O
onneton aapee
Vieras
Jotenkin pelottaa miten pärjäisimme lapsen (1 taapero) kanssa rahallisesti, ja miten jaksaisin yksinhuoltajana, varsinkin kun lapsen isä aikoo tulevaisuudessa viettää puolet vuodesta ulkomailla töissä, eikä tukiverkostoa ole pahemmin.
Yksinäisyyskin pelottaa, vaikka en tiedä mikä ihme siinä pelottaa. En ole koskaan ollut kauan yksin, kotoa muutin silloisen poikaystäväni luokse, ja erojen jälkeen olen ollut vain muutaman kk yksin ennen uutta suhdetta. Jotenkin tuntuu kaikesta huolimatta olo turvalliselta kun saa elää perhe-elämää, vaikkei olisikaan onnellinen.
Uskon että tämä yksin jäämisen pelko on aika yleinen, moni tuttuni on löytänyt ensin uuden kumppanin, ja sitten vasta eronnut. Itse en haluaisi siihen alentua, vaan olla toiselle lojaali loppuun saakka, ja opetella vihdoin ja viimein olla pelkäämättä yksinäisyyttä. Sitäpaitsi enhän nyt olisi yksin, koska minulla olisi lapsi.
Tiedän etten enää voi olla onnellinen avomieheni kanssa. Tein tänään listat jossa oli hänen, ja suhteemme plussat ja miinukset. Miinuslista oli sivun pituinen , plusslista vajaa puoli sivua. Olen alkanut tuntea itseni masentuneeksi asian takia, tänään oli vaikea olla töissä kun itketti koko ajan. Ja kun radiosta tuli kappale Annan sut pois, alkoi kyyneleet valua.
Silti, miehessäni on niin paljon oikeasti huonoja puolia, että että en usko että monikaan nainen olisi häntä kestänyt neljääkään vuotta. Hyvällä tuulella ollessaan hän tosin osaa olla melkoisenkin rakastettava, mutta niitä ei nykyään enää usein ole.
En ole pystynyt miehen kanssa seksiin kuin yhden ainoan kerran kahden viime kuukauden kerran, ja sekin vain hänen mielikseen, kun hän niin kovasti kerjäsi. Nyt hän valittaa päivittäin kun ei ole seksiä, ja on alkanut puhua jo vieraissa käymisen mahdollisuudesta. Mutta kun en vaan pysty, kertakaikkiaan. Joskus ajattelen jopa että voi kun kävisi vieraissa, niin olisi helpompaa erota.
Yksi pyyntö minulla olisi, olkaa minulle armollisia älkääkä pahasti kivittäkö, pliis. Itkettää tälläkin hetkellä. Oli pakko vain saada purkaa ajatuksiaan johonkin rehellisesti, anonyyminä. On niin paha olla. :'(
Yksinäisyyskin pelottaa, vaikka en tiedä mikä ihme siinä pelottaa. En ole koskaan ollut kauan yksin, kotoa muutin silloisen poikaystäväni luokse, ja erojen jälkeen olen ollut vain muutaman kk yksin ennen uutta suhdetta. Jotenkin tuntuu kaikesta huolimatta olo turvalliselta kun saa elää perhe-elämää, vaikkei olisikaan onnellinen.
Uskon että tämä yksin jäämisen pelko on aika yleinen, moni tuttuni on löytänyt ensin uuden kumppanin, ja sitten vasta eronnut. Itse en haluaisi siihen alentua, vaan olla toiselle lojaali loppuun saakka, ja opetella vihdoin ja viimein olla pelkäämättä yksinäisyyttä. Sitäpaitsi enhän nyt olisi yksin, koska minulla olisi lapsi.
Tiedän etten enää voi olla onnellinen avomieheni kanssa. Tein tänään listat jossa oli hänen, ja suhteemme plussat ja miinukset. Miinuslista oli sivun pituinen , plusslista vajaa puoli sivua. Olen alkanut tuntea itseni masentuneeksi asian takia, tänään oli vaikea olla töissä kun itketti koko ajan. Ja kun radiosta tuli kappale Annan sut pois, alkoi kyyneleet valua.
Silti, miehessäni on niin paljon oikeasti huonoja puolia, että että en usko että monikaan nainen olisi häntä kestänyt neljääkään vuotta. Hyvällä tuulella ollessaan hän tosin osaa olla melkoisenkin rakastettava, mutta niitä ei nykyään enää usein ole.
En ole pystynyt miehen kanssa seksiin kuin yhden ainoan kerran kahden viime kuukauden kerran, ja sekin vain hänen mielikseen, kun hän niin kovasti kerjäsi. Nyt hän valittaa päivittäin kun ei ole seksiä, ja on alkanut puhua jo vieraissa käymisen mahdollisuudesta. Mutta kun en vaan pysty, kertakaikkiaan. Joskus ajattelen jopa että voi kun kävisi vieraissa, niin olisi helpompaa erota.
Yksi pyyntö minulla olisi, olkaa minulle armollisia älkääkä pahasti kivittäkö, pliis. Itkettää tälläkin hetkellä. Oli pakko vain saada purkaa ajatuksiaan johonkin rehellisesti, anonyyminä. On niin paha olla. :'(
Koitas nyt vielä puhua vakavasti miehesi kanssa. Pystyisittekö menemään vaikkapa terapeutille?
miehen kaa ei enää yhteiselo suju,ainaista kinastelua ja vuorotellen huutamista/vittuilemista