Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä oon sen äskeisen ketjun vieras
Ja mä sanoisin et noista musta kivin olisi B.
Mutta mulla ei kyllä ole mitään sitä vastaan et anoppi ostaa pojalleen sillä 2000 eurolla,
kunhan mä saan vähän kohtuullisemman lahjan, samoin kun meidän lapset.
Mutta siis mun valinta olisi et kaikille lapsille voi ostaa samalla summalla, mut se perhe jossa se puoliso ei halua niin siinä perheessä suuntaa sen lahjan sille omalle lapselleen(ja ei ulkomaanmatkaa ilman puolisoa tietenkään) mut mun mies on saanu aikanaan auton.
Jos taas omakin lapsi on sitä mieltä ettei kalliita lahjoja niin sit ihan sama, itsehän ne kieltäytyy eikä mua ainakaan haittais jos anoppi ostais miehen sisaruksille vaikka sata kertaa kalliimmat lahjat, talot ja autot kunhan tykkää muuten meistä kaikista yhtä paljon tai siis antaa aikaa ja rakkautta yhtä paljon kaikille lapsenlapsille.
Tosta täytyy kysyä.... tapaako sun lapsesi koskaan serkkujaan? Vietättekö esim jouluja yhdessä? Käytte synttäreillä? Nimittän nyt mietin, että mites nämä lasten lahjat sitten.... Pekka-serkku saa uuden hienon digivideokameran, mutta oma lapsi lautapelin, joka sekin mieleinen.. mutta painii aivan eri hintaluokassa Pekka-serkun lahjan kanssa. Ja tämä siis ei tapahdu vain kerran vaan aina, kun on jotain "lahjuspäiviä". Kun lapsi näkee, että toinen saa aina kalliita lahjoja ja hän ei, niin miten selität asian omalle lapsellesi?
Me olemme uusperhe. Miehellä on edellisestä liitosta lapsia ja meillä on yhteiset lapset.
Isovanhemmat ja miehen suku on siis ihan yhtä suurella geeniperimällä sukulaisia kaikille miehen lapsille.
Silti lahjat ovat kautta aikain olleet eriarvoisia. Kerran anoppi oli sanonut miehelle, että ex-liiton lapset saavat tänä vuonna kalliimman lahjan syystä että.. ja minä vastasin miehelle, että eihän siinä ole mitään uutta, ainahan he ovat saaneet kalliimmat lahjat.
Kun yhteinen lapsemme oli vauva, miehen lasten lahjat odotti kuusen alla meillä ja he saivat ne kun tulivat tapanina kylään, joulun kun olivat aina äidillään.
Kun yhteinen kasvoi, ilmoitin, että on kaksi vaihtoehtoa: a) miehen ex-liiton lasten lasten lahjat toimitetaan heille kotiin
b) jos etälapsille on meidän kotona lahjoja joulun jälkeen, jos heillä on siis kaksi joulua lahjoineen, myös meidän yhteisellä on oltava tasan yhtä monta ja rahallisesti yhtä arvokasta lahjaa kuusen alla.
Ja koska ne lahjat ovat miehen suvulta, hän ilmoittaa asian suvulleen.
Ilmoitin, että on mielettömän väärin, että etälapset tulevat ja avaavat kasan lahjoja meillä, ja meidän oma joka ymmärtää, muttei ymmärrä, katsoo vierestä kun toiset saa mutta hän ei. "sait jouluaattona" - niin saivat etälapsetkin kotonaan.
Mies nikotteli. Hän olisi tykännyt jostain "kaksi kotia, meillä on teille parempi joulu " kuviosta, mutta valitsi vaihtoehdon A.
Miehen suku on kuitenkin jotenkin sitä mieltä, että enemmän lapsenlapsia ja enemmän sukua ovat nämä kaksi äidillään asuvaa, jotka käyvät vain tapaamisella. Isovanemmat ostavat ja hankkivat, vievät ja käyttävät, järjestävät ja mahdollistavat, mutta eivät tee tätä samaa meidän yhteisille.
Heillä on myös muitakin lapsenlapsia, joille annetaan niin rahaa kuin lahjaakin, ja aikaa.
Meidän nuorin ei edes tunnista isovanhempiaan, ei tunne heitä lainkaan, koska isovanhemmilla ei ole ollut aikaa olla näidden lasten elämässä tuon nuorimman syntymän jälkeen.
Edes lahat eivät kompensoi, sillä saavat määrällisesti vähemmän ja rahallisesti paljon, paljon, halvempia lahjoja.
