkin on siis täällä asunut lähes koko ikänsä ja miehen äiti on suomalainen. Poikaystäväni/nykyinen mieheni on mukava, kohtelias, hyvässä ammatissa, kiltti minulle, minulla ei ole vieläkään kymmenen vuoden päästä hänestä oikeastaan mitään pahaa sanottavaa.
Lähdimme hyvin pian pois tapaamisesta, isä käyttäytyi tyhmästi ja alentuvasti miestäni kohtaan. Sanoin isälleni, että meidän pitää lähteä ja kuullaan taas. Soitin äidilleni ja itkin ja itkin ja vannoin, että en enää koskaan halua olla isäni kanssa missään tekemisissä. Reaktio ihmetytti minua, minulla ei ole ollut mitään tunteita isääni kohtaan, mutta siltikin hän loukkasi minua käytöksellään. Sen koomin en ole isästäni mitään kuullut. Ei ole tullut korttia, ei puhelinsoittoa, ei mitään. Meillä on mieheni kaksi lasta nykyisin ja isäni sisko on lapseni kaupungilla tavannut. Isäni tietää lapsista siskonsa kautta, mutta ei ole mitään yhteyttä ottanut.
Omien lapsien myötä tunteeni siitä, että en halua isääni elämääni on vahvistunut. Oma mokansa on, kun ei ole ottanut yhteyttä ja ei ole tutustunut ihaniin lapsenlapsiinsa. Olen ihmetellyt sitä, miten hän on voinut olla aina niin kylmä ja etäinen. Isä ei esimerkiksi ole kertonut minusta kavereilleen, kuulin asiasta kerran lapsena vahingossa, kun aikuiset keskustelivat keskenään. En kuitenkaan ole mikään vahinko, vaan ihan suunniteltu lapsi.
Miten teillä on käynyt? Oletteko lähentyneet isänne kanssa vai ajautuneet vielä kauemmas? Miten olette selittäneet lapsillenne tilanteen?
minun lisäksi isälläni on toinen tytär joka on vanhempi kuin minä, hänestä en tiedä oikeastaan mitään muuta. isälläni siis oli jo perhe, kun päätti hypätä äitini kanssa suhteeseen, joka loppuikin raskaaksi tuloon (ylläri pylläri).
