-
Eli sä väität arvostavasi itseäsi aivan yhtäpaljon ihmisenä, jos olet ollut kaksikymmentä vuotta muiden elätettävänä (koska sinua ei vaan huvittanut mennä töihin) kuin se, että olisit elättänyt itse itsesi kaksikymmentävuotta.kuuleppa jos sun ihmisarvosi on kiinni työnteosta tai tekemättömyydestä,niin käväseppä psykoterapeutilla,aika huonoissa kantimissa itsesi arfvostust ja itsetuno on jos työttömyys on se millä mittaat ihmisarvoasi/ihmisten arvoa. Se olenko itse töissä vai työttömänä ei vaikuta mitenkään minuun ihmisenä olen ihan yhtä hyvä ihminen olin sitte töissä tai en.
Mun itsetunto voi olla sitten täysin pohjamudissa, mutta mulle on tärkeää, että kykenen elättämään itse itseni.
Se, että menettää työpaikan tai on väliaikaisesti työttömänä, ei mielestäni ole sama asia, kuin se, että ei missään nimessä halua tehdä töitä ja haluaa elää vain loisena.