täyytyy varmaankin oikeesti luovuttaa lapsi jonkun toisen kasvatettavaksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

:(

Vieras
niin epäonnistunut olo mut minkäs teet. mä en kykene nauttii ollenkaan ton lapsen kanssa olosta. pinna palaa pienenmästäkin, kun mikään ei tunnutikinä sujuvan hyvin, ongelmitta. nytkin piti pestä hampaat. ei pesty kun pentu vaan puristaa ja puristaa ja puristaa hammastahnaa, kielsi ja käskin antaa sen mulle, mut jatko vaan loppu sitten siihen kun vein sen väkisin lapsen kädestä pois. meni sitte äsken yksikseen sänkyyn jäi hampaat pesemättä jäi kirja lukematta. tää on ihan hullua miten yksinkertaiset helpot asiat menee niin hankaliks ku on lapsi (harmi etten osannut aavistaa mitä elämä lapsen kanssa on, ois jäänyt varmaankin tekemättä), mä en vaan kestä olla onneton enkä kestä sitä että joka asia on niin pirun vaikeaa. kiva kun tuntee täysin epäonnistuneensa tärkeimmässä asiassa vanhemmuudessa! :(
 
Voisitko jakaa vastuuta lapsesta jokun kanssa? Helpottaa kun saa itse välillä hengähtää. On turhauttavaa ja välillä raivostuttavaa taistella ihan tavallisista asioista ja kun hermostuu ei mikään enää suju.
:hug:
 
en oikeastaan varsinaisesti voi jakaa vastuuta, lapsen isä jossain vaiheessa kuukausia sitten ilmoitti mulle ettei aio ikinä enään lasta ottaa hoidettavakseen(eikä ole ottanutkaan. tota ennenkin just sen 1v ajan oli melkein joka toisen viikonlopun hoitanut, ekaan 2v ei ollenkaan, ja nyt ei taas ollenkaan). mies ystäväkin jätti. omia vanhempia ei kiinnosta. että tällästä.

tuntuu vaan että pitäisi luovuttaa ennenku pilaan ton lapsen äksyilemällä sille koko ajan. kyllä mä tiedän että se on vaan lapsi, eikä se oo lapsen syytä. mut ei se muuta mun tuntemuksiani. mä en pysty väkisin iloitsemaan tästä vaikka kuinka haluaisin.

ja joo ne hampaat ois pitänyt silti pestä, nythän lapsi oppi vaan että kun temppuilee niin pääsee siitäkin, ja on vaan hankalampi jatkossa. musta oli vaan parempi sillä hetkellä passittaa lapsi sänkyyn, etten raivoa enempää sille. kiitos haleista! vaikka tuo lapsi ne ansaitsisi en minä.
 
Kannattais varmaan puhua neuvolassa tai lääkärissä tosta asiasta, minusta noi sinun tuntees kuulostaa pahastikkin masennukselle. Itse sen läpikäyneenä tunnistan oireet, ja suosittelen juttelemista jonkun kanssa. Neuvolasta voivat esim neuvoa eteenpäin, voisit saada vaikka ajan perheneuvolaan, jossa voisivat antaa hyviä neuvoja ja vinkkejä arjen sujumiseen. Sen opin itse aikoinaan, ettei tiuskiminen kannata missään tilanteessa lasten kanssa, pahentaa vain asioita.
 
lapsi on jo reilu 1v ja vieläkin ei oikein ota arki sujuakseen... ihan liian usein tulee mieleen ne ajatukset "mitä jos en olisi sittenkään..." ja sitä seuraa itku. haluaisin kyllä kovasti antaa lapselle kaiken mitä ansaitsee mutta tuntuu että minä en ole se.
olen itsekäs kusipää, olisi pitänyt elää se oma elämä ensin.
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
3K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä