"Tavallisia äitejä"

[akansaa]

Olipa kerran eräs tavallinen äiti, joka oli hulluna lapsiinsa. Saman äidin samat lapset tekivät hänet säännöllisesti hulluksi.

Oli tavallinen äiti, joka uupui vauvansa itkuun. Äiti, joka silmäpussiensa laaksoista kirosi tehtyjä lapsiaan. Ja jonka silmissä kiilsivät syyllisyyden kuumat kyyneleet.

Oli tavallinen äiti, joka odotti eteisessä yöjuoksuilla huitelevaa humalaista teiniään. Kotiin tullessa komensi ja tuomitsi, vaikka sydän huokaisi syvään helpotuksesta.



Oli tavallinen äiti, joka teki tavanomaisia lihapullia. Ei luomua, ei läheltä, eikä erityisen hienolla rasvahappokoostumuksella. Ja aivan tavalliset mukulat söivät niitä suut suppuralla, ketsupilla koristellen.

Oli tavallinen äiti, joka kuuli moitetta äitiydestään sieltä täältä epävarmuuttaan ruokkimaan. Se sama äiti viilteli itse terävästi sanojensa piikeillä toisia tavallisia äitejä.

Oli tavallinen äiti, joka halusi toisinaan töihin ja sitten toinen, joka pysyi pitkään kotona. Kumpainenkin äitiydessään yhtä lailla vajaita ja täysiä.



Oli tavallinen äiti, jonka piti tarjota lapselleen turvaa, mutta olikin itse kahdesta turvattomampi. Vaan niin viisas, että haki itselleen apua, jottei veisi turvattomuuttaan sukupolvesta seuraavaan.

Oli tavallinen äiti, joka piinallisesti suoritti äitiyttään. Jokaisen täydellisesti hallitun osa-alueen myötä hän astui askeleen kauemmaksi tärkeimmästä.

Oli tavallinen äiti, joka tunsi pistoja sydämessään aina omalla ajallaan. Vaikka hyvin tiesi isän hoitavan lapsia yhtä tavallisen hienosti kuin itsekin.



Oli tavallinen äiti, joka päivän päätteeksi tulistui primitiiviseen raivoon. Huusi kurkku suorana pennuilleen, ettei täällä saa huutaa. Ja oli niin tavallisen surkea esimerkki lapsilleen.

Oli tavallinen äiti, joka katsoi lapsenlastaan oman lapsensa suloisessa sylissä. Joka kuin vahingossa lipsautteli tietävämpiä ohjeitaan, vaikka tunsi omansa osaavan paremmin.

Oli tavallinen äiti, joka niin kovin kaipasi puolisoaan. Vaan ei osannut enää rakastaa kiukun, väsymyksen, kurahousujen ja tiskirättien takaa.

Oli tavallinen äiti, joka tavallisen tasaisesti huokaili valtaisan vastuunsa ja äärettömän rakkautensa äärellä.

Oli tuiki tavallinen äiti, joka usein mietti, oliko riittävästi äiti. Vaikka oli vain aivan tavallinen äiti, ei mitenkään erinomaisen erityinen, ja juuri siksi täydesti inhimillinen ja ainutlaatuinen.



Maaret Kallio

Kirjoittaja on seksuaaliterapeutti (NACS) ja työnohjaaja.

 

["miukumau"]

 

[Täydellisen epätäydellinen]

Tässä on sellaista tekstiä jota pitäisi käydä synnytysvalmennuksissa ja neuvolakäynneillä läpi, myös isien kanssa. Tai edes sinne odotustilaan vihkosena ja iso kyltti viereen jossa käsketään lukemaan ennen kuin menee ajalle ja jos isä (tai äiti jos on jo lapsi syntynyt jne) ei ole mukana käynnillä niin sille pitiäisi ottaa kotilukemista. Siellä ajalla voisi sitten puhua mitä ajatuksia herätti jos herätti eikä niille neuvolantädeillekään olisi pahitteeksi kerrata mitkä kaikki menee "tavallisena äitinä".

 

[yäk]

Mä en kestä näitä naiviin tyyliin ja tarinamuotoon verhoiltuja ohjeita ja kannanottoja. Samanlaista paskaa kiertää facebookissa ja neuvolan vihkosissa.

Mä olen aikuinen ihminen ja haluan älyllistä keskustelua asioista, en mitään kielikuviin verhottua lapsellista huttua! Tärkeitä aiheita, mutta vittujakaan ei kiinnosta keskustella, kun kommunikointi vedetään tuolle tasolle. En ole idiootti. Ja joo, ymmärrän, mitä tässä on haettu, mutta ei toimi, ei sitten millään.