Tarjouttuuko teillä joku lapsenhoitoavuksi?

["maaria"]

Meidän pian vuoden ikäinen on molempien vanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi ja muuten ainokainen perhe/lähipiirissä. Lapsella on 3 hyvin läheistä tätiä.

Odotusaikana jo kun neuvolassa puhutiin tukiverkostoista ja siitä onko mahdollista hoitoapua saatavilla jos tuntuu että on tarvetta, totesin että kyllä on -aika paljonkin ja kaikki asuvat 20km säteellä.

Vielä ei ole kertaakaan kukaan itse tarjouttunut hoitamaan lasta, mielellään toki hoitavat kun pyytää. Olisin ehkä joskus kaivannut tuttavien tukea ja apua, mutta olen tosi huono pyytämään. Ekat 6kk vauva kaipasi seuraa ja viihdyttää kokoajan hereillä olessa.

Itse ajattelen että kun siskomme aikanaan saavat lapsia niin varmasti aion tarjoutua avuksi (vaikka sitten kera oman pienokaisen) vaikka vain vauvan viihdyttäjäksi kyläilemään jotta äiti saa juoda kahvia rauhassa tai tehdä kotihommia.

Tarjoutuuko muilla kukaan koskaan itse hoitoavuksi?

En tarkota et muiden pitäis hoitaa se lapsi jo itse on tehty, mutta kyllä meille olis apu ollut tervetullutta! Musta on ihana katsoa kun lapsen täti on kylässä ja leikkii pienen kanssa, istua ja nauttia
En myöskään halua valittaa, jotenkin kaipaan vaan ihan yleisestikkin sellasta auttamisen meininkiä, jota joskus on ollut mutta ei juurikaan enää tule vastaan :/

Vai onko se niin ettei sitä osaa lapsettomana (tädit) ajatella miten kiinni pienessä ollaan? Tokihan isäkin on olemassa, mutta illat menee tosi nopeasti.. En tiedä olisinko itsekkään tajunnut tarjoutua hoitamaan toisen vauvaa ennen kun sain tuon oman murun.. Nyt tajuan

 

["iitu"]

Ymmärrän sua hyvin, meillääkään kukaan ei ole tarjouitunut hoitamaan lasta. On ensimmäinen lapsenlapsi molempien sukuun ja munnot, tädit, kummit yms. ihailevat lasta 8 nyt 1v 4kk) aina kun käyvät häntä katsomassa, mutta kukaan ei ole vielä tarjoutunut hoitamaan. Ei siinä, ettenkö itse hoitais, tietenkin hoidan koska olen lapsen halunnutkin, mutta olisihan sitä joskus kiva vaikka saada syödä rauhassa, itsekin olen tosin huono pyytämään.

 

["sss"]

MEille ei kukaan tarjoudu hoitamaan lapsia, aina täytyy itse kysyä. Osa-aika eläkkeellä oleva miehen äiti joka asuu lähellä, ei hänkään koskaan kysy/pyydä jotain lapsista mukaansa...

Itse aion toimia toisin, pyytää lapsenlapsia kylään..

 

["vieras"]

Ei tarjoudu ja hyvin harvoin onnistuu kysymälläkään. Olen hoidellut muiden lapsia ahkeraan (lomilla viikkojakin). Seitsemän vuotta kulunut näin

 

[Neydan]

Oon aiheesta jutellut oman lapseni tätien kanssa. Heidän ohjeensa oli, että pitää uskaltaa pyytää! He eivät tajua tarjoutua, eivät tiedä milloin kaipaan apua jne. Tulevat kuitenkin aina mielellään jos ei ole muuta jo sovittu. Ja olivat aivan ihmeissään kun sanoin että on noloa pyytää.

Nyt kysyn reippaasti aina kun tarve on, joskus itkien olen soittanut kun on väsy. Ja lähes aina rientävät avuksi. Samoin nyt myös anopin kanssa, joka myös ei ymmärrä tarjoutua, mutta haluaa olla lapsen kanssa aina kun mahdollista.

 

[no joo]

Saman ikäinen muksu kuin ap:lla ja ei kyllä ole kukaan tarjoutunut hoitoavuksi, joten lapsi ei ole vielä koskaan ollut hoidossa tai kotonakaan hoidettavana. On se vähän harmi enkä itsekään hoitoapua halua "anella" ellei tule jotain sellaista tilannetta että on pakko.

Hoitoapua olisi siinä mielessä kiva saada, että saisi joskus miehen kanssa lähdettyä jonnekin. Ja itse olen tykännyt kummilapsen kanssa viettää aikaa kaksin ihan senkin takia että lapseen saa ihan eri tavalla kontaktin kun ei ole ne vanhemmat taustalla ja saa luotua sitä suhdetta lapseen.. Ja kyllähän ihmiset leikkii vähän eri tavalla lapsien kanssa, joten lapsestakin voisi olla kivaa nähdä joku toinen naama välillä ja leikkiä uusia leikkejä

Meillä on kaikki isovanhemmat ilmoittaneet, etteivät tule ottamaan hoitoon..tyyliin "me ollaan hoidettu jo lapset, hoitakaa te omanne". Eli mahdolliset hoitajat on sitten ehkä joskut tädit ja enot.

 

[Ihan samaa mieltä]

Saati jos ei ole puolisoakaan - eikä kukaan silti tarjoudu auttamaan.
Ja pyydettäessäkin taivastele vaan 'Enpä minä nyt mitenkään voi enkä osaa " (=halua, ja viitsi.)
Edellämainittu siis omalta äidiltä eli mummolta, sekä sisareltani.
Jonkinverran olen sentään ystäviltä saanut apuja...

Ja mun näkökulma on että joillain jo lapsen saaneilla on tietynlainen näpäytysmentaliteetti tässä - 'kärsi nyt , niin minäkin kärsin'. Jopa ihan tosi vakavassakin paikassa, vieläpä.

Ja joo - itse koetan vastavuoroisesti auttaa , heti kun itseltä voimia liikenee. Ja olen jo jeesaillutkin.

 

["vieras"]

Ei tarjoudu (4 lasta). Tosin kyllä pyytämällä saadaan lastenhoitoapuja. Silloin kun on hyvin väsynyt niin ei jaksa edes ajatella sen avun pyytämistä.

 

[Millipidetär]

Joskus harvoin miehen vanhemmat tarjoutuvat ottamaan yökylään jos ollaan muutenkin kylässä. Muuten saadaan aina itse pyytää. Äitini kyllä juttelee että kaipaa lastani jonka koen jonkinlaiseksi tuo minulle hoitoon pyynnöksi, hän silti haluaa olla minunkin kanssani

 

[eipä oo apuja]

Ei tarjoudu. Oma äitini ei pysty, on jo sen verran vanha, ja meillä vilkasta lasta.

Muttakieltämättä kateeks käy, kuinka miehen vanhemmathyysäävät toisen poikansa kahta lasta. Ja ylipäätään perhettä. Hoitavat mukuloita todella paljon millon mistäkin syystä, mm että vanhemmat pääsevät kauppaan, saavat "parisuhteenhoitoaikaa" (silti ovat ns. on/off-suhteessa), saavat siivota rauhassa, saavat tehdä sitä sun tätä. Tosin myönnettäköön, et osa näistä hoitamisista on pakollisia, koska lapset jäis oman onnensa nojaan, jos isovanhemmat ei hoitas, nää lasten vanhemmat kun eivät mitään järjen jättiläisiä tai vastuuntuntoisia vanhempia ole. Mutta silti se ottaa päähän, kun ei itse saa apua koskaan, eikä sitä varsinkaan kukaan tarjoa, että hetkeksi pääsisi tuulettumaan....

 

["vieras"]

Meillä apu on parin tunnin ajomatkan päässä, mutta tarjoutuvat kyllä avuksi ja auttavat pyydettäessä. Toisaalta se on myös tapa suvussa eli kyllä meitäkin hätyytetään avuksi 200 kilometrin päähän vaikka vauva kainalossa. Eli apu on vastavuoroista ja vapautusta ei saa edes äitiyslomalla Toisaalta suku on välimatkoista huolimatta sen verran tiivistä, että ei multa nytkään kysytty haluanko lähteä juhlimaan loppiaista. Mentävä on, jollei tauti iske. Näissä on aina puolensa näissä jutuissa.

 

[Molleri]

Molemmat mummot, mun veli ja miehen sisko hakee usein lapsia mukaansa milloin minnekin Heiltä myös pyydän hoitoa tarvittaessa.

 

["Miia"]

En tarjoudu avuksi.Voisin tarjoutuakkin, mutta into hyytyi siihen,kun sain kaikki 3 muksua hoitoon samalla kertaa.Nämä lapset kurittomia pahimmasta päästä.
Enää en suostu vahtimaan näitä lapsia.Kasvatus lähtee kotoa!
Lasten mummi ja ukki hoitavat toisinaan lapsia, mutta periaatteessa hoito ei ole heidän velvollisuutensa, koska hehän ovat jo lapsensa kasvattaneet ILMAN APUJA!! Ei taida monellakaan mummolla tai ukilla päättyä isyys/äityys ikinä ja se on sääli...En voisi itse kuvitella ,että hoidan koko pienen ikäni lapsia..Missä on oma aika? Olisi hyvä,että lapset muistaisivat tämän kun pyytävät äitiään/isäänsä hoitamaaan lapsia

 

[Omppompooa]

Meillä vielä kun asuimme samalla paikkakunnalla kuin lapsen toiset isovanhemmat ja muut sukulaiset, tarjoutuivat auttamaan ja joskus oli jopa kinaa siitä että kuka SAA vauvan hoitoon Mutta nyt kun asumme kauempana kaikista sukulaisista, olemme aika yksin (asuu lähellä kaksi lapsien tätiä) mutta heillä on omat kuvionsa eikä tarjoudu auttamaan, mutta auttavat jos vain pyydetään ja heillä ei ole jo muuta sovittua =)

Minusta myös tuntuu että sitten kun minusta tulee täti/mummo aion pyrkiä auttamaan mahdollisimman paljon. Ja aion itse tarjoutua myös. =)

 

[no joo]

[QUOTE="Miia";22779669]
Lasten mummi ja ukki hoitavat toisinaan lapsia, mutta periaatteessa hoito ei ole heidän velvollisuutensa, koska hehän ovat jo lapsensa kasvattaneet ILMAN APUJA!! Ei taida monellakaan mummolla tai ukilla päättyä isyys/äityys ikinä ja se on sääli...
[/QUOTE]

Meillä lapsen isovanhemmat kyllä itse laittoivat lapsiaan mummoloihin hoitoon. Minä olin monta kertaa vuodessa mummon luona, tykättiin kyllä kovasti olla ja mummo itse pyysi aina. Samoin mies on ollut mummojensa hoivissa, yleensä kaikki kesät mikä on minusta jo vähän liikaa!

Eli hyvin on nämä isovanhemmat saaneet apua itse silloin aikoinaan lastenhoitoapua, mutta nyt ovat sitä mieltä että jokainen hoitaa itse muksunsa. Ja tämän kyllä ymmärränkin siinä mielessä, jos sitä apua ollaan jatkuvasti vailla tai isovanhemmat ei enää vaan kykene syystä tai toisesta hoitamaan. Mutta jos kyse on virkeistä isovanhemmista, joita ei vaan oikeastaan huvita olla lapsenvahtina (vaikka pari kertaa vuodessa?) niin on se harmillista. Itselleni ainakin on jäänyt tosi hyvät muistot mummostani ja hänen luonaan vietetystä ajasta. Milloin muuten olisin edes tutustunut häneen? Kyläillessä se monesti tahtoo olla sitä aikuisten kanssa keskustelua, kuulumisten vaihtoa.

 

[Taevahan Tosi]

Tarjoutuu joskus, sillon kun muksu oli pieni kaikki vähän varo tarjoutua kun lapsi on niin pieni ja mahdollisesti ikävöis.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Miia";22779669]En tarjoudu avuksi.Voisin tarjoutuakkin, mutta into hyytyi siihen,kun sain kaikki 3 muksua hoitoon samalla kertaa.Nämä lapset kurittomia pahimmasta päästä.
Enää en suostu vahtimaan näitä lapsia.Kasvatus lähtee kotoa!
Lasten mummi ja ukki hoitavat toisinaan lapsia, mutta periaatteessa hoito ei ole heidän velvollisuutensa, koska hehän ovat jo lapsensa kasvattaneet ILMAN APUJA!! Ei taida monellakaan mummolla tai ukilla päättyä isyys/äityys ikinä ja se on sääli...En voisi itse kuvitella ,että hoidan koko pienen ikäni lapsia..Missä on oma aika? Olisi hyvä,että lapset muistaisivat tämän kun pyytävät äitiään/isäänsä hoitamaaan lapsia[/QUOTE]

Eihän se toki velvollisuus isovanhemmille ole, eikä mun mielestä voi edes pitää ollenkaan samana lastenlasten kanssa oloa kuin omien lasten.

Monestihan isovanhemmat tekee lastenlasten kanssa sellasta mitä eivät omiensa kanssa tehneet. Eikö se kanssa niin usein menee että mummot ja vaarin jaksaa touhuta sen tunnin-pari-päivän kun tietää et se on vaan "se hetki" ja sitten saa huilata taas

Et jos ei aivan törkeästi hyväksikäytä isovanhempia lastenhoitajina ni kyllä heillekkin omaa aikaa jää

 

[Molleri]

[QUOTE="Miia";22779669]
Lasten mummi ja ukki hoitavat toisinaan lapsia, mutta periaatteessa hoito ei ole heidän velvollisuutensa, koska hehän ovat jo lapsensa kasvattaneet ILMAN APUJA!! Ei taida monellakaan mummolla tai ukilla päättyä isyys/äityys ikinä ja se on sääli...En voisi itse kuvitella ,että hoidan koko pienen ikäni lapsia..Missä on oma aika? Olisi hyvä,että lapset muistaisivat tämän kun pyytävät äitiään/isäänsä hoitamaaan lapsia[/QUOTE]

Meillä kyllä isovanhemmat osaa myös sanoa ei, jos eivät jaksa/halua lapsia luokseen. Ja itse olen vauvasta saakka ollu todella paljon oman mummoni luona joten ihan ilman apua ei mun vanhemmat oo kyllä mua kasvattaneet... Mun mielestä on rikkaus että on tukiverkosto ja lapsella on monta aikuista jotka välittää. Vanhemmat on tietysti ensimmäiset mutta kyllä mä uskon lapsiani myös muiden hoitoon välillä omasta tahdosta ja välillä myös pyydettäessä Miksi ihmeessä pitäisin lapset ainoastaan kotona kun mahdollisuus on käydä yökyläilemässä jne?

 

["eeee"]

Harvoin kai sitä tyrkyttämällä kellekään tarjotaan.

Mutta pyytämällä kyllä saa.

 

[pompula93]

Kyllä meillä ainakin mummo ottaa mielellään mut ja mun pikkusiskon sinne kyläilemään ja on aina ottanut :O. Toki nyt me ollaan jo pikkusiskon kanssa sen verran isoja ja autetaankin mummoa välillä esim. leipomisessa. Mummo myös soittelee meille joka ilta (vaikka aina ei huivittais kyllä vastata... ) ja kyselee kuulumisia sekä kuulemma myös miettiiä aina itsekseen mitä meille kuuluu (tosin se on myös paljon yksin kotona kun pappa on merilllä töissä)... Ja viimekin vuonna se suunnitteli jo kesällä kaikkea mitä me oltais voitu tehdä kaksin jos mä olisin jääny sinne yöks,mm. junaretkeä viereiseen kaupunkiin yms. (mutta halusin nähdä kavereita kotona ja olin jo ollu pitkän aikaa vanhempien kanssa siellä maalla ni lähdin sitte kotiin).
Vaikka ei nekään oikeasti varmaan meitä loputtomasti jaksais, mutta kuitenkin.

Ja mä olen kyllä välillä tarjoutunut ottamaan ton naapurin neidi pihalle mun kanssa leikkimään tai sitte ollu niillä leikkimässä. Tosin tää neiti onkin ilmottanu olevansa mun kaveri ja välillä ihan ikävöi mun seuraa sekä sitte mahdollisesti laittaa äitinsä kysymään mua sen kanssa pihalle. Mutta kyllä mä tiedän että se on niille vanhemmillekin kiva kun ne saa käydä kaksin kaupassa tai olla ihan rauhassa kotona pari tuntia sillä välin kun me peuhataan pihalla (tää neiti on kuitenkin suht vilas ja puhe ei taukoa lähes koskaan). Nytkin äiti oli ihan iloinen että mä vein tän likan pulkkailemaan kun äippä oli hieman kuumeinen (mitä mä en tosin tienny ennen ku me oltiin jo lähdössä)...

 

[Anatolia]

Ei yleensä, kyllä mun on itse pitänyt suuni saada auki ja kysyä.