tätäkö tämä äitiys nyt sitten on?!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kirsikkasuklaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kirsikkasuklaa

Vieras
alapää tikattu ja turvoksissa, lasken alleni vaikken edes tiedosta pissahätää mutta yhtäkkiä vain on housut märkinä. nännejä särkee, rinnat ovat kovat ja muhkuraiset. en saa vauvaa rinnalle, joten pumppaan ranteet kipeinä. en ole nukkunut kahteen yöhön, lapsi pulauttelee ja itkee. rakastan tuota pientä, en todellakaan antaisi pois mutta tunnen oloni petetyksi. kukaan ei maininnut, että on normaalia laskea alleen kaupassa ilman, että on edes tiennyt kärsivänsä vessahädästä tai että vauvan ottaminen rinnoille on akrobatiaa, johon ainakaan minä en pysty....
 
Mä olin niin paskana alakerrasta, kun kuopus oli syntynyt, ettet uskokaan. Nyt tuntuu toivottomalta, mutta sä nouset vielä, usko mua. Mäkin toivuin täysin. :hug: Kun tikit on sulanu, niin rupea heti treenaamaan niitä lantionpohjanlihaksia.
 
Minä olen kolme kertaa synnyttänyt ja ei minulla tuollaista kokemusta ole. Joten siinä valossa en ole voinut sitä tietoa kenellekään jakaa ;) Kahden ensimmäisen lapsen kohdalla sain tikkiä alapäähän ja kolmannen kohdalla sain vain nirhaumia,joita ei tarvinnut ommella. Aina olen parantunut nopeasti. Ei mitään vaivoja.

Ja imetys.. miten niin et saa lasta rinnoille?
 
Voimia.. tuosta alle laskemisesta en tiedä, mutta muuten kuulostaa ihan tutulle. Muutaman viikon jouduin pumppaamaan toisen rinnan kun vauva ei suostunut siitä syömään ja se oli kyl rankkaa se pumppaaminen ja pulloshow. Onneksi oppi sit kuitenkin imemään myös vasemman rinnan kun se pehmeni. Muutaman päivän se on kaikkein pahinta, koita muistaa että se helpottaa vähitellen. Mulla oli leikkausarpi ja sen kanssa oli moni asia akrobatiaa aluksi.

Niin ja rintoihin sattu aluksi ihan kamalasti se imettäminen, itkien sitä sai tehdä ne eka päivät/viikot. Verilläkin oli välillä toinen nänni.

Eikä mullekaan kukaan muistanu kertoa noista alkukauheuksista, tai ehkä en vaan osannut kuunnella.
 
Viimeksi muokattu:
pidätyskyvyn meno ei liene ihan normaalia ja useimmat kai pystyy heti vauvaa kantamaan ym.

mutta joo, kyllä itsellä ainakin ne ekat 3kk meni aika sumussa ja hormonihuuruissa ja loputtomalta tuntuvaa itkua kuunnellessa. Mut kyllä se siitä helpottaa ajan kanssa...
 
Ekassa sain normi tikkauksen välilihan leikkauksen vuoksi. Eka päivän istuin toisella kankulla, sit normisti. Muista ei oo tikattu ja alapää tuntunut heti normaalilta. Harmi, että sinulla oli noin hankalaa.

Tissit on aluks muhkuroilla ja kipeet, jopa ihan verestävät, mutta kyllä se siitä. Kaksosten kanssa koin tuota akrobatiaa :)
 
Mulla oli kans nyt viimeisen lapsen synnyttyä tuota alleenlaskemisongelmaa. Mua huvitti se suuresti. Ja miestä myös. Kovalla lantionpohjalihastreenillä homma hoitui nopeasti kuitenkin. Ja kyllä, väsynyt sä tulet olemaan vielä pitkään ja imetyskään ei ole ihan niin autuaallista, mitä sitä helposti enshätään kuvittelee. Plus ne kaikki muut hankaluudet, mitä äitiys vielä tuo mukanaan. Kuitenkin mä väittäisin, että opit nauttimaan äitiydestä ja näkemään sen koomisuuden noissa vastoinkäymisissä myös. Muistat ottaa rennosti vaan ja sillä periaatteella eteenpäin, että päivä kerrallaan.
 
Kyllä se pidätyskyky menee useammilta, kuin puhutaan. Mulla oli huonekaveri, jolta tyhjeni koko rakko aina, kun nousi seisomaan. Toisilla vaan lirahtaa vähemmän, toisilla enemmän. Se on tosi yleistä. Voi olla, että ap:lta lirahtaa jo ennen kuin pissaa on rakossa niin paljon, että hätä tuntuisi, siksi ehkä et tunne.
 
soita ihmeessä neuvolaan, ei ole normaalia että tulee pissa tulee ilman että sitä edes tuntee! ja kannattaa muuten katella netistä erilaisia imetysasentoja, mulla myös auttoi kun pumppasin aluksi vähän maitoa pois rinnoista :) onko sulla miestä joka vois yöllä syöttää vauvaa niin saisit nukuttua?
 
Tuosta alleen laskemisesta en tiedä (onneksi mut on sektioitu), mutta kyllä se äitiys on noitakin asioita joskus. Lisäksi onneksi paljon ihania asioita ja hetkiä, aamuhymyt huonosti nukutun yön päälle, sylissä unesta lämmin paketti, pienen luja puristus, katseet, lapsi rinnalla. Imetys on haastavaa, ei aina lainkaan helppoa, mutta ei ole äitiyskään.
 
Pidätyskyvyn meneminen ei liene ihan tavallista. Siitä mä puhuisin kyllä lääkärille heti. 2 alatiesynnytystä takana, eikä kokemusta sellaisesta.

Imetykseen saa apua, kannattaa pyytää sitä. Pulauttelukin voi vähentyä, kun vauva syö rinnasta, ja imuote on oikea.

Tikit poistuvat ja alapää paranee kyllä.

Väsymys voi olla vieraana jonkin aikaa, mutta sekin menee ohitse tai vähenee ainakin. Synnytyksestäsi ei varmaan ole vielä kauan aikaa kuitenkaan.

Ekat viikot synnytyksen jälkeen voi olla vähän tai paljonkin perseestä, mutta kun varmuus vauvan kanssa lisääntyy ja kroppa toipuu synnytyksestä, niin kyllä se siitä :hug:
 
Tutulta kuulostaa. Ja myös tuo alleen laskeminen on normaalia. Itasellä ei sitä ongelmaa ollut, mutta parilla kaverilla kylläkin. Voi jatkua vielä jonkin aikaa, mutta tosiaan heti kun vaan saa, niin ala treenata ahkerasti lantionpohjan lihaksia. Tuohon kaikkeen muuhun auttaa aika. Voimia!
 
Ootko kokeillut lämmintä suihkua helpottamaan rintojen kipua/kovuutta? Mulla auttaa kun ensin käyn suihkussa ja hieron siellä rintoja, ja sen jälkeen pumppaan rintapumpulla. Mulla 5vrk ikäinen vauva ja maitoa tulee todella paljon (onneksi imetys sujuu) ja tolla tyylillä oon saanut kivut kuriin :)
 
Puhuitko tuosta alleenlaskemisesta sairaalassa, otettiinko siihen miten kantaa? Tutkittiinko, ettei ole jotain syvempiä repeämiä jotka jääneet huomaamatta? Minusta kuulostaa aika hurjalta, jos et edes tiedosta pissahätää, yhtäkkiä vaan housut kastuu... Ei ole ollut mun tutuilla edes niillä joilla alakertaa on kursittu leikkaussalissa asti. Eri juttu, jos päästää rakon täyteen ja sit vaikka aivastaa tai yskii tms, mutta noin...

Tsemppiä ja paranemisia joka tapauksessa... :hug: En olisi minäkään osannut tuollaisesta etukäteen varoittaa omien kokemusteni perusteella.
 
Ihan pakko kirjottaa, että harmittaa oikein nuo kommentit, joissa ihmetellään kuinka vauvaa ei muka saa rinnalle...

Itsellä oli aikomus imettä lasta, ja harmitti kovasti kun vauva ei yksinkertaisesti tykännyt olla rinnallani. Kaikenlaiset imetyskuva, joissa äiti ja vauva rauhassa tuijottavat toisiaan ja vauva imee tyytyväisenä maitoa, ja äiti tuntee kuinka saa ruokittua oman lapsensa ja vauva on niin tyytyväinen ja katsoo rakastaen äitiään, ruokkijaansa....

Ja katinkontit!!! Kamalaa itkua, vääntelyä, pelkästään kyljellään pystyi imettämään, eikä toivoakaan että vauva olisi itse hamuillut rinnalle, vaan se nänni piti ujuttaa vauvan suuhun itse... Siitä oli madonna-lapsi-kuvat kaukana.

Ja sitten niin ketuttaa, kun joku kusyy, että miten niin et saa lasta rinnallesi. No, eihän sitä voi tietää jos ongelmia ei ole, mutta olisi kiva jos äidit, jotka onnistuvat imetyksessään, tietäisivät vähän millaista joillain voi olla, niin osasivat olla iloisia omasta onnistumisestaan ja toisaalta empaattisia "imetysongelmaisia" kohtaan. Ei se onnituminen tosiaan selviö ole.
 
joo mä musitan ekan synnytyksen jälkeen, mä en istunut 2kuukauteen! joten sen ajan olinkin kotona 24/7 koska en ois voinut imettää, enkä kävellä,enkä istua. Nänni oli verellä,maitoo suihkus,alapää vuoti. vauva vaan itki. superhauskaa(sarkasmia).
sen jälkeen vauva ei suostunut imemään muuten kuin makuuasennossa, oten aina piti olla sänky jos johonkin meni ja piti imettää :D onneksi kuitenkin vauva-aika oli aika nopeasti loppujen lopuksi ohi, joo ja mä sain alkaa nukkuu yöni kokonaan kun lapsi oli 2v.

Mut ei toi alleen laskeminen ole normaalia, heti huomen soitto neuvolaan!
 
Mulla oli kakkosen kanssa kyllä ekat 5 päivää ihan helvettiä siinä mielessä että tosiaan en huomannut kusihätää...
Imettäminen lähti onneksi tosi luonnollisesti käyntiin, eli esikoisen jäljiltä tottuneella tyylillä rinnalle. Imetystyyny oli kyllä mulla. Kannattaa pyytää imetykseen apua neuvolasta tai imetystukihenkilöltä, että lähtee hyvään alkuun. Esikoisen synnyttyä soitin seudun jonnekin imetyskeskukseen, ja sieltä tuli ihana naishenkilö opastamaan imetyksen alkeet. Tosin harjoittelin myös nuken kanssa sitä touhua.
Yövalmomiset ovat sellaisia, jotka vievät voimat, mutta nekin loppuvat aikanaan. Kannattaa nukkua silloin, kun vauva nukkuu. Imetystä kannattaa muuten kokeilla myös makuultaan, jos et ole vielä kokeillut.
Ja tosiaan, pulauttelu vähentyy kun beibi löytää kunnon imuotteen.
Tsemppiä, kyllä se äitiys on palkitsevaa kaikesta huolimatta:hug:
 
Eikö sairaalassa opetettu tuota imettämistä? Kannattaa pyytää siihen ohjausta ja apua neuvolasta.

No mihin siihen tarttee opettamista? joko se vauva imee tai sitten ei. joko maito riittä ätai sitten ei.

ja joo mä oon imettänyt aina yli 1,5vuotta omiani, mutta en mä sen imetyksen onnistumisen etten mitään tehnyt, kuhan lykkäsin tissin suuhun joka kitinään :D
 
Taisit ap kuvailla juuri normijuttua uudessa tilanteessa. Tohon imetykseen sen verran että kannattaa kokeilla kaikki asennot missä vaan vois vauva olla rinnalla. Oletko pyytänyt apua? Minäkään en siitä alusta muista oikeastaan mitään muuta kun väsymyksen, imetystakut, kivut ja hormonihöyryt. Mut siitä se vähitellen tasaantui ja lähti.
 
Oisko vaan, ettet tunne pissahätää. Mä en tuntenut tarvetta 6 viikkoon esikoisen syntymän jälkeen, joten kävin kellon kanssa vessassa. Kun tuntemukset palasi, ei mulla ollut pidättelyongelmia. Synnytyksestä seuraa usein kaikenlaista ohimenevää.
 
[QUOTE="heluna";26420967]No mihin siihen tarttee opettamista? joko se vauva imee tai sitten ei. joko maito riittä ätai sitten ei.

ja joo mä oon imettänyt aina yli 1,5vuotta omiani, mutta en mä sen imetyksen onnistumisen etten mitään tehnyt, kuhan lykkäsin tissin suuhun joka kitinään :D[/QUOTE]

Että miten muka kun et sääkään? Jos vaikka just siihen miten se saatais imemään jos ei ota onnistuakseen. Hyvä että sulla heti vaan sujui kokemattomana.
 

Yhteistyössä