Tarvitseeko teidän muiden viihdyttää lapsianne KOKO ajan?

Mä ymmärrän sua ap. Lapset on todella erilaisia.

Olen niin kurkkua myöten täynnä niitä "kyllä se oppii olemaan kun et hyysää" kommentteja. Juu ei. Ja mä en voinut koskaan jättää vauvaa sitteriin/ lattialle katsomaan kun laittelen ruokaa. En vain pystynyt kuuntelemaan sitä kiljumista, joka voi jatkua tuntikausia.

Meillä manduca kantoreppu oli aivan ehdoton kapistus. Lapsi viihtyi siinä puolitoistavuotiaaksi asti,

 

ei oo tarvinnut, mut paljon oon tytön kanssa ja leikin ja sylitän jne...

 

Ymmärrän ap sua hyvin! Meiltä löytyy myös reilu 2v taapero, joka on syntymästään lähtien ollut suuritarpeinen. Viihtyi sitterissä, lattialla, sängyssä jne. yksin korkeintaan puoli minuuttia, hyvä jos sitäkään. Sitten alkoi niin järkyttävä huuto, ettei yksinkertaisesti häntä voinut jättää yksin. Pelkäsin että tukehtuu itkuunsa. Kantoliina olikin meidän pelastus ensimmäisen ikävuoden ajan.

Vieläkin on kovin seurankipeä, mutta meillä on ihan tässä lähiaikoina tapahtunut suurta edistystä yksin leikkimisen suhteen. Välillä jää yksin puuhailemaan juttujaan tai sitten tuo lelunsa tuohon viereen ja alkaa leikkimään siinä. Tämän ikäistä voi jo vähän huudattaakin, mutta silti ei ole kiva kuunnella jatkuvaa narinaa ja kitinää jos on pakko saada jokin kotityö tehtyä.

 

Meilläkin 1,5-vuotias poika ei oikein malta leikkiä yksin. Myöskään mitkään videot tai telkkari ei kiinnosta vielä. Mä oon kanssa tosi huono leikkimään millään duploilla tai muuta, joten yritän sit ottaa pojan mukaan kotihommiin. Siis sellaisiin missä se nyt ei saa suurta vahinkoa aikaan Esimerkiksi imuroidaan yhdessä ja kun teen ruokaa niin poika saa sitten ottaa kaapista jotain muovikippoja ja tuusata niiden kanssa. Toki kaikkiin hommiin mitä yhdessä tehdään pitää varata tuhottomasti enemmän aikaa kuin jos ne tekisi yksin.


Varmaan joo sekin on totta että esikoisen kanssa näitä ongelmia on enemmän, mutta eiköhän ne seuraavat lapset viihdy paremmin ilman vanhempien seuraa juuri siksi että on se isompi sisarus joka viihdyttää. En usko että tässä on millään kasvatusmallilla osuutta asiaan sinänsä.

 

Niin ja vielä se, että meillä ei niinkään ole se ongelma, että lapsi vaatisi meitä leikkimään, vaan ongelma on se, että lapsi tahtoo osallistua kaikkeen... pitää aina tarkkaan harkita, mitä alkaa lapsen hereillä ollessa tehdä, ts. hommien pitää olla sellaisia, että lapsi voi edes jotenkin niihin osallistua.

täälä kans täällä kans, niin tutun kuulosta. Tiskikoneen laitto on mahdottomuus, kova poika pyykkäämäänkin on, ruuan laitto on pakko nähä, siis aivan kaikki. Tosi hankalaa kun joutuu olemaan pitkiä aikoja yksin, luojan kiitos, tämä poika on saamassa veljen, jos se siitä vähän helpottais sitten kun rupeavat viihtymään yhdessäkin... Ainoat lelut mitkä oikeastaan kiinnostaa on autot ja nekin vain hetken..

 

Joskus on niitä päiviä ja tais niitä olla minullakin lapsuudessani. Tylsyys on kurja tauti.