Tätäkö se arki on?

[ventovieras]

Paljon puhutaan siitä, että ihmiset eroavat liian helposti, kun arki tulee vastaan. Mietin, onko elämäni nyt sitä tavallista arkea?

Olemme olleet mieheni kanssa yli 20 vuotta yhdessä. Arki sujuu. Emme riitele. Mies ottaa ahkerasti osaa kotitöihin, on ns. kiltti ja kunnollinen.

Yhteinen elämä koostuu arjen "kuulumisista". Mitä ostetaan kaupasta jne. Yhdessä emme käy juuri missään. Yhteisiä ystäviä ei ole. Meitä kiinnostavat hyvin erilaiset asiat. Itse haluan käydä kodin ulkopuolella monenlaisissa tapahtumissa. Mies on mieluiten kotona, katselee telkkua. Voin toki käydä kavereitteni kanssa missä tahdon. Siitä tulee sanomista vain aniharvoin. Joskus olen kutsunut kotiimme uusia tuttaviani esim miehineen, mutta oma mieheni ei innostu heidän seurastaan. Päinvastoin. Läheisyyttä tai seksiä on tosi harvoin, muutaman kerran vuodessa nykyään. Lapset ovat jo "isoja" joten yhteistä aikaa olisi mahdollista järjestää helpostikin.

Tunnen oloni "kotona" todella tyhjäksi. Olen puhunut erosta. Kävimme parisuhdeterapiassakin. Mieheni mielestä kaikki on kunnossa. Eihän meillä ole riitojakaan. Minusta ei tunnu enää miltään. Haluaisin vain lähteä elämään omaa elämää.

 

[nooh]

eihän arjen sitä tarvitse olla, ettei ole mitään yhteistä jaettavaa, ystäviäkään. mies olisi kyllä pari selitystä velkaa, jos torppaa sinun hankkeesi. sitten hänellä pitäisi olla parempaa järjestää tilalle.

 

["huoh"]

eihän arjen sitä tarvitse olla, ettei ole mitään yhteistä jaettavaa, ystäviäkään. mies olisi kyllä pari selitystä velkaa, jos torppaa sinun hankkeesi. sitten hänellä pitäisi olla parempaa järjestää tilalle.

Ikäänkuin se olisi puolison velvollisuus järjestää toiselle mieleistä tekemistä ja osallistua mukana. Kyllä kai aikuinen ihminen nyt jumalauta voi itsenäisestikin tehdä asioita vaikka onkin parisuhteessa ja tässä tapauksessahan se ei tunnu olevan ongelma miehelle vaikka toinen tekeekin omia juttujaan omien kavereidensa kanssa. Ja mitä pahempaa siinä on että toinen tykkää eri asioista? Toki on kiva tehdä asioita yhdessä mutta ei se nyt pakottamalla onnistu. Yhtä lailla mieskin voisi valittaa että nainen on selityksen velkaa miksi kotona oleminen ei kiinnosta vaan koko ajan menojalka vipattaa.

Hanki oma elämä ja tee haluamiasi juttuja vaikka hyvän ystävän kanssa. Miksi sen miehen pitäisi olla joku pakollinen viihdyttäjä?

 

[kfldsfl]

Tuota menkääpä aviolittoleirille..etsimään sitä syvempää keskusteluyhteyttä ja parempaa parisuhdetta. Eiköhän ne miehenkin silmät muutoksen tarpeelle siellä aukea Parisuhde on niiin paljon muutakin kuin arjen pyöritystä, tai siis voi olla, mutta usein ihmiset vaan tyytyvät sellaiseen arjen pyöritykseen, eivätkä näe vaivaa saadakseen syvemmän yhteyden kumppaninsa kanssa.

 

[nooh]

[QUOTE="huoh";28257829]Ikäänkuin se olisi puolison velvollisuus järjestää toiselle mieleistä tekemistä ja osallistua mukana. Kyllä kai aikuinen ihminen nyt jumalauta voi itsenäisestikin tehdä asioita vaikka onkin parisuhteessa ja tässä tapauksessahan se ei tunnu olevan ongelma miehelle vaikka toinen tekeekin omia juttujaan omien kavereidensa kanssa. Ja mitä pahempaa siinä on että toinen tykkää eri asioista? Toki on kiva tehdä asioita yhdessä mutta ei se nyt pakottamalla onnistu. Yhtä lailla mieskin voisi valittaa että nainen on selityksen velkaa miksi kotona oleminen ei kiinnosta vaan koko ajan menojalka vipattaa.

Hanki oma elämä ja tee haluamiasi juttuja vaikka hyvän ystävän kanssa. Miksi sen miehen pitäisi olla joku pakollinen viihdyttäjä?[/QUOTE]

Huoh itsellesi, kenelle äliset? Aloittajasta en tiedä, mutta parisuhteita helpottaisi aika paljon, jos miehet loisisivat hiukan vähemmän. Nyt istuvat rekeen, laittavat muijan vetämään, mutta suunta ei kelpaa. Itse eivät suostu reen eteen viemään sitten siihen parempaan paikkaan vaan kävelevät sitten vaihtoehtona viihdyttämään itseään, ja jättävät rekikoiran yksin pakkaseen.

Siinähän se ongelma sitten tulee, että aikuisena ihmisenä aloittaja on kyllästynyt koiranvirkaan, ja päättää kohta tehdä asioita itsenäisesti ilman parisuhdetta mieluummin, koska aikansa itsenäisyyttä harjoitettuaan hän ei enää ymmärrä, onko pariskuntuudella enää enemmän annettavaa kuin mitä se ottaa.

 

["aloittaja"]

Kiteytit pointtini aika hyvin "onko pariskuntuudella enää enemmän annettavaa kuin mitä se ottaa."

 

[astrolabe]

Toivottavasti ei

 

["vieras"]

Onko arkesi tylsää? Eikö teillä koskaan tapahdu mitään? Ei hätää, sillä meillä on sinulle ratkaisu: Alkoholi. Ei enää tylsyyttä kotisohvalla, vaan ratkiriemukkaita biljardi-iltoja lähibaarissa. Samalla kun alkoholi keksii teille tekemistä, se turruttaa arkihuolista. Humalassa olet vapaasti oma itsesi. Loppuyön parisuhderiidatkin kuuluvat asiaan... riita on tylsyyden vastakohta. Ja niinhän se on, että kun rakastaa rajusti, sitä myös riitelee rajusti.

Alkoholin avulla saatte myös säpinää sänkyynne. Molemmat flirttailevat baarissa tuntemattomien kanssa ja lopulta harrastatte sfääreihin nousevaa seksiä kotonanne yhdessä. Huoli lapsista, heidän koulumenestyksestään tai sinun omasta työstäsi katoaa. Yhtäkkiä huomaat vain, että "you just dont't give a fuck".

 

["Matilda"]

En näe ap:n kirjoituksessa mitään muuta mätää kuin vähäinen seksi. Muuten arkenne on hyvää.

 

["vieras"]

Parisuhteen tylsin puoli on nähdä vaivaa sen eteen. Ja jos toinen ei ole keskustelevaa luonnetta, niin yksinhän siinä saa mietiskellä missä mennään.

Kuten kirjoitit teet asioita yksinkin ja se on hyvä se, koska olet suuntautunut ihan oikein pitämällä huolen omasta hyvinvoinnistasi. Yleensä se sitten heijastuu myös parisuhteeseenkin.

Koska lapsenne pärjäävät jo ilman teitä on haastetta ryhtyä elämään puolison kanssa aikuista elämää. Olette muuttuneet lasten aikana, joten tutustuminen toiseen saattaisi onnistua uusilla harrastuksillanne. Mieti sinä, mitä se olisi. Mökkeily? Golf? Automatkailu? Syvänmeren sukellusta? Mitä?

Toisesta on hyvä nähdä uusia puolia uusissa paikoissa. Koska olet kokenut "herätyksen" suhteenne tylsyydestä joudut tekemään myös aloitteen. Jos miehesi on rutiinien ja turvallisen arjen eläjä voit joutua olemaan hyvin kärsivällinen ehdotuksissasi, mutta siinäkin ehdit miettimään kannattaako se vai oletko valmis lentämään pois.

 

["viiden äiti"]

Rakentakaa talo. Molemmille riittää tekemistä tuleviksi vuosiksi. Yhdessä suunnittelemista, tekemistä ja yhteen hiileen puhaltamista

 

["Vieras"]

Keskusteletteko yhdessä asioista, onko yhteistä huumoria? Yhteistä tekemistä?

Yrittäisin tuossa tilanteessa järjestää yhteistä tekemistä, vaikka jokin kylpyläviikonloppu, jossa panostaisitte parisuhteeseenne ja seksiin (jos siis seksiä kaipaatte enemmän).

Moni aiempi sanonut, että kuulostaa hyvältä arjelta, mutta itselleni ei pelkästään hyvä arki riitä, sehän ei eroa millään tavalla kaverisuhteesta. Haluan, että puolisoni ei ole vain arjen- ja kulujen jakaja, vaan on paras ystäväni, keskustelukumppani, haluan että heitämme läppää ja nauramme yhdessä, teemme yhdessä asioita, puhallamme yhteen hiileen, tavoittelemme yhteisiin tavoitteisiin ja määränpäihin.

 

[Peyote]

Tommosta se varmaan monella semmoisella on, jotka ei ikinä riitele.

 

["viuh"]

Meillä on samanlaista, mutta olemme olleet yhdessä vasta 6 vuotta ja esikoisemme on vasta vuoden vanha.

Mies ei oikeastaan halua tehdä mitään yhdessä, sen perusarjen ulkopuolella. Siis hoidetaan lasta yhdessä, tehään kotitöitä, hoidetaan asioita, käydään kaupassa yhdessä. Mutta mitään yhteistä harrastusta tai mielenkiinnonkohdetta sen kummemmin ei tunnu olevan. Meillä nauretaan paljon, seksiä on, läheisyyttä ei niinkään, mutta tapellaan paljon myös. Vähän semmoista vuoristorataa tuppaa olemaan.

Tällä hetkellä musta tuntuu, että olen jo tehnyt henkisen eron miehestäni. Tää on ennemminkin sellainen "järkiliitto", kun on tuo lapsikin jo... Eron ottaminen muuten ei olisi kovinkaan vaikeaa henkisesti.