\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.06.2006 klo 15:13 Kielo kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.06.2006 klo 14:48 eri mieltä kirjoitti:
Minäpä olen kyllä sitä mieltä, että KENELLÄKÄÄN EI OLE OIKEUTTA MENNÄ RIKKOMAAN TOISEN PARISUHDETTA.
KUKAAN EI SAA MENNÄ SIIHEN VÄLIIN ei millään perusteella eikä verukkeella.
"jos en minä, niin se olisi sitten ollut joku toinen"
"onnellista parisuhetta ei voi rikkoa kukaan kolmas osapuoli"
"niillä oli mennyt jo pitkään huonosti ja se oli suunnitellut eroa, mutta sitten tapasi minut..."
Koottuja selityksiä voi antaa vaikka kuinka paljon lisää.
Toisen parisuhdetta ja toista ihmistä tulee kunnioittaa edes sen verran, että sille Elämänsä Ihastukselle sanoo, että selvitä ensin se parisuhde, mitä haluat siltä, ja jos teillä ero tulee, ota sitten yhteyttä.
Lapset kokevat pettämisen hyvin rankkana asiana.
Parisuhden on kahden kauppa, totta niin ja kun siinä menee huonosti tai kun toinen voi huonosti, on vastuu molemmilla. Eli parisuhteen solmut kuuluu parisuhteessa olevien keskenään selvittää, kukaan kolmas osapuoli sei saa mennä siihen väliin sorkkimaan !!
Jos toinen ei suostu ongelmia selvittämään eikä välitä toisen pahasta olosta, kannattaa ENSIN lähetä ja alkaa vasta sitten miettiä suhdettä tämän eronneen kanssa.
Nimimerkillä
emme rikkoneet mitään, koska olimme ennättäneet jo tahoillamme erota ennenkuin tutustuimme toisiimme
mutta minun exäni löysi "lohduttajan" ja "auttajan" meidän parisuhdesolmuihin. minulle exä selitti, miten vielä välittää ja vielä ollaan mahdollisesti yhdessä - - ja tapaili samaan aikaan koko ajan tätä toista "sielunkumppaniaan"
ONNEKSI meilä ole yhteisiä lapsia, en varmasti olisi pystynyt antamaan lapsiani tapaamiselle moiselle m*u*l*kulle ja hänen h*u*o*ralleen. Kulle ja Ralle
Oletpas katkera!
Ei kukaan ulkopuolinen ole rikkonut teidän suhdettanne, itsehän juuri sanoit että se oli solmussa jo ennen kuin uusi nainen tuli kuvioihin. Auttaja-lohduttaja tuli kuvioon hieman väärään aikaan, syytön hän siihen on. Hän on myös syytön siihen, ettet pystynyt pitämään miestäsi. Siinä asiassa saat katsoa itseäsi peilistä.
Et tunne heidän tarinaansa, tunnet vain oman tarinasi, joten sinuna jättäisin huorittelun tässä kohtaa pois.
Se, että mies lähtee ja jättää, ei tarkoita sitä että kolmas osapuoli on tullut sorkkimaan väliin. Yleensä se kolmas osapuoli ei ota mitään kantaa siihen suhteeseen, saatikka että alkaisi sorkkimaan. Siihen että mies ihastuu, on uusi nainen jälleen syytön. Mies tekee valintansa, ei se uusi nainen hänen puolestaan. Sinä ehkä autat miestä siinä valinnassa olemalla juuri sellainen hysteerinen nainen kiukkuineen ja katkeroineen, jonka kanssa mies ei halua elää loppuelämäänsä.
Älkää nyt hyvä naiset syytelkö toisia ihmisiä siitä jos ette pysty pitämään parisuhdettanne pystyssä ja miestänne rinnallanne. Kyllä siinä on syypää hyvin hyvin lähellä itseänne...
Sinä Kielo et tunne tässä tapauksessa kenenkään näkökantaa. Et minun, et exän, et sen naisen.
Silti otat kantaa. Luot käsityksiä ja mielipiteitä vaikket tiedä mitään muuta kuin ohuen raapaisun minun kertomana.
Minun kokemukseni on ihan tosi ja oikein.
Miehen kokemus on erilainen, totta ja oikein sekin.
Samoin sen naisen, jota nimittelen.
Minä tiedä exäni taustan, teidän miksi hän minun kanssani meni yhteen ja miksi hän minulle näin teki.
Tiedän myös, mikä meni vikaan suhteessa tai mitkä olivat ne syyt, jotka aiheuttivat meidän suhteemme huononemisen.
Miksi mies ei ENSIN selvittänyt että mitä haluaa; haluaako jatkaa vai haluaako erota? Ja kertonut sen mullekin.
Ja vasta sitten etsinyt sitä syliä muualta.
Minulle hän nimittäin selitti, että kaikki saattaa vielä palautua ennalleen - hän siis antoi minun ymmärtää, että saatamme palata vielä yhteen, ettemme eroakaan. Olin muuttanut jo tuossa vaiheessa pois.
Toisaalta hän alkoi jutella minulle semmosia lauseita ja semmosia ajatuksia, joita hän itse ei ole oivaltanut, vaan ne olivat hänen uuden kumppaninsa kanssa käytyjen keskustelujen loppulausuntoja. Siis: exä alkoi jutella minulle tavalla, joka ei ole ollenkaan tyypillistä hänelle; lauseilla, joita hän ei käytä. Ne olivat "naisen lauseita ja naisen ajatuksia". Hän oli siis pohtinut avioliittoamme ja minua tälle sielunkumppanilleen, joka oli antanut ajatuksiaan, jotka hän semmoisenaan hyväksyi ja selitti minulle.
Esim: hän sanoi, että minun ei pitäisi elää toisen ihmisen kautta.
Vastasin, etten ole ikinä elänyt hänen
kauttaan - mistä hän niin kuvittelikin!!???!! vaan että haluan elää hänen
kanssaan . Se oli aikana, jolloin hän tosiaan selitti minulle, että ehkä avioeroa ei vielä laitetakaan vireille, ehkä palaamme yhteen (olimme asumuserossa) tapaili tätä toista, tuolloin vain epäilin, hän kiisti koko ajan, vaikka olisi edes as.eron aikana voinut sanoa, että ohi on.
Minä olen vetänyt johtopäätöksen hänestä ja hänen kaltaisistaan: he ovat ihmisiä, jotka eivät kykene vastuuseen.
Jos he tekisivtä PÄÄTÖKSEN että nyt erotaan, suhde ei tyydytä, heillä olisi myös VASTUU tästä päätöksestä.
Koska he eivät tee mitään; he vain kulkevat virran mukana, ei heillä ole päätöstä, ei vastuutakaan.
Erilleen muutokin hän sysäsi minun syykseni: sinähän lähdit. No lähdin, kun käskettiin! Sitä hän ei tajunnut tehneensä, hän kun ei suoraan sanonut että ULOS, vaan muotoili lauseen toisin, mutta hyvin selkeästi.
En jaksa ymmärtää miksi valehdellaan vaikka osoitteet on jo erit.
Olisin hyväksynyt eron reilusti ja rehdisti. Että tämä ei toimi, eroamme. Ja muuten: mulla on toinen.
Pyysin suoruutta, rehellisyyttä. Olimme kuitenkin olleet naimisissa useamman vuoden. En saanut sitä, sain katteettomia lupauksia. Se on loukkaavaa.
On ollut vaikea luottaa kehenkään ja uuden ihmissuhteen luominen = luottaminen on ollut vaikeaa.
En minä murehdi rikkoontunutta liittoa; sen jälkeen on elämä tuonut paljon hyvää ja tämä on enemmän minunnäköinen elämä nyt.
Olen vihainen siitä, miten huonosti hän hoiti eron, sitä että hän valehteli. Siitä, että hän petti minua, vaikka olisi voinut ihan reilusti ENSIN erota ja vasta sitten lähteä toisen sänkyyn.
Enhän voi pitää kahta kokoaikaista työpaikkaakaan ilman että toinen kärsii. En voi edes solmia toista, osa-.aikaistakaan työsuhdetta ilmoittamatta siitä ensin päätoimen esimiehelle ja työt voin aloittaa vain jos työnantaja sen hyväksyy = ei häitise päätoimea.
Samoin on parisuhteen kanssa: jos otan toisen suhteen rinnalle, on siihen saatava joko lupa tai sitten on sanouduttava irti ensimmäisestä suhteesta.
Kun sen tekee, ottaa vastuuta itsestä, muista ihmisistä, on rehellinen ja reilu.
Syyt ja selittelyt ovat varmaan totta ja oikein, mutta teko ei ole oikein ja siinä on ero!