Tässä taas sellaisia tunteita, joista ei varmaan saisi puhua ääneen.

[voi voi]

[QUOTE="vieras";26098599]Voi pientä. Ymmärrän, että sun käy kateeksi. Onhan se kovin julmaa, että jotkut nauttivat elämästään lasten kanssa ja sinulle(kkin) se on pakko pullaa =)[/QUOTE]

Minkäänlaista toisen ihmisen asemaan asettumisen taitoa (= empatiakykyä) ei ainakaan tällä täydellisellä pullantuoksuisella kotimammalla ole... Sääliksi käy. Tsempit aloittajalle!

 

["sipsi"]

Miksi tällaisestakin asiasta pitää riitaa vääntää? Ap kirjoitti, että HÄNESTÄ kotiäitiys tuntuu alentavalta - ei siten, että kotiäitiys on alentavaa/alentaa? Miksi täytyy heti hyökätä, ja ryhtyä "säälittelemään" ap.ta ja jopa tämän lapsia?

Kaikille pelkkä kotiäitiys ei sovi. Itse myönnän aivan 100% kuuluvani tähän porukkaan, vaikka lapsen kanssa olosta nautin Aikanaan minulla oli onni tehdä työtä, jossa sain vuoroni järjestettyä siten, että lapsi oli noin 1 -2pv/ vko hoidossa. Muun ajan oli kotona minun tai isänsä kanssa. Mutta minä kertakaikkisesti nautin siitä työssäkäymisestäkin, ja ennenkaikkea aikuisten ihmistenkin kanssa olosta. Mitenkään lastani väheksymättä.

Eikö olisi helpompaa, jos hyväksyttäisi se tosiasia, että ihmiset ajattelevat asiosta eri tavalla. Ja jokaisella lienee siihen oikeus. Miten on itseltä poissa, jos joku odottaa töihinpääsyä kun siellä viihtyy. Ja päinvastoin, jos haluaa ja pystyy olemaan kotona, sekin on aivan yhtä suotavaa ja hieno asia.

 

[Mummeliisa]

Oo, täydellinen palstamamma saapui paikalle *ojentaa mitalin*.

Nojaa. Hänen lapsistaan olisin enemmän huolissani kuin aloittajan (jolla mielestäni varsin terve asenne eloon&oloon).

 

["vieras"]

Nojaa. Hänen lapsistaan olisin enemmän huolissani kuin aloittajan (jolla mielestäni varsin terve asenne eloon&oloon).

Katsoppa peiliin sinäkin, täydellinen palsta provo...

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";26102706]Katsoppa peiliin sinäkin, täydellinen palsta provo...[/QUOTE]

 

[kerro]

[QUOTE="mama";26098581]Lapsia kuuluu myös kasvattaa...edes lapselta ei ole hyväksyttävää läpsiä ketään. Tee siitä loppu heti. Samoin rumasti puhumisesta. Lapsella on oikeus suuttua ja näyttää tunteensa mutta ei noin.[/QUOTE]

Miten?

T. Kolmen alle kouluikäisen erittäin omapäisen ja vahvatahtoisen lapsen nelikymppinen kotiäiti jolta ei takuulla ole vanhemmuus hukassa.

 

["vieras"]

Miten?

T. Kolmen alle kouluikäisen erittäin omapäisen ja vahvatahtoisen lapsen nelikymppinen kotiäiti jolta ei takuulla ole vanhemmuus hukassa.

Keskustellen, keskustellen, keskustellen..Oma esimerkki on kans aika pop.

 

[kerro]

[QUOTE="vieras";26102776]Keskustellen, keskustellen, keskustellen..Oma esimerkki on kans aika pop.[/QUOTE]

Luuletko todellakin ettei niin ole tehty/tehdä? Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Kaikki lapset kun ei ole samanlaisia, kaikkiin ei pelkkä puhuminen tehoa. En myöskään itse lyö toisia tai puhu rumasti toisille, eikä kukaan muukaan aikuinen meillä, eli se siitä esimerkistä.

 

["vieras"]

Luuletko todellakin ettei niin ole tehty/tehdä? Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Kaikki lapset kun ei ole samanlaisia, kaikkiin ei pelkkä puhuminen tehoa. En myöskään itse lyö toisia tai puhu rumasti toisille, eikä kukaan muukaan aikuinen meillä, eli se siitä esimerkistä.

Joo,mutta sä olet itse liian lähellä, etkä ehkä näe, ettei sun keskustelusi tehoa. Onko aina sama kaava, sama selitys. Teoilla on aina rangaistuksensa.

Et ihmettelen, jos aina puhutaan asiat juuria myöten selviksi, lapsi saa rangaistuksensa, pyytää vilpittömästi anteeksi ja silti toistaa tekonsa..Niin jossain kohtaa on sitten jo yhdistyshäiriö...

 

[Eedla]

No, kohta pääset töihin

Minkä takia kotiäitiys tuntuu jotenkin alentavalta? Itse en ole osannut ajatella sitä koskaan tuolta kannalta.

 

[kerro]

[QUOTE="vieras";26102822]Joo,mutta sä olet itse liian lähellä, etkä ehkä näe, ettei sun keskustelusi tehoa. Onko aina sama kaava, sama selitys. Teoilla on aina rangaistuksensa.

Et ihmettelen, jos aina puhutaan asiat juuria myöten selviksi, lapsi saa rangaistuksensa, pyytää vilpittömästi anteeksi ja silti toistaa tekonsa..Niin jossain kohtaa on sitten jo yhdistyshäiriö...[/QUOTE]

Voi olla että olen liian lähellä tosiaan. Mutta todellakin tuntuu välillä että mikään ei toimi. Lasten teoilla on seuraamuksia ja huonosta käytöksestä ei seuraa yleensä mitään hyvää. Mm. hauskoja retkipäiviä on jäänyt väliin huonon käytöksen vuoksi. Ei vaikutusta. Muistan myös kehua kun käyttäytyvät hyvin.

Ja mikä on yhdistyshäiriö?

Mun lapset, etenkin vanhin, on äärettömän kovapäinen ja kokeilee kyllä ihan viimeiseen pisteeseen asti niin minun kuin esim. isovanhempienkin hermojen venyvyyttä.

Pointtini oli että se on hirveän helppo antaa neuvoja ja sanoa miten kuuluu toimia kun on kokemusta tasan omista, kavereiden ja sukulaisten lapsista. Kaikki lapset ei vaan toimi samalla tavalla

 

["Kepa"]

Voi miten tuttuja ajatuksia ap!
Yhtäkkiä matkasin vuosia taaksepäin. Muistan sen ajan, kun lapset olivat pieniä. INHOSIN sitä tiskirätti-fiilistä. Ei niin, että lapsissa olisi mitään vikaa ollut. Normaaleja lapsia, mutta minulle pikkulapsiaika oli vaikeaa kestää. Olen ihminen, joka kaipaa rauhaa, hiljaisuutta ja yksinoloa ehkä keskimääräistä enempi. Luultavasti siksi koin stressaavana pikkulapsiajan.

Nyt lapset ovat 11v ja 9v ja elämä maistuu ihan toisenlaiselta! Olen äärimmäisen onnellinen, että minulla on nuo kaksi ihanaa lasta. Nyt vaan kun taaksepäin katsoo, olisi pitänyt jo aiemmin lähteä töihin. Olin putkeen kotona molempien vauva-ajan, olin kotona yhteen menoon reilut neljä vuotta. Pienempi oli 1v7kk ja isompi n. 4vuotta, kun menivät hoitoon ja äippä töihin.

Ap, mene töihin tai hanki säännöllinen harrastus jonka turvin jaksat arkea kunnes lapsoset ovat isompa. Tsemppiä!

 

["vieras"]

Tutulta kuulostaa

 

["jep"]

[QUOTE="lyyti";26098622]Täällä kohtalotoveri Mulla on myös 3v ja 1v ja kotona olen ollut nyt 3,5 vuotta. Tarkoitus oli olla kotona vielä ainakin siihen asti, kunnes pienempi on reilu 2v. mutta pää ei enää kestä. Niinpä lapset menevät parin viikon päästä päikkyyn ja äiti töihin. Ihanaa! Uskallan sanoa tämän myös ääneen, myös KaksPlussalla, missä se herättää varmasti närkästystä (toisin kuin normielämässä . Taloudellisesti olisimme pärjänneet mukavasti ilman työssäkäymistänikin, mutta mun psyyke ei enää kestä. Ja uskon, että olen paljon parempi äiti lapsilleni, kun pääsen välillä töihin tuulettumaan. Ja arvostelijoille sen verran, että en ole teini, vaan liki 40v. En ole bilettäjä tai kyläluuta, vaan hyvin perhekeskeinen ihminen, joka on todella antanut lapsilleen laatuaikaa nämä kotivuodet. En ole tähän asti "hoidattanut" lapsiani mummoilla, kummeilla tai kavereilla, mutta nyt on aika saada puhua aikuisten kanssa, toteuttaa itseään ammatillisesti yms, juurikin sen työpäivän verran. Sitten taas nautin lapsistani Ja jotta en olisi palstalaisten mielestä ihan niin suuri petturi ja synnintekijä niin kerrottakoon, että miehen työstä johtuen hoitopäiviä kertyy kuussa vain noin 10. Saanko armahduksen?[/QUOTE]

Haha tää olisi voinut olla mun kirjoittamani. Hoitopäiviä tosin kertyy enemmän, mutta tulevat olemaan alle kuusituntisia.