tarjosin hoitoapua erityislapsen vanhemmalle,ei kuulemma kiinnosta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "belladonna"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
B

"belladonna"

Vieras
aha,no minusta on turha sitten valittaa kun ei jaksa eikä oo ketään ja plaa plaa plaa. apua on tarjottu eikä kelvannut, minusta on siis turha valittaa jos on oma valinta joutuu jaksaa yksin.
 
Ehkä ei nyt vaan sovi, jos lapsella esim. "huono aika" tai ei muuten luota että juuri sinä pärjäisit lapsen kanssa. Varmasti äidillä (?) hyvä syy, älä tramatisoi liikaa. Kuinka "erityinen" lapsi on?
 
Mä en itse uskaltais antaa edes tutun hoitaa meiän kehitysvammasta ja autistista lasta. Se vaatii jo kokemusta ja koulutusta se.
Toisen Tourette/adhd lastamme uskaltaisin EHKÄ antaa tutun hoitoon.
 
no samanlainen kuin omanikin paitsi hällä ei virallista diagnoosia vielä. että kyllä pärjäisin.

No miten niin marttyyrilta? itsehän vinkuu sitä että ei jaksa
 
Jos valittaa että on rankkaa eikä jaksa, ja ruikuttaa kun kukaan ei koskaan ota lasta hoitoon, ja tyrmää tarjotun hoitoavun toteamalla ettei kiinnosta, niin saisi jatkossa ruikuttaa ihan rauhassa...en mä ainakaan jaksa kuunnella niitä, jotka rutisee silkasta rutisemisen ilosta.
 
Ei se avun vastaanottaminen kaikille niin helppoa ole. Vaikka on vaikeaa, siitä puhuminen voi auttaa. Jotkut ottaa valittamisena, jotkut taakan purkamisena. Ihan miten kukin asian kokee. Mutta kannattaa pitää mielessä sekin, että avun vastaanottaminen voi tuntua vaikealta joistakin esimerkiksi sen vuoksi, että koetaan itsensä riittämättömänä, ns. huonona vanhempana. Mielestäni ihan normaalia, jos avusta kieltäytyy vaikka sitä tarvitsi. Se itselleen sen myöntäminen ei vaan kaikilta suju sormia napsauttamalla.
 
Pärjäisitkö erityislapsen kanssa? Omani on sen verran nopea tekosissaan, että päiväkodissakin onnistui puremaan hoitajaa vaikka ympärillä oli 3 aikuista, joista 2 erityisopettajia...ja pureminen tuli ns. puun takaa, syytä sille ei tiedetä vieläkään.
 
Sanoiko hän suoraan ettei kiinnosta, ihan kiittämättä tarjouksesta? Se on jo erittäin huonoa käytöstä.

Jos hän ilmaisi asian muulla lailla niin miten ja oliko hänellä jotain syitä kieltäytymisen perusteena? Ja millä lailla erityislapsesta on kysymys? Kaikkia kun ei voi jättää kenen tahansa hoitoon (ihan vähättelemättä ap:n kykyjä, itsekin tunnen erityislapsia ketä en uskaltaisi hoitaa noin vain).

Mutta siis jos on kysymys marttyyriäidistä joka hokee ettei koskaan saa mistään hoitoapua ja sitten kun sitä tarjotaan kieltäytyy niin toki tästä kannattaa muistuttaa kun valitus seuraavan kerran alkaa.
 
Ei se avun vastaanottaminen kaikille niin helppoa ole. Vaikka on vaikeaa, siitä puhuminen voi auttaa. Jotkut ottaa valittamisena, jotkut taakan purkamisena. Ihan miten kukin asian kokee. Mutta kannattaa pitää mielessä sekin, että avun vastaanottaminen voi tuntua vaikealta joistakin esimerkiksi sen vuoksi, että koetaan itsensä riittämättömänä, ns. huonona vanhempana. Mielestäni ihan normaalia, jos avusta kieltäytyy vaikka sitä tarvitsi. Se itselleen sen myöntäminen ei vaan kaikilta suju sormia napsauttamalla.

Tuossa kannattaisi mielestäni jo tarkistaa asenteitaan jos kokee tarvivansa apua, valittaa tilannetta usein kavereilleen ja sitten kun nämä tarjoutuvat hoitamaan lapsia kieltäytyy ilman mitään oikeaa syytä (oikea voisi tässä olla se että erityislapsi on niin arvaamaton ettei häntä voi jättää kenen tahansa hoitoon). Ei tuossa enää pitäisi olla mitään kynnystä ottaa apua vastaan jos kehtaa valittaa sitä ettei kukaan auta. Tietty on ihmisiä jotka tykkäävät vaan valittaa ja kauhistuvat tilanteita missä joku veisi heiltä hyvän valittamisen aiheen.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Tuossa kannattaisi mielestäni jo tarkistaa asenteitaan jos kokee tarvivansa apua, valittaa tilannetta usein kavereilleen ja sitten kun nämä tarjoutuvat hoitamaan lapsia kieltäytyy ilman mitään oikeaa syytä (oikea voisi tässä olla se että erityislapsi on niin arvaamaton ettei häntä voi jättää kenen tahansa hoitoon). Ei tuossa enää pitäisi olla mitään kynnystä ottaa apua vastaan jos kehtaa valittaa sitä ettei kukaan auta. Tietty on ihmisiä jotka tykkäävät vaan valittaa ja kauhistuvat tilanteita missä joku veisi heiltä hyvän valittamisen aiheen.

Juu, tietystikään se, että kieltäytyy avusta (ilman määrittelemääki "oikeaa" syytä) ei voi olla mitään muuta kuin sitä, että valittaminen on vaan niin hauskaa. :)
 
Juu, tietystikään se, että kieltäytyy avusta (ilman määrittelemääki "oikeaa" syytä) ei voi olla mitään muuta kuin sitä, että valittaminen on vaan niin hauskaa. :)

En siihen oikein muutakaan syytä keksi.

Paitsi nyt tietty jos pitää itseään niin ainutlaatuisena ettei kukaan muu osaisi tai pystyisi lapsia hoitamaan. Toki silloinkin kannattaa suoraan valittaa sitä ettei tarpeeksi kyvykkäitä auttajia löydy, eikä sitä ettei kukaan auta.

Ja siis korostan että on eri juttu valittaa sitä ettei saa keltään hoitoapua kuin sitä että lasten kanssa on joskus rankkaa. Vaikka jälkimmäinenkin voi usein toistuvana ärsyttää niin se saavuttaa jo koomiset piirteet jos joku valittaa kuinka kukaan ei koskaan ota hänen lapsiaan hoitoon ja kun joku potentiaalinen hoitaja tarjoaa apuaan, kieltäydytään ja jatketaan valittamista. Jopa tälle apua tarjonneelle tuttavalle...
 
Voihan olla, että äiti ajatteli, että palvelus on maksettava vastapalveluksella ja hänellä ei ole mahdollisuuksia tai voimia hoitaa ap:n lasta omansa lisäksi. Tarjous voi tulla joskus niin yllättäen, että automaattisesti olettaa, että tarjous on vaan kohteliaisuutta. Niin paljon ihmiset kumminkin "lupaavat" auttaa ja tosipaikan tullen kukaan ei ehdikään.
 

Yhteistyössä