V
Väsynyt!
Vieras
Kerronpa tilanteestamme ja kysyn mielipidettänne erosta...
Mies tehnyt töitä viime syksystä lähtien toisella paikkakunnalla johon 200km matka.Töitä n.5 päivää viikossa, joista 2 vapaata ja pyrkinyt tulemaan kotiin tuolloin.Sesonkiaikana kuitenkaan ei ole päässyt aina koko viikolla kotiin.Meillä on 2 poikaa, joista nuorempi 3v erittäin vilkas ja nyt aletaan tutkimaan onko vilkkaus normaalia vai ei.
Teen itse 3-vuorotyötä ja molemmat lapset siis alle kouluikäisiä.Pojat kulkevat 2-vuoropäivökodissa jossa ei siis järjestetä yöhoitoa.Myöskään pyhinä (pääsiäinen jne) päiväkoti ei ole auki.Koko talven olen enimmäkseen yksin sumplinut poikien hoitoasiat pyhien/yövuorojen jne sattuessa. Mies ei pysty etukäteen sanomaan miten pystyy pitämään vapaapäiviä eli saan usein tietää vapaista sinä päivänä kun on tulossa kotiin eli en voi mitenkään sunnitella omia menojani tai elämääni.Vaikka olisi sovittu hänen tulevan vapaalle kun minulla on listassa yövyuorot voi olla, että tulo peruuntuu kun ei voikaan olla töistä pois...
Talvi on ollut äärettömän raskas itselleni.Ylivilkas poika joka tarvii valvontaa kaiken hereilläoloaikansa ajan vie äärettömästi voimia.Sen lisäksi oma tyuöni hoitoalalla on raskasta.Kuljetan lapset yksin hoitoon ja haen heidät vuoroni päätyttyä.Vapaa-aikaa minulla ei juurikaan ole vaan käyn joka paikassa lasteni kanssa ja omiin harrastuksiin ei ole mahdollisuutta. Miehen tullessa vapaille hän levähtää enimmäkseen, koska töissä on ollu niin raskasta ja tekee niin pitkiä putkia ja pitkää päivää jne... Poikien kanssa ei esim.ulkoile oikeastaan koskaan, joskus käyvät kylässä tuttavaperheen luona jossa on myös lapsia.
Olen kulkenut talven nyt äärirajoillani, pinnani tuskin venyisi enää tämän pidemmälle.Jaksaminen on ollu rajoilla useamman kerran viime aikoina.Olen miehelleni asiasta puhunut ja ääriväsyneenä soittanut itkunsekaisia puheluita hänelle siitä etten jaksa enää yksin hoitaa työtä, kotia, lapsia, elämää ylipäätään.Hän aina sanoo, että sitten kun kausi päättyy niin sitten ja sitten.Olemme myös puhuneet ettei jatkaisi kyseisessä paikassa enää ensi talvena (oli ensimmäinen talvi nyt kun oli ko työpaikassa).On itsekin ollut väsynyt kulkemiseen ja vaikka saa hieman parempaa palkkaa kuin aiemmin muissa paikoissa niin on se niin monesta muusta asiasta pois ettei tuo onnea.Sekä minunkin jaksamisen vuoksi.Nyt on kuitenkin alkanut puhumaan, että kuunnellaan nyt millaista tarjousta tekevät ensi talvelle (bonukset, palkan nostaminen, edut jne) vaikka asia oli jo puhuttu ja olen sanonut suoraan etten toista tämmöistä talvea jaksa vaan aion jäädä siinä tapauksessa lopullisesti yksin lasten kanssa!!
Onko tässä teidän mielestänne tarpeeksi syitä eroon vai...?Koska totuus on etten toista samanlaista talvea yksin kestä/jaksa.Kyse ei ole edes mistään yh-elämästä vaan totaalisesta yksin jäämisestä.Mies ei ole lasten kanssa kunnlla koskaan.Mikä se myöskään tällainen parisuhde on, jossa ei ole minkäänlaista perhe-elämää eikä yhteiselämää?! Ja vaikka mies on nähnyt minun väsyneen taakan alle ja murtuneen täysin se ei riitä saamaan häntä tajuamaan ettei kyseinen työjärjestely enää vain onnistu!
Mies tehnyt töitä viime syksystä lähtien toisella paikkakunnalla johon 200km matka.Töitä n.5 päivää viikossa, joista 2 vapaata ja pyrkinyt tulemaan kotiin tuolloin.Sesonkiaikana kuitenkaan ei ole päässyt aina koko viikolla kotiin.Meillä on 2 poikaa, joista nuorempi 3v erittäin vilkas ja nyt aletaan tutkimaan onko vilkkaus normaalia vai ei.
Teen itse 3-vuorotyötä ja molemmat lapset siis alle kouluikäisiä.Pojat kulkevat 2-vuoropäivökodissa jossa ei siis järjestetä yöhoitoa.Myöskään pyhinä (pääsiäinen jne) päiväkoti ei ole auki.Koko talven olen enimmäkseen yksin sumplinut poikien hoitoasiat pyhien/yövuorojen jne sattuessa. Mies ei pysty etukäteen sanomaan miten pystyy pitämään vapaapäiviä eli saan usein tietää vapaista sinä päivänä kun on tulossa kotiin eli en voi mitenkään sunnitella omia menojani tai elämääni.Vaikka olisi sovittu hänen tulevan vapaalle kun minulla on listassa yövyuorot voi olla, että tulo peruuntuu kun ei voikaan olla töistä pois...
Talvi on ollut äärettömän raskas itselleni.Ylivilkas poika joka tarvii valvontaa kaiken hereilläoloaikansa ajan vie äärettömästi voimia.Sen lisäksi oma tyuöni hoitoalalla on raskasta.Kuljetan lapset yksin hoitoon ja haen heidät vuoroni päätyttyä.Vapaa-aikaa minulla ei juurikaan ole vaan käyn joka paikassa lasteni kanssa ja omiin harrastuksiin ei ole mahdollisuutta. Miehen tullessa vapaille hän levähtää enimmäkseen, koska töissä on ollu niin raskasta ja tekee niin pitkiä putkia ja pitkää päivää jne... Poikien kanssa ei esim.ulkoile oikeastaan koskaan, joskus käyvät kylässä tuttavaperheen luona jossa on myös lapsia.
Olen kulkenut talven nyt äärirajoillani, pinnani tuskin venyisi enää tämän pidemmälle.Jaksaminen on ollu rajoilla useamman kerran viime aikoina.Olen miehelleni asiasta puhunut ja ääriväsyneenä soittanut itkunsekaisia puheluita hänelle siitä etten jaksa enää yksin hoitaa työtä, kotia, lapsia, elämää ylipäätään.Hän aina sanoo, että sitten kun kausi päättyy niin sitten ja sitten.Olemme myös puhuneet ettei jatkaisi kyseisessä paikassa enää ensi talvena (oli ensimmäinen talvi nyt kun oli ko työpaikassa).On itsekin ollut väsynyt kulkemiseen ja vaikka saa hieman parempaa palkkaa kuin aiemmin muissa paikoissa niin on se niin monesta muusta asiasta pois ettei tuo onnea.Sekä minunkin jaksamisen vuoksi.Nyt on kuitenkin alkanut puhumaan, että kuunnellaan nyt millaista tarjousta tekevät ensi talvelle (bonukset, palkan nostaminen, edut jne) vaikka asia oli jo puhuttu ja olen sanonut suoraan etten toista tämmöistä talvea jaksa vaan aion jäädä siinä tapauksessa lopullisesti yksin lasten kanssa!!
Onko tässä teidän mielestänne tarpeeksi syitä eroon vai...?Koska totuus on etten toista samanlaista talvea yksin kestä/jaksa.Kyse ei ole edes mistään yh-elämästä vaan totaalisesta yksin jäämisestä.Mies ei ole lasten kanssa kunnlla koskaan.Mikä se myöskään tällainen parisuhde on, jossa ei ole minkäänlaista perhe-elämää eikä yhteiselämää?! Ja vaikka mies on nähnyt minun väsyneen taakan alle ja murtuneen täysin se ei riitä saamaan häntä tajuamaan ettei kyseinen työjärjestely enää vain onnistu!