Tarkkaavaisuushäiriö

[Kunhan pohdiskelen]

Olen 25. Olen ajatellut jo pitkään vain olevani ns. tavallista tyhmempi tai jotenkin vain huonompi kuin muut sen vuoksi, että en vaan älyä asioita samalla lailla kuin monet muut. Opiskeluaikoinani se heijastui esim. siten, että en ollut aina täysillä perillä siitä mitä tehtäviä tulee tehdä ja miten se tehtävänanto taas menikään. Tai työharjoittelussa esimerkiksi en ollut aina perillä siitä, minne taas kuuluikaan seuraavana päivänä mennä ja mitä siellä tehdä. Tuntui usein, että jonkun piti selittää ihan ruohonjuuritasolta lähtien, mikä on homman nimi. Ja usein piti varmistella vielä. Opiskeluaikoinani tukeuduin paljon opiskelukavereihini, ja jotenkin menin vaan virran mukana, ja onnistuinkin saamaan paperit käteeni.

Huomaan usein seuraavani puhetta, mutta en sisäistä sitä. Vaikka kuinka yritän kuunnella, saatan ikään kuin vaipua tilaan, jossa kyllä kuulen ne kaikki sanat, ymmärrän ne sanat, mutta en sisäistä sitä asiaa joka minulle kerrotaan. Näin esimerkkinä vaikkapa työtilanne, jossa minulle kerrotaan työtehtävää. Kuuntelen skarppina ja nyökyttelen, mutta sisäistän asiasta vain puolet. Sitten pitää palata ja varmistaa asia vielä uudelleen.

Kyllä mä lapsenakin olin samanlainen. Muistan tapahtumia, joissa en oo ihan ollu messissä ja vaan kulkenu mukana, kun kaikki muutkin. Unohdan paikkoja, joissa olemme olleet esim. luokkaretkellä, ihan näin vanhemmallakin iällä opiskeluaikoinani, mutta muistan kyllä ympäristön todella hyvin. Saatan muistaa yksityiskohtia paikoista hyvinkin selvästi. Mutta jos minulta kysytään paikan nimeä tai jotain muuta oleellista yksityiskohtaa, niin "öö..." lienee mun eka vastaus.

Kela kaikkine lomakkeineen, ja veroasiat tuottavat minulle päänvaivaa. Kyllä, varmasti monelle muullekin, mutta minä en tunnu sisäistävän niitä perusasioitakaan. Vieläkin kysyn mieheltäni esimerkiksi veroprosentteihin liittyviä asioita, ja muutenkin sellaisia, jotka pitäisi tässä iässä, tällä koulutuksella ja työelämää edes vähän nähneenä olla jota kuinkin hanskassa. Vaan ei ole. Ja nolottaahan sellaisista enää tässä iässä kyselläkään...

Lapseni täyttää piakkoin kolme vuotta, jonka jälkeen minun olisi myös tarkoitus siirtyä työelämään. Tämä tuottaa suoraan sanottuna suurta ahdistusta nimenomaan sen vuoksi, koska vaikka mulla se tutkinto takataskussa onkin, niin olen todella epävarma itsestäni. Kuinka ihmeessä selviän työelämästä, kun tuntuu, että edes perusasiat eivät ole hallussa? En haluaisi, että ihmiset saavat minusta aivan tollon kuvankaan, sillä minun on todella vaikea sisäistää uusia asioita ja tarvitsen aikaa niiden käsittelemiseen. Sekä jonkun joka tahtoo selvittää ne ruohonjuuretkin...

Olen pohtinut siis, että voisiko tämä olla jotain tarkkaavaisuushäiriötä. Tämä todella vaikuttaa itsetuntooni, ja usein tuntuukin että olen aivan täysi nolla, ja miksi en vain oikeasti pysty käsittämään asioita, kuten muut. Kun muut sanovat "Ahaa, nyt tajusin!", niin mä sanon "Ahaa, nyt tajusin!", mutta feikaten. Niin monesti oon vaan nyökytellyt ja teeskennellyt, että ymmärrän, ettei muut ajattele mua ihan tyhmänä. Mutta eihän sellainen pidemmän päälle vetele työelämässä.

Onko muilla mitään tällaista? Onko muillakin tätä, että jos joku kertoo sinulle jotain, pysähdyt ikään kuin kuuntelemaan sitä puhetta, mutta et sisältöä, ja lopulta et sitten sisäitäkään yhtään mitään? Se on todella ärsyttävää, oikeasti, varmaan siitä kertojastakin, mutta niin se on minusta itsestänikin.

Oma poikani on vilkas tapaus. Joskus olen ajatellut adhd:takin, mutta voi mennä kyllä ihan "normaalinkin" vilkkauden piikkiin. Käsittääkseni sellainen on kuitenkin periytyvää, jonka vuoksi tässä pohdiskelen mahdollisen tarkkaavaisuushäiriön ja vilkkauden yhteyksiä niin itsessäni kuin pojassani.

 

[SAMIS]

oho, veit sanat suustani. Ihan samat oireet mullakin, kaikki samat jutut.

 

["mie"]

Minulla on ollut tuota ihan samaa, että yritän kuunnella ja kuulen sanat, mutta en välttämättä tajua silti mitään. Älykkyydessä ei pitäisi silti vikaa olla. Koulut olen suorittanut hyvillä arvosanoilla. Kärsin tuosta edelleen, ikää lähemmäs 40v...

 

[aletheia]

AD(H)D... Mulla ihan samaa ja tässä parhaillaan aletaan mua tutkimaan vähitellen, josko dg sitten napsahtaisi jossain vaiheessa. Aika hemmetin iso helpotus, kun tajusin mistä kaikki johtuu.

http://päivitee.fi/addadhd-testi/

 

[täällä!]

Ihan kuin olisin itse kirjottanut tuon tekstin! Ihanaa kun on joku muukin! Minusta aina on tuntunut että olen ainut maailmassa, eikä kukaan mua ymmärä. Minuakin jännittää, suorastaa PELOTTAA työelämä koska en tosiaankaan tajua asioita nopeasti ja se hävettää. Olen muutenkin kova jännittäjä.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Minulla on onneksi diagnoosi... adhd. Ja lääkitys.

Kannattaa tutkituttaa kunnon neurologilla, ei diagnoosin toivossa, vaan apukonstien löytämiseksi.

 

[ap.]

Kiitos viesteistänne. On todella helpottavaa huomata, ettei ole ainoa.

Tuli tuota testia tehdessä mieleen uusia asioita, jotka lienee liittyvät tähän myös. Uusien asioiden kohtaaminen ahdistaa ja pelottaa. Erityisesti olen huomannut tämän matkustamisen kanssa. Minun pitää selvittää asiat millilleen etukäteen ja kirjoittaa ne itselleni ylös, että saan mielenrauhan. Mihin lentokone kentällä laskeutuu, mistä ovesta tarkalleen kävelen ja käännynkö sitten oikealle vai vasemmalle. Mitä seuraamassani kyltissä pitää sanatarkalleen lukea ja niin edelleen. Siis hyvä ettei askelten määrää pidä etukäteen tietää. Kaikki nimenomaan sen vuoksi, että en vaan osaa omaksua niitä perusasioita ja näin etukäteen ikäänkuin jo "elämällä" sen tilanteen pyrin varmistamaan itselleni sen mielenrauhan, että taatusti selviän siitä tilanteesta. Samaa myös lapsena, kun piti matkustaa muutama kilometri bussilla viereiseen kaupunkiin. Jo etukäteen mietin tilanteen, mihin minun kannattaa istua, milloin tarkalleen painaa nappia, missä vaiheessa nousta jo ovelle odottamaan. Siis ihan älyttömän typeriä juttuja sitä pitääkin ajatella.

Äidissäni on muuten tuota samaa. Ei ole varmaan toista yhtä stressaantunutta lomailijaa kuin hän. (Ja tietysti sitten minä, ja muut meidänlaisemme.) Sillä erotuksella tosin, että mä kyllä osaan nauttia lomasta ja rentoutua, kunhan olen päässyt yli sen hetken, jota olen eniten etukäteen stressannut (esim. juuri se käytännön matkustamistilanne).

Sain testistä 55 pistettä. Huomasin aivan selkeän eron noissa kysymyksissä, joissa viitattiin enemmän vilkkauteen kuin sitten siihen asioiden käsittelemiseen ja sisäistämiseen. Ei mun oo vaikeaa olla aloillani, eikä oo koskaan ollu. Mä oon aina ollu sieltä rauhallisimmasta päästä ja nimenomaan jopa ujoimmasta päästä. Jo tokan luokan välitokariin opettaja oli kirjoittanut, että tuppaan vetäytymään ryhmätilanteissa. Kuitenkin sitten testissä kysyttiin paikallaan ollessa olevista jalkojen ja käsien liikuttelemisista, niin niitä ei minulla ole, mutta muita tapoja kylläkin. Kuten kynsien pureminen (yleensä kylläkin repiminen) tai jokin muu vastaava.

Äkkipikainen olen ollut aina ja hyvinkin herkkänahkainen. Ärsyynnyn helposti.

Eli vaikka ei sitä 70 pojoa testistä tullutkaan, niin hyvin monet asiat silti natsaavat. Kiitos testistä, aletheia.

Jotekin pelottavaa edes lähteä tämän asian kanssa lääkäriin. Heti alkoi pääkopassa hyrräämään, että mitäs jos mä en osaakaan selittää näitä mun oireita ja unohdan vaikka mainita kaiken oleellisen. Meen sinne ja sanon "öö". Story of my life.

 

["mie"]

Minäkin sain 55 pistettä!

 

[ap.]

Minkälaiset asiat sulla siinä testissä painottui? Mulla oli sellaisiakin, mihin laitoin 0 pistessä, ja sitten taas sellaisia, joihin tuli 5. 0 pisteet painottui nimenomaan sellaisiin, joissa viitattiin vilkkauteen ja jollainen mä en siis tunnista olevani.

Pidän paljon taiteista ja sen vuoksi maalaan ja piirränkin paljon. Näissäkin asioissa silti, vaikka ovat minulle rakkaita, tulee tämä keskittyminen (tai sen vaikeus) esille. Piirrän hyvin yksityiskohtaisesti, MUTTA minulla on sellainen tunne jatkuvasti, että haluaisin piirroksen olevan jo loppusuoralla, jotta näkisin miltä se oikeasti tulee näyttämään. Ja kun työ etenee liian hitaasti, menetän malttini ja hylkään koko työn.

Lisäksi, en kestä hyvin jos ympärillä on liikaa hälyä. No, meillä se kotioloissa on osin vähän pakkokin kestää, kun on niin eläväinen poika meillä. Mutta jos vaikka yritän katsoa telkkua ja mies tulee juttelemaan minulle, minua alkaa ärsyttämään, kun kuuluu pupellusta kummaltakin suunnalta ja kumpaakin tahtoisin kuunnella, mutta sitten ne vaan sotkeentuu mun päässä ja tekee mieli räjähtää. Tai, kuten toissailtana kävi, ja ärsyynnys purkaantui itkuna, kun mies päätti vielä suht myöhään alkaa imuroimaan keittiön lattiaa ja mä olin samaan aikaa siinä aika vieressä tietokoneella. Jotenkin se melu vaan sai aikaan sellaisen reaktion. Ja onhan näitä ollu pitkin elämääni samanlaisia.

 

[aletheia]

Mä vetäsin tuosta testistä 110 pistettä

Työelämässä minäkin kärsin noista piirteistä ihan niin paljon, että asiasta on huomauteltu. En minä osaa vielä mitään apukonsteja ajatella, sitten vasta jos dg:n saan. Se meinaan olisi mulle jo puoli voittoa tässä

 

[ap.]

Mä vetäsin tuosta testistä 110 pistettä

Työelämässä minäkin kärsin noista piirteistä ihan niin paljon, että asiasta on huomauteltu. En minä osaa vielä mitään apukonsteja ajatella, sitten vasta jos dg:n saan. Se meinaan olisi mulle jo puoli voittoa tässä

Just tätä mä pelkäänkin, että mullekin pitää huomautella asioista, kun ei mikään mee perille. Huoh... Mikä siinä on, kun ei vaan voi tajuta. :/

 

[aletheia]

Just tätä mä pelkäänkin, että mullekin pitää huomautella asioista, kun ei mikään mee perille. Huoh... Mikä siinä on, kun ei vaan voi tajuta. :/

Sen kun tietäisi Kivaa ei ole, todellakaan. Lisäksi olen ollut aina työpäivien jälkeen ihan kuolemanväsynyt, kun olen tsempannut ja joutunut laittamaan itseni äärirajoille, että pysyn tahdissa mukana. Onneksi voin olla hoitovapaalla vielä parisen vuotta. Jospa sinä aikana tähän joku ratkaisu löytyisi.

 

[rockyroad]

Kuulostaa tutulta, niin tutulta! Samoja ongelmia on olluta aina. Varsinkin toi asioiden sisäistämisjuttu, olen ihan ulalla joskus, vaikka olen koittanut keskittyä ja kuunnella ja sitten pitää kysyä uudelleen. Ja kolmannen kerran kysyessä jo hävettää. Ja Kelan lomakkeet :O aivan hepreaa mulle, samoin jotkut verojutut. Tunnen itseni niin saappaaksi välillä. Ja matkustaminen on vaikeaa, samoin hälyssä ja väenpaljoudessa olo.

Mä sain jostain testistä vähän alle 70 pistettä, oliskohan ollu sama, kun en jaksa millään avata tuota linkkiä.... Mutta mullakin nollille jäi kaikki vilkkausjutut, joten ihan ite diagnosoin mulle ADD:n.

 

["huhhuh"]

Ei sulla oo pahakaant arkkaavaisuus häiriö. Mulla on eritätin paha, enkä jaksanut lukea puoliakaan tekstistä.
Enkä jaksanut tuota testiäkään tehdä, klikkasin sivun auki ja totesin vaan, että HOHHOIJAAA! |O
Mä jatkantyötethävien tekemistä nyt, kun olen pikkupaussin pitänyt ihan syystä.
Inhottavaa tuijottaa kauhean epäselvää tilastoa ja puhtaaksi kirjoittaa toisten muistiinpanoja, mutta yritän kuitnenkin.

 

[ap.]

Sen kun tietäisi Kivaa ei ole, todellakaan. Lisäksi olen ollut aina työpäivien jälkeen ihan kuolemanväsynyt, kun olen tsempannut ja joutunut laittamaan itseni äärirajoille, että pysyn tahdissa mukana. Onneksi voin olla hoitovapaalla vielä parisen vuotta. Jospa sinä aikana tähän joku ratkaisu löytyisi.

Sama täällä. Oli se sitten mikä tahansa tilanne, jossa pitää ponnistella että pysyis ikään kuin kärryillä, niin kotona sitten väsähtää lähes suorilta jaloilta sohvalle. Mä oon tällä hetkellä siis vielä kotona suurimmaksi osaksi, mutta teen kuitenkin samalla sellaista muutama tunti viikossa laatuista määräaikaista työtä. Siis näin kätsysti ei vielä tartte laittaa poikaa hoitoonkaan, kun mies voi kattoa sillä aikaa kun käyn ne parit tunnit töissä. Ja joskus on oikeasti vaan niin epäonnistunut olo, ja suorastaan ihan pelle olo, kun jotkut ihan perusasiat on hakusessa. Mahdan vaikuttaa ihan joltain dementia potilaalta, joka on ihan hukassa koko ajan ja aina.

 

[ap.]

Kuulostaa tutulta, niin tutulta! Samoja ongelmia on olluta aina. Varsinkin toi asioiden sisäistämisjuttu, olen ihan ulalla joskus, vaikka olen koittanut keskittyä ja kuunnella ja sitten pitää kysyä uudelleen. Ja kolmannen kerran kysyessä jo hävettää. Ja Kelan lomakkeet :O aivan hepreaa mulle, samoin jotkut verojutut. Tunnen itseni niin saappaaksi välillä. Ja matkustaminen on vaikeaa, samoin hälyssä ja väenpaljoudessa olo.

Mä sain jostain testistä vähän alle 70 pistettä, oliskohan ollu sama, kun en jaksa millään avata tuota linkkiä.... Mutta mullakin nollille jäi kaikki vilkkausjutut, joten ihan ite diagnosoin mulle ADD:n.

Joo oot ihan selvä samis.

Lisää paineita luo tosiaan tuo koulutus ja se, että lähisuvussa ovat jo alkaneet kysellä mihin menen töihin. Paras oli tosiaan anoppini "meetkö Kelalle töihin?". Tota.......mites tän ny sanois...en. Olenkin siis harkinnut, etten edes hakisi alani töihin, vaan valitsisin suosiolla pienemmän palkkatason ja menisin töihin, jossa mun puupää kenties pärjäis vähän paremmin.

 

[ap.]

[QUOTE="huhhuh";25586663]Ei sulla oo pahakaant arkkaavaisuus häiriö. Mulla on eritätin paha, enkä jaksanut lukea puoliakaan tekstistä.
Enkä jaksanut tuota testiäkään tehdä, klikkasin sivun auki ja totesin vaan, että HOHHOIJAAA! |O
Mä jatkantyötethävien tekemistä nyt, kun olen pikkupaussin pitänyt ihan syystä.
Inhottavaa tuijottaa kauhean epäselvää tilastoa ja puhtaaksi kirjoittaa toisten muistiinpanoja, mutta yritän kuitnenkin.[/QUOTE]

Mä oon itseasiassa törmännyt tuohon testiin useammankin kerran ja vaan sulkenut sivun, kun en oo jaksanut tehdä. Nyt kun kerran avasin asiasta keskustelunkin, ja tää asia mua todella askarruttaa, niin pakkohan se oli tehdä.

Mulla muuten on paljon sellaisia kausia, jolloin en saa aikaiseksi juur mitään, ja sitten sellaisia, että pesisin varmaan talon ulkoseinätkin siinä siivousvimmassani. Enemmän, paljon enemmän, on kyllä näitä saamattomuuskausia, mutta kun jostain innostun, niin yleensä innostun täysillä.

Tsemppiä sinne sorvin ääreen!