Mulla kaksi ekaa oli normaalissa raivotarjonnassa. Epiduraalin saatuani synnytys eteni vauhdilla ja sitten kun epiduraalin vaikutus hieman väheni, tuli hirmuinen ponnistamisen tarve. Montaa kertaa ei tarvinnu ponnistella kun olivat ulkona.
Kolmas oli sitten avosuisessa tarjonnassa. Sain spinaalin. Aukesin vauhdilla, mutta vauva ei meinannut laskeutua millään ja sydänäänet heikkenivät. Jouduin ponnistamaan ilman minkäänlaista tarvetta ja tunnetta siitä, että mihin suuntaan sitä edes pitäisi ponnistaa. Hurjaa hommaa oli, ja raivolla vaan ponnistin ja imukupilla lopuksi auttoivat. Imukuppi vielä irtosi, jonka jälkeen ei tarvinnu uudestaan laittaa. Vauva käänsi vielä päätään sillä hetkellä kun jo oli puoliksi ulkona.
Käsittääkseni namä avosuiset tarjonnat ovat hankalia, etenkin jos lapsi suht iso. Mulla oli poika nelikiloinen. Ei pääse liukumaan alas synnytyskanavassa samalla tavalla ja naama kyntää häpyluuta. Sydänäänten heikkeneminen on tavallista ja helposti sitten mennään sektioon jos vauva ei sieltä tunnu alaspäin tulevan. Mutta yhtään huonompaa ei se synnyttäjästä tee. Niin hurjaa hommaa minullakin se ponnistaminen oli, että jos sydänäänet olisi romahtanut niin tämä vauva olisi leikattu. Se on ihan tilaneesta kiinni, ei ponnistusvoimasta.
Ja minullakin kaksi ekaa tulivat normaalisti, eli sinullakin vielä, jos saat lisää lapsia, on mahdollisuus synnyttää alakautta, koska se on aivan sattumaa että vauva on avosuisessa tarjonnassa. Se ei ole äidistä kiinni. Moni asia on minuakin tässä viimeisessä synnytyksessä mietityttänyt, joten ymmärrän että pohdit asiaa. Tärkeintä on että on saanut vauvan terveenä siinä hässäkässä syliinsä, tavalla tai toisella. Nauti vauvasta ja hyvää kesän jatkoa!
Mun kohdalla varmaan kyse on ollut siitä, että avautumisvaihe on ollut nopea ja sitten ponnistuvaiheessa kohtu on jo ollut "väsynyt".