Tarjoatteko kahvia kaikille jotka tulee käymään teillä?

En tiedä onko noloa vai ei, mutta itse tarjoan vieraille - myös yllätys-sellaisille - aina jotain: kahvia/teetä/mehua + kastamista jos on (yllätysvieraiden tullessa ei välttämättä ole kuin jotain keksejä) tai vaikka jäätelöä. Jotenkin se musta kuuluu asiaan, on ikään kuin kiitos siitä, että ihminen on ajatellut mua / perhettäni niin paljon, että on tullut käymään. Se, että ei edes tarjoa, on jotenkin tosi tylyä ja epäkohteliasta.

Mä taas pidän yllätysvieraita itsekkäinä aikavarkaina, joiden mielestä mulla ei voi olla elämässäni parempaakaan tekemistä kuin viettää aikaani heidän kanssaan silloin kun heille sattuu sopimaan. Onneksi ystäväpiirissäni ei juurikaan tällaisia aikavarkaita ole. Jos joku haluaa mua tai perhettäni ajatella ja tavata, puhelin on keksitty.

 

Joo, tarjoon kahvia jokaiselle joka meille tulee.

 

Kuta kuinkin joo, kysyn ainakin haluaako kahvia. Osa vieraista kyllä osaa kysyä itsekin onko kahvinpuruja ja tarvittaessa keittääkin itelleen kahvit

 

Täällä missä me asutaan niin on tapana et ihmiset tulevat ja menevät soittelematta ja ilmottelematta.Meilläkin käy tosi paljon yllärivieraita. Tai piipahtaa ohimennen joku naapuri. Riippuu tilanteesta sit et tarjoanko kahvit vai en.
Mut sekin on täällä ollu tapana et aivan sama vaikka kalakauppias tulis niin kysytään et otatko kahvia? ruokaki olis,et maistuisko?

Minun on ihan pitäny opetella tämä kulttuuri.
Siksi meillä on päivällä monesti ovetki lukossa et sisään ei tulla koputtamatta.

 

En tiedä onko noloa vai ei, mutta itse tarjoan vieraille - myös yllätys-sellaisille - aina jotain: kahvia/teetä/mehua + kastamista jos on (yllätysvieraiden tullessa ei välttämättä ole kuin jotain keksejä) tai vaikka jäätelöä. Jotenkin se musta kuuluu asiaan, on ikään kuin kiitos siitä, että ihminen on ajatellut mua / perhettäni niin paljon, että on tullut käymään. Se, että ei edes tarjoa, on jotenkin tosi tylyä ja epäkohteliasta.

Mä taas pidän yllätysvieraita itsekkäinä aikavarkaina, joiden mielestä mulla ei voi olla elämässäni parempaakaan tekemistä kuin viettää aikaani heidän kanssaan silloin kun heille sattuu sopimaan. Onneksi ystäväpiirissäni ei juurikaan tällaisia aikavarkaita ole. Jos joku haluaa mua tai perhettäni ajatella ja tavata, puhelin on keksitty.

No voihan sen näikin ajatella.Mutta me ei tehdä töitä kotona.Ja kyllä sen vieraat on huomanneet jos nyt ei ole sopiva aika tulla. Ja kyllä nykyään aika harvoin yllärivieraita tulee ihan niinku kylään. Paremminki ne on sellasia et piipahdetaan tuomassa/hakemassa jotain yms. Tai jos ollaan pihalla niin joku ohi kulkia tulee rupatteleen.

 

Meillä ei tarjoilla päihteitä muutenkaan..eli ei.

 

Tarjoan kyllä! Minusta on tosi kivaa, jos joku tulee kutsumatta. Tosi harvoin nykyään kukaan tulee. Ja aina on kaapissa tai pakkasessa jotain pullaa tai keksiä kaveriksi.

 

tarjoan,vaikka oisin just juonu..tosin muutama kaveri ei juo kahvia ollenkaan,sit tarjoan muuta..ja meillä sovitaan vierailut puolin ja toisin hyvissä ajoin..jokaisella kuitenkin oma elämä,niin ei noin vain mennä kylään..

 

Kysyn juotko kahvia/ teetä, keitän jos juo.

 

No voihan sen näikin ajatella.Mutta me ei tehdä töitä kotona.Ja kyllä sen vieraat on huomanneet jos nyt ei ole sopiva aika tulla. Ja kyllä nykyään aika harvoin yllärivieraita tulee ihan niinku kylään. Paremminki ne on sellasia et piipahdetaan tuomassa/hakemassa jotain yms. Tai jos ollaan pihalla niin joku ohi kulkia tulee rupatteleen.

Mä suhtauduin samalla tavalla silloinkin, kun en vielä tehnyt töitä kotona. Itselleni ei tulisi mieleenikään mennä soittamaan jonkun ystäväni ovikelloa sanoen "hei vaan hei, alapa keittää mulle kahvia". Koska se ystäväni on saattanut valvoa lastensa sairastelujen takia koko edellisen yön ja pahimmillaan jo useamman yön eikä todellakaan kaipaa mua kotiinsa passattavakseen.

Systeri kyllä aika ajoin piipahtaa meillä ja just hakemassa jotain. Mutta se on jo oppinut siihen, että jos en peruuta tuulikaapista olohuoneeseen, asia on parasta hoitaa siinä ovensuussa

 

kysyn että teetä vaiko kahvia.

 

Tarjoan kahvia tai teeta seka jotain pienta syotavaa. Myos yllatysvieraille.

 

No voihan sen näikin ajatella.Mutta me ei tehdä töitä kotona.Ja kyllä sen vieraat on huomanneet jos nyt ei ole sopiva aika tulla. Ja kyllä nykyään aika harvoin yllärivieraita tulee ihan niinku kylään. Paremminki ne on sellasia et piipahdetaan tuomassa/hakemassa jotain yms. Tai jos ollaan pihalla niin joku ohi kulkia tulee rupatteleen.

Mä suhtauduin samalla tavalla silloinkin, kun en vielä tehnyt töitä kotona. Itselleni ei tulisi mieleenikään mennä soittamaan jonkun ystäväni ovikelloa sanoen "hei vaan hei, alapa keittää mulle kahvia". Koska se ystäväni on saattanut valvoa lastensa sairastelujen takia koko edellisen yön ja pahimmillaan jo useamman yön eikä todellakaan kaipaa mua kotiinsa passattavakseen.

Systeri kyllä aika ajoin piipahtaa meillä ja just hakemassa jotain. Mutta se on jo oppinut siihen, että jos en peruuta tuulikaapista olohuoneeseen, asia on parasta hoitaa siinä ovensuussa

Minusta taas on kiva jos joku silloin tulee käymään ja kehtaa meille tulla. Mä olen tosi paljon yksin lasten kans niin valvomiset ja sun muut on joka päiväistä
et tulkaa vaan meille jos ei pikku sekamelska haittaa.
ja jotku vieraat saattaa keittaa ne kahvit itsekkin. Tai pestä enstöikseen vaikka nuorimman kakat

 

Kyllä mä aina kahvit keitän jos yllärivierailla on aikaa juoda.

 

Aika outoa ettei tarjota vieraille, vaan ollaa tylyjä. No tosin tällä palstalla olen törmännyt myös käytäntöön ettei edes ovea avata, jos pvikello soi ellei joku ole soittanut etukäteen tulevansa. Itse ajattelen kyllä ettei ihmisellä tosi ystäviä ole eikä hän sellaisia haluakaan, jos ei ihmiset ole tervetulleita.

Huvittaa kyllä ajatus, että joku soittaa ovikelloa ja isäntäväki istuu hiljaa, hyssytelee lapsia ja odottaa, että vieras oven takaa häipyy.

 

Vähän riippuu.. Esi. jos miehelle tulee joku kaveri pelaamaan, niin en aina jaksa ottaa siressiä kahvinkeitosta yms..

 

Minusta taas on kiva jos joku silloin tulee käymään ja kehtaa meille tulla. Mä olen tosi paljon yksin lasten kans niin valvomiset ja sun muut on joka päiväistä
et tulkaa vaan meille jos ei pikku sekamelska haittaa.
ja jotku vieraat saattaa keittaa ne kahvit itsekkin. Tai pestä enstöikseen vaikka nuorimman kakat

Mäkin ajattelin noin silloin, kun olin lasten kanssa kotona =) Mutta palattuani työelämään kutsumattomat iltavieraat eivät olleet enää tervetulleita.

 

Kyllä mä aina kysyn, että keitänkö kahveet vai teetä. Ikinä ei kyllä mitään kastettavaa ole, siis jos tulee yllärivieraita.

 

Minä yritän muistaa keittää kaikille kahvia, pidän yllätys vieraistakin! Sovittuina aikona saa meiltä pullaakin yms.

 

En tarjoa. Yllätysvieraille en tarjoa yhtään mitään. Mutta jos vieraita kutsun, kysyn etukäteen, onko teen- vai kahvinjuojia, onko allergioita tai muita erikoisruokavalioita jne.

Näin!

 

Aika outoa ettei tarjota vieraille, vaan ollaa tylyjä. .

Niin, aika tylyä. Mulla meni noin 30 vuotta ennekuin pääsin eroon nk kiltin tytön syndroomasta ja opin sanomaan EI. Elämäni helpottui merkittävästi, kun opin sen sanan sanomaan enkä enää ollut kaikkien käytettävissä sen mukaan, mikä näille kaikille oli milloinkin mieluisinta.

 

Tarjoan joko teetä, kahvia tai mehua jos on kutsuttu vieras. Yllätysvieraat olkoon kuivin suin.

miksi?

 

Koska juon paljon kahvia, niin sitä on aina keittimessä tai termarissa, joten tarjoan sitä vieraillekin. Mutta meillä ei pahemmin yllätysvieraita näy... paitsi miun iskä, joka soittaa alhaalta parkkipaikalta :"ootteko kotona, tuun käymään"

 

Totta kai tarjoan. Yllätysvieraille ei välttämättä ole kastettavaa tarjolla, mutta mehua/kahvia/teetä löytyy aina.

 

No voihan sen näikin ajatella.Mutta me ei tehdä töitä kotona.Ja kyllä sen vieraat on huomanneet jos nyt ei ole sopiva aika tulla. Ja kyllä nykyään aika harvoin yllärivieraita tulee ihan niinku kylään. Paremminki ne on sellasia et piipahdetaan tuomassa/hakemassa jotain yms. Tai jos ollaan pihalla niin joku ohi kulkia tulee rupatteleen.

Mä suhtauduin samalla tavalla silloinkin, kun en vielä tehnyt töitä kotona. Itselleni ei tulisi mieleenikään mennä soittamaan jonkun ystäväni ovikelloa sanoen "hei vaan hei, alapa keittää mulle kahvia". Koska se ystäväni on saattanut valvoa lastensa sairastelujen takia koko edellisen yön ja pahimmillaan jo useamman yön eikä todellakaan kaipaa mua kotiinsa passattavakseen.

Systeri kyllä aika ajoin piipahtaa meillä ja just hakemassa jotain. Mutta se on jo oppinut siihen, että jos en peruuta tuulikaapista olohuoneeseen, asia on parasta hoitaa siinä ovensuussa

KOSKAAN en ole törmännyt yhteenkään yllätysvieraaseen, joka olisi vailla kahvia tmv.