Te, iäkkäämmät äidit. Kysymys lasten hoidosta ja omasta ajasta...

["vieras"]

Eli, te, jotka olette jo 40+ Miten saatte järjestettyä omaa aikaa tai laatuaikaa miehen kanssa? Ovatko omat vanhemmat jo kuinka iäkkäitä? Mun vanhemmat 65-72 -vuotiaita ja ikä ja sairaudet alkavat painaa, joten lasten yökyläilyt heidän luokseen eivät enää oikein onnistu. Ja asuvat sen verran pitkällä, että ei muutenkaan ole mahdolllista. Miehen vanhemmat jo kuolleet. Meillä nuorimmat ovat nyt 5- ja 8-vuotiaat. Joskus sitä kaipaisi isovanhempia apuun, että saisimme edes hetken hengähtää. Miten muilla yli 4-kymppisillä tämä homma hoituu?

 

[Mamma -68]

Hyvä kysymys Meillä yksi lapsi ja kohta neljä vuotta. Kummankaan vanhemmista ei ole apua ja sitten ei kinnostakaan eli ihan ilman turvaverkkoa tässä ollaan. Tosin tiedettiin tämä jo ennen lasta.

Kahdenkeskistä aikaa, mitä se on? Ei meillä ole ja ollaan hyväksytty tilanne. Oma aika? Sitten yöllä, kun kaikki nukkuu. Onneksi pärjään vähillä unilla. Saatan laittaa myös herätyksen aamuvarhaiselle saadakseni olla hetken rauhassa omien ajatusten parissa.

Joskus tilanne raivostuttaa, mutta onneksi ei usein. Lähinnä silloin raivostuttaa, kun on joku isompi hätä ja tarvitsisi apua, niin ei ole ketään ketä hälyttää paikalle.

 

[en tarvitse omaa aikaa]

Meillä ei ole koskaan ollut tapana sysätä lapsia toisten hoidettaviksi, ei edes isovanhempien.
Ei silloinkaan kun olimme vielä nuoria ja esikoinen oli pieni.

Ns. omaa aikaa on se kun lapsoset ovat nukkumassa ja saa ihan rauhassa katsoa vaikkapa jännäriä telkkarista.Tai se kun käyn ystävättären kanssa shoppailemassa (kahdesti vuodessa, koko päivä)
Muuten ollaan perheen kanssa.
Hoidan tenavat kotona joten olen tavallaan 24/7 lasten kanssa.

Mies totesi, kun asiasta hänen kanssaan keskustelin, että hänelle työmatka, 1 tunti suuntaansa, on ihan riittävän pitkä aika olla "omalla ajalla".

 

["joopa"]

Meillä ei ole koskaan ollut tapana sysätä lapsia toisten hoidettaviksi, ei edes isovanhempien.
Ei silloinkaan kun olimme vielä nuoria ja esikoinen oli pieni.

Ns. omaa aikaa on se kun lapsoset ovat nukkumassa ja saa ihan rauhassa katsoa vaikkapa jännäriä telkkarista.Tai se kun käyn ystävättären kanssa shoppailemassa (kahdesti vuodessa, koko päivä)
Muuten ollaan perheen kanssa.
Hoidan tenavat kotona joten olen tavallaan 24/7 lasten kanssa.

Mies totesi, kun asiasta hänen kanssaan keskustelin, että hänelle työmatka, 1 tunti suuntaansa, on ihan riittävän pitkä aika olla "omalla ajalla".

Voi lol nyt

 

["vieras"]

Omaa aikaa, mitä se on. Mä olen niitä ihmisiä jotka ovat aina tarvinneet sitä omaa aikaa. Ja mulle se oma aika on parhaimmillaan sitä että voin olla yksin kotona.

Ja mä en ole yksin kotona kuin ehkä näin kesäaikaan, eli max. 5 päivää vuodessa.

Mulla on kyllä hyväkuntoinen 7-kymppinen äiti, mutta en mä hänelle vie lasta hoitoon saadakseni omaa aikaa. Tyttö käy hoidossa jos siihen on "oikea" tarve. Vaikka se sekä tytölle että mummolle kävisi useamminkin.

Parisuhde ei kukoista eikä innosta. Joten miehen kanssa mä en halua edes yhteistä aikaa. Julmaa, mutta totta. Siitä omasta ajanpuutteesta mä kärsin kaikken eniten. Mutta siihenkin tottuuu. Ja kun lapsi kokoajan kasvaa niin kyllä se siitä pikkuhiljaa helpottaa. Näin mä sen olen järkeillyt.
Lapsi on niin suuri onni minulle joka ei niitä uskonut koskaan saavansa ja sitten 41v tuo ihanuus syntyi. Se helpottaa asioiden hyväksymistä paljon.

 

[sakio68]

Jos on lapsen tehnyt, on myös valmis sen hoitamaan ja kasvattamaan. Meillä 6v kulkee aina mukana eikä tukiverkkoa ole lähimaillakaan. Mies tekee pitkää päivää ja työmatkoihin päivässä menee lähes 2 h, joten 24/7 lapsi on mulla mukana. Illalla oma aika on siinä, kun lapsi menee nukkumaan, mutta silloin itekin on niin väsynyt, että haluaa nukkumaan.
Joskus omaa aikaa on kaupassa käynti yksin.
Jatkossa, kun lapsi lähtee hoitoon ja eskariin, omaa aikaa tulee sen verran, että hoidosta saa ajella yksin 5 min työpaikalle ja vastaavasti hakiessa myös

 

["mamma70"]

Omaa aikaa ei ole paitti töissä ja kun lapsi 4v on isänsä kanssa jossain kaupassa yms. enempää en koe tarvivani.

 

[essip]

eihän tää oo mikään ikäsidonnainen kysymys. Ei kaikki muutenkaan laita lapsiaan yökylään. Mulla on omaa aikaa just nyt. Lapsi nukkuu miehen kainalossa ja minä teen mitä huvittaa kunnes heräävät.

 

[wiw]

Meillä ei ole koskaan ollut tapana sysätä lapsia toisten hoidettaviksi, ei edes isovanhempien.
Ei silloinkaan kun olimme vielä nuoria ja esikoinen oli pieni.

Ns. omaa aikaa on se kun lapsoset ovat nukkumassa ja saa ihan rauhassa katsoa vaikkapa jännäriä telkkarista.Tai se kun käyn ystävättären kanssa shoppailemassa (kahdesti vuodessa, koko päivä)
Muuten ollaan perheen kanssa.
Hoidan tenavat kotona joten olen tavallaan 24/7 lasten kanssa.

Mies totesi, kun asiasta hänen kanssaan keskustelin, että hänelle työmatka, 1 tunti suuntaansa, on ihan riittävän pitkä aika olla "omalla ajalla".

Kylläpä kruunusi kiiltää. Tekstistäsi paistaa voimakkaasti joskinlainen katkeruus / pahaolo / kateus niitä kohtaan joilla on tukiverkko. Lapsesikin voisivat nautia saadessaan muita aikuiskontakteja kuin sinut...

 

[ap....]

Ei niin ettemmekö jaksaisi hoitaa... Kyllä jaksamme ja kuten moni sanoo niin tähän on jo tottunut, että lapset kulkevat joka paikkaan mukana. Nyt tuo isompi on vielä innokas valvomaan, joten iltaisin näin loma-aikaan huhuilee vielä 22 aikohin ja sitten menenkin jo itsekin nukkumaan eli käytännössä omaa aikaa on se, kun käyn YKSIN kaupassa. Sekin on jo luksusta =) Joskus vain kaipailee ihan sellaista, että saisi aamulla herätä rauhassa ja juoda kahvit..... Edes kerran vuodessa =D

 

["lilli"]

Meillä kävi seurakunnasta tuttu isostyttö lastenhoitajana, 1-2 tuntia silloin tällöin. Maksoin 10e/h ja molemmat oli tosi tyytyväisiä. Sitten joskus tehtiin myös niin, että tyttö tekikin kotitöitä 1-2 h ja mä olin lasten kanssa ulkona. Oli ihanaa tulla kotiin, kun oli vaikkapa pyykit viikattu tai keitto valmiina. Kysypä seurakunnan nuorisotyöntekijältä sopivia!

 

["lilli"]

Kyllä mäkin kaipaan omaa aikaa. Ei siinä ole mitään pahaa ! Mies hoitaa joskus lapsia niin, että otan kirjan tai lehden ja menen lähikahvilaan tunniksi.

 

[joooh]

ei ole vain vanhempien äitien ongelma...ekan sain 17v eikä meidän mummoja liiemmälti koskaan ole saanut lastenhoitajaksi...

 

[Miuski]

Mä täytän vasta loppuvuodesta 40v, mutta kysymys osuu kyllä oikein hyvin meikäläisellekin.. Meillä molempien vanhemmat asuvat sen verran matkan päässä, ettei heistä ole arjessa avuksi. Tähän asti lapset ovat olleet kesäisin yhden viikon miehen vanhempien luona. Me olemme miehen kanssa olleet siinä vielä töissä, mutta silti on saatu illat viettää arvokasta parisuhdeaikaa. Tänä kesänä se ei onnistunut miehen siskon sairauden takia (miehen äiti huolehtii siis tyttärestään, kun hänellä ei ole omaa perhettä eikä parisuhdetta) ja kyllä tuntuu karulta. Vaikka kyseessä ei ole kuin tuo yksi viikko kerran vuodessa, olemme molemmat aina odottaneet sitä ja sen voimilla on jaksettu pitkälle.

Minun vanhempiani eivät lapsenlapset kiinnosta niin paljon, että heille voisi lapsia hoitoon laittaa. Tukiverkostoa ei kertakaikkiaan ole. Minä haluaisin kovastikin viettää silloin tällöin kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa, mutta ilmeisesti nyt täytyy odottaa, että lapset kasvavat vähän isommiksi. Esikoinen on 12v, keskimmäinen 10v ja kuopus 5v. Ihan ikiomaa aikaa yksin en juurikaan kaipaa. Käyn juoksulenkeillä muutaman kerran viikossa ja se riittää pään tuuletukseksi hyvin.

 

["vieras"]

Ikää 40+, ja 6v. lapsi. Omaa aikaa ihan riittävästi; ja jos jonnekkin menoa, niin isänsä hoitaa. Parisuhde-aikaa, kun lapsi menee kummiskin klo 20 nukkumaan. Iäkäs äiti, jaksaisi kyllä hoitaa, mutta on kaukana. Joskus harvoin ottaa yökylään, ilman meitä. Ei ole tarvista enempään. Oisko ollut 4 kertaa tämän kuuden vuoden aikana. Isällänsä oma aikaa, kun me pojan kanssa reissataan viikolla.

 

[Eväsreppu]

Ah, onneksi älysin tehdä lapset nuorena. Kun minä olen 40+, mun lapset on aikuisia ja omaa aikaa on vaikka kuinka. Kumma kun toisissa keskusteluissa aina sanotaan, että silloin nelikymppisenä ei sitä omaa aikaa enää kaipaa ja sillä puolustellaan sitä että täytyisi mennä ja elää nuorempana ja sitten vasta tehdä lapset..

 

[Mummeliisa]

Minä olen 46 ja nuorimmat lapset 5 ja 6-vuotiaita.
Omaa aikaa ja parisuhdeaikaa on tarjolla yllin kyllin - niin omat kuin miehenkin vanhemmat hoitavat pieniä mielellään (omat vanhemmat 70 ja 71, miehen vanhemmat 58 ja 59) , mutta käytännössä enemmän vanhimmat, jo aikuistuneet ja omilleen muuttaneet lapseni.

 

[Kurjenkello harmaana]

Minä 45v, lapset 24v (asuu omassa kodissaan), 15v ja 2x5v.
Kaksospojat eivät oo yökylässä olleet vielä, no, joskus, ehkä, ei oo ollut tarvetta!
Omaa aikaa kaipaan ja tarvitsen toki minäkin, kuten silloin 20-vuotiaanakin, ja sitä saankin. Isäntä tosin matkahommissa, mutta isovanhemmat haluavat poikien kanssa aikaa viettää. Ikää heillä on jo melkoisesti, mutta pyytävät poikia, ja pojat vastaavasti pyytävät sinne päästä!
Kauppareissut hoidan verkkaisesti, ihanan rauhallista, harrastaa voin niin paljon kuin haluan. Elokuussa pojat menevät päiväkotiin joka päivä, ovat täyden päivän, itsellä töitä noin 15 tuntia viikossa, sittenhän mulla on omaa aikaa todella runsaasti! Puheenkehityksen vuoksi menevät, psykiatrin, puheterapeutin ja neuvolan toiveesta, muuten en veisikään!

 

["viiden äiti"]

Olen 40+ ja kuopus on 6-vee. Vanhin lapsi on 17, välissä on kolme muuta. Olen ollut jossain vaiheessa hyvin tiukoilla lastenhoidon suhteen. Olin kotiäiti, isovanhemmat ei ole halunneet/pystyneet auttamaan lastenhoidossa ja mies teki vuorotyötä. Vuorottelimme miehen kanssa, mutta yhteistä aikaa meillä ei ollut laisinkaan. Me saimme Pelastakaa lapset ry:n kautta vapaaehtoisen ystävän, joka kävi lasten kanssa ulkona tai teki muuta mukavaa. Tämä ystävä on edelleenkin oikea YSTÄVÄ, vaikka näemmekin harvemmin. Nykyään oman ajan järjestäminen on helpompaa: "palkkaamme" isoimmat kuopuksen vahdiksi.